Nyt 75-vuotiaan Veikko Vellingin ehjä kuninkuusravisarja alkaa Kuopion vuoden 1967 kisoista, mutta ne eivät kuitenkaan olleet hänen ensimmäiset Kuninkuusravinsa.
Ensimmäiset Kuninkuusravinsa Velling koki pienenä pojanviikarina, juuri ennen kuin täytti kuusi vuotta elokuussa 1956. Kyseessä olivat historian ainoat Riihimäellä pidetyt kunkkarit.
Riihimäen kisat jäivät Kuninkuusravien historiaan, koska tamma Suhina voitti ravikuninkuuden, vaikka tuohon aikaan oli jo erikseen titteli myös kuningattarelle. Suhina kuitenkin oli oriitakin nopeampi, ja jäi viimeiseksi tammakuninkaaksi.
Veikko Velling muistaa tuokiokuvia Riihimäen Kuninkuusraveista.
”Menin itsekseni totoluukulle ja huusin, että kolmoselle sijaa. Totomyyjä kurkisti alaspäin, että kukas siellä on”, Velling nauraa.
Kärkölästä kotoisin olevan Vellingin kosketuspinta hevosiin lapsena ja nuorena oli perinteinen. Isällä oli työhevonen, jonka kanssa käytiin puuhommissa.
”Kansakoulun jälkeen läksin mukaan heittämään pöllejä rekeen.”
Ravien toimihenkilöksi Velling päätyi 1960-luvulla Lahden vanhalla ”Montulla”. Kärkölän pojat laitettiin kaarrevalvojiksi, ja tätä pestiä kesti useamman vuoden.
Vuoden 1966 Porin Kuninkuusraveista Velling joutui jäämään vielä isän päätöksellä pois, mutta sen jälkeen hän ei ole jättänyt yhtäkään ravijuhlaa välistä. Teivon tämänvuotiset Kuninkuusravit ovat siis jo 60. ravijuhlat putkeen.
Kunkkarit eivät jääneet väliin edes vuonna 1980, jolloin aivoverenvuoto oli katkaista nuoren isän elämän kesken ruuhkavuosien. Lähtö oli hiuskarvan varassa.
”Kerran löivät sähköllä miehen käyntiin ja kuukauden päästä leikkasivat. Tytär oli kaksivuotias, ja poika syntyi neljä päivää siitä, kun pääsin sairaalasta. Emännällä oli kaksi pientä lasta ja puhekyvytön mies. Kyllä sitten puhetta alkoi tulemaan. Mutta vieläkin jos jännittää, niin sanoja jää puuttumaan.”
Monesti Vellingin kanssa ravireissuilla oli rakas vaimo, jonka nuorukainen löysi Käpylän raviradalta vuonna 1970. Yhteistä taivalta kesti lähes 50 vuotta, kunnes kaikki loppui traagisesti yhdessä hetkessä.
”Vuonna 2019 emännälle tuli kesken ruuanlaiton huono olo ja pyörrytti. Soitin ambulanssin. Viimeiset sanat olivat, että 15–20 pippuria karjalanpaistiin”, Velling muistelee mietteliäänä.
Nykyään Veikko Vellingin kaverina raveissa on Erkki Olli, jolla on niin ikään historiassaan poikkeuksellinen määrä paikan päällä nähtyjä Kuninkuusraveja.
”Ollaan Erkin kanssa käyty nyt raveissa porukassa, kun Erkki muutti Sippolasta Kouvolaan. Ja käydään niin kauan kuin henki pihisee.”
Kuninkuusraveissa käy paljon katsojia, jotka eivät muuten käy raveissa paikan päällä. Velling ja Olli ovat aivan toista maata.
Parivaljakon ohjelmassa ovat sesongin jokaiset ravit Kouvolassa. Lisäksi maakuntaradoista rinkiin kuuluvat Lahti, Lappeenranta ja Mikkeli.
Kesäradoista ohjelmassa ovat Loviisa, Riihimäki ja Kausala. Ja tietysti lähialueen muut hevostapahtumat kuten paikallisravit.
Velling päätti vuonna 1975 kaveriensa kanssa, että he tulevat siitä lähtien pelaamaan Kouvolan ravien jokaiseen lähtöön jotain. Kaverit ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Velling jatkoi sairauskohtauksen saaneen ystävän pelien viemistä loppuun asti.
”Kolmeen viimeiseen vuoteen kaveri ei puhunut mitään, mutta näytti ohjelmasta, mitä hevosta pitää pelata”, Velling muistelee.
Kouvolan maakuntaradalla on vielä pelipisteet jäljellä, mutta kuponkipelimyynnin loppuminen kesäradoilla kismittää Vellingiä, jolla ei ole älypuhelinta.
”Kaikki ravihommat on menneet huonompaan malliin. Jos menen kesäraviradalle, käyn jättämässä ensin pelit marketin pelipisteeseen”, hän kertoo.
Kuninkuusraveissa Velling viihtyy ennen kaikkea hyvän tunnelman takia, eikä se ole ravipaikasta kiinni.
Tuttuja vuosikymmenten mittaan on kertynyt paljon, mutta ajan kulumisen näkee armottomasti. Monet vanhat kasvot ovat kadonneet.
”Paljon on tullut tuttuja, mutta nyttemmin niitä on hukkunut. Ennen joka Kuninkuusraveissa oli satoja tuttuja. Nyt on hyvä, jos löytää muutaman kymmentä.”
Velling on talkoosukupolven kasvatti, ja Kouvolan raviradalla hän on ollut luotettava talkoohenkilö jo yli 50 vuoden ajan. Suurkilpailupäivien yhteydessä Velling tekee hämmentävän pituisia talkoopäiviä, jotka kestävät aamuvarhaisesta yömyöhään.
Kunto on miehellä siis kova, vaikka sairauseläkkeelle Velling joutui jo viisikymppisenä, kun kokouksissa meinasivat sanat hukkua. Kuntoaan hän on pitänyt yllä olemalla aktiivinen.
Marjastus on ollut pitkään mieluinen harrastus. Aikaisemmin aktiivinen suunnistaja joutui lopettamaan rastien hakemisen tyrän revettyä uudestaan. Jukolan viestissä hän ehti olla mukana viisitoista kertaa, ja takana on pari 24 tunnin suunnistustakin.
Vointiinsa Velling on muuten tyytyväinen. Toimintakyky on tallella.
Ja raveissa pystyy käymään.
”Henki pihisee ja pystyy liikkumaan. Aamulla teen muutaman kilometrin aamulenkin, jos ei sada. Polttopuita on tehtävä kolmelle siskolle. Ja likalle, vaikka se osaa itsekin sahata”, Velling nauraa.
Unelmat ovat varttuneessa iässä hyvin perusmuotoisia. Erkki Ollin kanssa käydään raveissa niin pitkään kuin toimintakykyä riittää. Ravit ovat tärkeä osa kaksikon sosiaalista elämää. Leikkimielinen tavoite pitää yllä peliputkea Kouvolan raveissa pysyy yhä elossa.
”Voisin 60 vuotta pelata jokaiseen lähtöön, jos rahat vaan riittää”, Velling nauraa.
