Seinäjoella jaetaan kuninkuusseppeleet kahdeksatta kertaa

Santeri Dahlia ja Milia olivat 15 vuotta sitten Seinäjoen valtiaat. Santerin vierellä Erkki Eteläinen ja Sanna Taimela, Miliaa taluttaa Juha-Matti Paavola. Kuva: Juhani Länsiluoto

Kuninkuusravien historia alkaa vuodesta 1924. Seitsemän ensimmäistä seppeletaistoa järjestettiin Lahdessa. Sitten alkoi järjestäjäpaikkakuntien rotaatio.

Etelä-Pohjanmaan pää­kaupunki Seinäjoki astui kuninkuusraviareenalle 1933. Elettiin aikaa, jolloin raviurheilu oli suosionsa aallonpohjassa. Kuninkuusravit olivat kaukana siitä karnevaalihumusta, mitä ne nykyään ovat.

Seinäjoen ensimmäiset kuninkuuskisat keräsivät väkeä lauantaina paikalle vaivaiset 300 henkeä. Sunnuntai sujui järjestäjien kannalta paremmin, sillä yleisömäärä kohosi lukemiin 2 500.

Tammat ja oriit kisasivat samassa sarjassa, ja mukana oli niukat yksitoista valjakkoa. Jaossa oli vain kuninkaan titteli, sillä kuningatar alettiin kruunata vasta 1948.

Porilaisen Frans ­Vanhatalon tamma Tomu oli pitelemätön. Aikansa ravilegenda otti neljännen peräkkäisen ja samalla viimeisen kuninkuutensa.

Ravitapahtumat olivat 1930-luvulla perin erilaisia kuin nykyään. Seinäjoellakin kisattiin Kuninkuusravien yhteydessä kiitolaukkalähtöjä.

Toto-peli oli saapunut Suomeen 1928. Alkuinnostus lopahti 1930-luvun pulavuosien puristuksessa, ja aikalaislähteet arvioivat Seinäjoen kuninkuusraviyleisöstä vain kymmenesosan totonneen.

Tomu oli aikansa pitelemätön juoksija, sillä tamma pesi myös oriit ravikuninkuudessa neljä kertaa. Niistä viimeinen tuli Seinäjoelta 1933. Kuva: Kyösti Saranpään arkisto

Eri-Aaroni oli sotavuosien tähtiä ja voitti välirauhan ainoat, vuoden 1943 kuninkuusravit. Siitosoriinakin merkittävän jäljen jättänyt ori on tässä kuvattu vuonna 1940. Kuva: Kyösti Saranpään arkisto

Vuoden 1933 Kuninkuusravien jälkeen seurasi kilpailuhistoriassa katkos. Vuosikymmenen lopulla ravien suosio alkoi yleisen taloustilanteen kohentuessa jälleen orastaa, ja Kuninkuusravit palasivat 1938 tarjontaan.

Sitten tulivat sotavuodet, ja ketju katkesi jälleen.

Sodan melskeissä onnistuttiin ajamaan Kuninkuusravit vuonna 1943. Keskusjärjestö Suomen Ravirengas myönsi järjestelyvastuun Seinäjoelle.

Sota-ajasta huolimatta – tai ehkä juuri siitä johtuen, kansa kun kaipasi huvituksia ankeuden keskelle – tapahtuma onnistui erinomaisesti. Yleisöä saapui liki kymmenentuhatta, mikä oli siihenastisen kunkkarisaagan kirkas ennätysluku.

Kuninkaaksi kruunattiin Eri-Aaroni. Johtaja Fritz ­Buttenhoffin omistama ja Arvi Räikkösen ohjastama ori jätti toiseksi tullutta Kirrin-Kurria vaivaiset 0,8 sekuntia.

Eri-Aaroni kuuluu suomenhevosjalostuksen ehdottomiin kulmakiviin. Aikoinaan oriin perimästä käytiin kamppailua oikeudessa saakka. Nähtiin, että Eri-Aaronin sukupuussa on sangen läheisissä haaroissa lämminveriverta.

Akapeetus ja Vilkku olivat sateisten kuninkuusajojen juhlitut vuonna 1951. Kuva: Kyösti Saranpään perikunnan arkisto

Seuraavana kerran Seinäjoella kamppailtiin kruunuista 1951. Mukaan ilmoittautui ennätykselliset 24 valjakkoa. Joukossa oli 82-vuotiaan M.E. Takalan 20-vuotias ori Säilä. Menestystä konkarikaksikko ei saavuttanut.

Sateisen viikonlopun juhlitut sankarit olivat Akapeetus ja Jukka Perttula, jotka voittivat kaikki osamatkat. Akapeetus otti jo kolmannen kuninkuutensa peräkkäin. Ylivoima oli häkellyttävää, sillä ori jätti toiseksi sijoittunutta Lohkoa yhteistuloksissa 18 sekuntia.

Viidenneksi kokonaiskisassa tullut Aarne Virtasen omistama Vilkku kruunattiin parhaana tammana kuningattareksi.

Tittelit ratkaistiin uudella pistelaskutavalla. Systeemi oli monimutkainen, eikä yleisö ottanut sitä omakseen.

Kuninkuusravien suosio oli lähtenyt nousukiitoon, ja Seinäjoen kolmansissa kruunajaisissa oli yleisöä yhteensä 20 000 henkeä.

Pohjoispohjalaiset valtasivat Seinäjoen 1965: Puhemies ja Helätin hallitsivat Seinäjoen neljänsiä kuninkuusraveja. Kuva: Jussi Unkuri

Käyrä kääntyi 1960-luvulla jälleen laskuun, ja kun Seinäjoella miteltiin seuraavan kerran seppeleistä 1965, jäi yleisömäärä 16 000:en.

Hallitsijapari tuli tuolloin Pohjois-Pohjanmaalta. Kuninkuuden vei Allan Korven oululaisori Puhemies. Ylivieskalaisen Lauri Kokon Helätin otti toisen kaiken kaikkiaan kolmesta kuningatarkisan voitostaan.

Tarja-Tuulikki hallitsi tasaisuudellaan ilman yhtään osakilpailluvoittoa ja Eri-Teräs katkaisi Vieterin kuninkuusputken Seinäjoella 1975. Kuva: Juhani Länsiluoto

Kun Seinäjoki palasi kuninkuusravikartalle kymmenen vuotta myöhemmin, oli tapahtuman suosiohissi lähtenyt jälleen ylöspäin. Ihmisiä saapui ”raviskalle” 30 000.

Kuningattaren valtaistuimelle nousi kuopiolaistamma Tarja-Tuulikki, joka teki eheän kokonaiskisan. Eino Könösen suojatti oli jokaisessa lähdössä toinen.

Oriiden puolella nähtiin yllätys, kun valtias Vieterin hallitsijakauden pisti poikki päätösmatkalla leijonan lailla taistellut Hannes Myhrbergin Eri-Teräs.

Valomerkki vei kolmannen kruununsa ylivoimaisesti. 1980–90-lukujen taite oli myös siirtymää uuteen aikaan eli mustavalkokuvista värillisiin. Kuva: Juhani Länsiluoto

Seinäjoen uuden ajan ensimmäiset Kuninkuusravit käytiin 1989. Juostavina matkoina olivat siis nykymuotoiset 2 100, 1 609 ja 3 100 metriä.

Hallitsijat olivat kiistattomia, sillä niin kuningatar Valomerkki kuin kuningas Patrik voittivat kaikki osamatkat.

Valomerkki on kyennyt ainoana neljään kuningattaren titteliin. Myös Patrik kruunattiin neljästi.

Vielä ylivoimaisempi oli Patrik, vaikka sen kuskin Risto Lankin ei kaiken järjen mukaan olisi pitänyt edes kyetä enää päätösmatkan ohjastamiseen. Kuva: Juhani Länsiluoto

Patrikin osalta vuoden 1989 kisojen isoin jännitysmomentti oli, kun kuninkaan hovikuski ­ Risto Lanki mursi kätensä ennen päätösmatkaa tallialueella tapahtuneessa rytäkässä. Sinnikäs Lanki kampesi itsensä kärryille, vaikka tuska ravisteli raajaa.

Yleisömääräksi ilmoitettiin yli 42 000 henkeä, mikä oli yli 60-vuotisen kilpailuhistorian ennätys.

Milian valmentaja–ohjastaja Veli-Erkki Paavola ja omistajan edustaja Oskari Mäenpää Markku Heikkilän haastattelussa Kuva: Juhani Länsiluoto

Seinäjoen viimeisimpiin, vuoden 2005 Kuninkuusraveihin tultaessa ennätys oli pistetty monta kertaa pirstaleiksi. Tavaksi oli tullut ilmoittaa yleisömääriä, joissa mahtoi olla mukana mielikuvituslisä. Ratojen kesken vallitsi kilpavarustelu.

Ennätys meni myös vuonna 2005 uusiksi. Nousukauden vallitessa väkeä virtasi lehtereille 58 000 henkeä.

Tammojen taistossa iski päätösmatkalla puskan takaa kuningattareksi Veli-Erkki Paavolan valmentama ja ohjastama Milia.

Santeri Dahlia sekä sen hoitaja Sanna Taimela ja valmentaja–ohjastaja JP. Kauhanen Kuva: Juhani Länsiluoto

Viimeksi Seinäjoella valtasi kuninkaan paikan kolmatta kertaa Kauhasen perheen Santeri Dahlia. ”Iso-D:llä” on sen jälkeen ollut hallussaan kova ennätys: kolminkertainen valtias juoksi kuninkuuskisassa yhteensä yhdeksän osamatkaa ja voitti ne kaikki.

Kaikki ravikuninkaat kautta aikain

Ja ravikuningattaret vuoden 1948 uudistuksesta alkaen

Lue myös MT:n kuninkuusraviteemasta:

Ilmajoen ihmeori Apassi tykitti lämminverivauhtia ja potki parin metrin korkeuteen