
Håkan Wahlmanin tahti ei laannu: ”Nautin työstäni ja pidän ihmisistä hevosten ympärillä”
”Kaikkein eniten pidän hevosista, joihin rakkaus vuosien varrella on syventynyt sitä mukaa kun edelleen saa kokemusta, oppia, rutiinia, näkemystä ja syvyyttä tekemiseen”, toteaa hevosalalla 1970-luvulta lähtien työskennellyt kirkkonummelainen Håkan ”Hockus” Wahlman.
Håkan Wahlman nauttii työstään, sekä hevosista että ihmisistä niiden ympärillä. Kuvassa myös lapsenlapsi Olivia Wahlman ja hevonen Hazelberg's Morning Break. Kuva: Ville ToivonenHåkan Wahlman (64) toteaa nauttivansa yhä työstään ja ihmisistä hevosten ympärillä, mutta vahvin side alaan hänellä on edelleen sama kuin alkeiskurssilaisena: itse hevonen.
Mistä kaikki sai alkunsa, eli mikä voima sinut vei Savijärvelle alkeiskurssille 11-vuotiaana, vuonna 1970?
”Naapurin tyttö, joka oli ilmoittautunut sinne alkeiskurssille. Lisäksi olin tykästynyt eläimiin ylipäänsä”, Wahlman muistelee.
Kilpauransa hän aloitti neljä vuotta myöhemmin esteillä, mutta kertoo sattuman ohjanneen hänet kouluratsastuksen pariin, kun sai juniorina alleen Jesse-hevosen, joka ei osannut hypätä.
”Ensimmäinen kilpailuvuosi Jessellä toi SM-kultaa 1976. Edustin Suomea neljä vuotta peräkkäin Junioreitten PM-kisoissa Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Suomessa. Toinen kulta tuli Vagabond- jalostusoriilla vuonna 1979, jolloin suoritin varusmiespalveluni Niinisalossa urheilujoukoissa.”
Armeija-aikana urheilujoukoissa hän sai SVUL:n yleisvalmentajakoulutuksen, mikä yhdessä tunninpitokokemuksen kanssa viitoitti tietä tulevaan. Wahlmanista tuli valmentaja, ja työ jatkuu tänäkin päivänä. Oma kilpailu-ura hänellä jatkui 1990-luvulle asti muun muassa hevosilla Moulin Rouge, Mistinguette ja Welasco.
”Olen valmentanut paitsi kouluratsukoita aina EM-tasolle asti, aivan alussa valjakkoajon A-rengasta ja myöhemmin B-rengasta sekä kenttäratsastuksen A-rengasta kouluratsastuksessa.”
Tällä hetkellä Wahlmanin valmennettaviin kuuluu kouluratsukoiden lisäksi myös paljon esteratsukoita poneista junioreihin, nuoriin ja senioreihin, jotka kilpailevat SM-tasolla asti.
”Monet valmennettavani ovat mitaleita voittaneetkin.”
Wahlman on tunnettu ohjasajoklinikoistaan, joilla vuosien mittaan on käynyt valtavasti ihmisiä oppimassa maastatyöskentelyä pitkien ajo-ohjien kanssa. Lisäksi hän on Helsinki Horse Show´n ja useiden muiden ratsastustapahtumien Mr. Ääni, eli kuuluttaja.
”Kaikki eri roolini ovat oikeastaan yhtä isoa kokonaisuutta, koska kuulija- ja asiakaskuntaa kaikkia yhdistää sama asia. Hevoset.”
Siinä missä showt ovat arjessa ekstraa, on yksi asia vakio.
”Valmentajan rooli on käytännössä elämässäni läsnä joka ikinen päivä, koska joka päivä on valmennustehtäviä jossain.”
Hockus Wahlman toteaa, että häneen vetoaa hevosessa hyvä luonne ja asenne.
”Jokaisen hevosen ei tarvitse tulla GP-kouluratsuksi taikka hypätä 160 cm esteitä tai laukata rohkeasti maastossa esteiden yli. Kaikki hevoset eivät myöskään vedä tukkia metsästä. Jokaiselle hevoselle löytyy paikka tästä maailmasta.”
Ihmisessä ja ratsastajassa hän kertoo arvostavansa sitä, että ihminen ei vaadi hevoseltaan välttämättä asioita, joihin hevosen edellytykset, rakenne ja tyyppi eivät sovellu. Myös ratsastajan halu tulla paremmaksi ja kehittyä on Wahlmanin mukaan arvostettava ominaisuus.
”Sanon usein valmennettavilleni, että minä en pysty opettamaan kenellekään mitään, mutta jos joku voi oppia minulta jotain, silloin voidaan päästä eteenpäin. Tarkoitan tällä sananmukaisesti sitä, että kukaan ei voi oppia toisen puolesta mitään vaan kaikkien täytyy oppia ja tehdä ihan itse. Siihen pitää olla omasta itsestään kumpuava halu, jossa on sopivassa määrin nöyryyttä, jota tarvitaan sen ymmärtämiseksi, että aina on parantamisen varaa.”
Wahlman toivoo jokaiselle ratsastajalle avointa mieltä ja katsetta, joka ei sulje pois muiden lajien tapoja tehdä asioita. Niistä voi saada ideoita, joita voi soveltaa omaan tekemiseensä.
”Aina voi tehdä paremmin ja hienommin asioita. Jos ei oman itsensa takia niin ainakin hevosen takia.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








