Stefan Melander: "Kun huutokauppa alkoi, oli pakko lähteä tietokoneelta"

Stefan Melander on nykyaikaisen raviurheilun renesanssihahmo, hieman idolinsa Sören Nordinin kaltainen keksijä. Kuvan Nunciosta hän odottaa tallin uutta siitosmatadoria. Kuva: Erkki Kivistö

Stefan Melander, 63, on aikamme ravi-innovaattori numero yksi. Valokuvaaja, toimittaja, ravivalmentaja, kasvattaja, sukutieteilijä ja rakenneguru. Nämä ovat vain muutamia yleisimpiä näkökulmia hevosihminen Stefan "Tarzan" Melanderiin, isolla H:lla. Mihin hän ryhtyy, siinä hän onnistuu.

Viime vuosituhannen lopussa Melander osti Amerikasta Scarlet Knight -nimisen varsan, toi sen kotiin Enköpingiin, treenasi ja maksoi mukaan maailman arvostetuimpaan ravikisaan The Hambletonianiin. Hevonen ja mies lensivät Amerikkaan ja voittivat megakisan - temppu, johon Euroopassa treenatulla hevosella ei oltu edes ajateltu ryhtyä. Sitä ennen oli tullut jo uudelta mantereelta Yonkers Internationalin voitto His Majestyllä 1995.

Prix d'Ameriquen hän voitti valmentajana Gigant Neolla 2006 - tosin vasta Jag De Bellouetin dopinghylkäyksen jälkeen. Elitloppetin hän on voittanut kahdesti Scarlet Knightin pojalla Icelandilla 2010 ja Nunciolla 2016.

Useat Melanderin huippuhevoset ovat olleet omia kasvatteja. Toisaalta niitä on ostettu Amerikan huutokaupoista, eivätkä hinnat ole päätä huimanneet. Nuncio maksoi 7000 taalaa Harrisburgissa 2012, ja "Tarzanin" Amerikan löytöjä on pitkä lista. Varsinainen Midas.

Tarzanin ja läheistensä omistama hevosmäärä on viime vuodet keikkunut 300:ssa, isoimmillaan ollut jopa 350. Aivan viime aikoina on tapahtunut kuitenkin vähennystä. Viime sunnuntaina hän myi Ruotsin kasvattajajärjestön huutokaupassa 54:ää kantavaa siitostammaansa. Osa oli sitä mieltä, että laadukkaat tammat olivat alennusmyynnissä - osa sitä mieltä, että Tarzan näytti taas neroutensa. Hän myi kymmeniä tammojaan kantavina omista oreistaan: kesällä on tulossa kruunuissa miljoonasumma varsamaksuina.

"Heräsimme Cattiksen (elämänkumppani ravivalmentaja  Catarina Lundström) siihen, ettei näin voi jatkua", Melander kertoo.

"En edeleenkään haaveile muusta kuin hevosista. En halua golfata, enkä kilparadoiltakaan mitään ihmeellistä, mutta haluan nähdä Nuncion (Andover Hall) ja Uncle Lassen (Donato Hanover) varsojen juoksevan kilpaa. Ne voivat olla jotain aivan ekstraa. Kuitenkin meillä on vain kaksi tallia Enköpingissä, yksi 20:lle ja toinen 25:lle. Hevosia on silti 100 treenissä. Jokainen ymmärtää, ettei ihminen, minä ja Cattis esimerkiksi, tee 15-tuntisia työpäiviä 365 päivää vuodessa rahan takia. Rakkauttahan se on, ja se intohimo on jäljellä. En halua tehdä mitään muuta, mutta ei tämä näin voi jatkua, silti."

"Välillä olin talvisin monena vuonna Ranskassa, ja se oli jännää, olisi vieläkin. Viime vuodet ovat menneet niin, etten ole voinut ajatellakaan, että jättäisin Catarinan ja henkilökunnan tänne Ruotsiin tällaisen hevosmäärän kanssa. Katsotaan sitten, jos saamme hevosmäärän järkiperäistettyä."

"Olemme myyneet jo pari varsaikäluokkaa jokseenkin kokonaisuudessaan, ja nyt näitä siitostammoja. Itkin etukäteenkin viime sunnuntaina niiden tammojen lähtöä. Ne ovat minulle tosi rakkaita kaikki. Olin ulkoistanut myynnin Amerikassa asuvalle veljelleni, mutta katselin tietenkin huutokaupan alkuhetkiä sunnuntaina. Se näytti täydelliseltä katastrofilta. Hinnat eivät liikkuneet mihinkään ja oli pakko poistua tietokoneelta: mennä ulos hevosten luo. Onneksi jatkossa jotkut tammat maksoivat ihan ok-hintoja. Yksikään ei ollut kallis - katso vaikka Amerikan tai Ranskan siitostammojen hintoja. Mutta muutamasta saatiin siedettävästi. Keskihinta oli silti sellainen, että niitähän käytännössa annettiin pois. Osa jäi vielä myymättäkin, vaikka oli päättänyt että kaikki lähtee."

"Minusta kaikki hevoseni ovat kovaa laatua, ja eihän 1000 eurolla voi antaa tuollaisten hevosten mennä. Toisaalta kaikki varsat, jotka syntyvät noille tammoille tai oreillenikin; ne ovat tavallaan minun lapsiani. Enhän minä tätä tosiaan rahasta tee, mutta joku järki tähän on nyt saatava."

Mitä tulevaisuus tuo Tarzanin elämään?

"En haaveile golfinpeluusta tai Prix d'Ameriquesta. Hevosista tulen oppimaan vielä lisää. Ne kiinnostavat tosiaan ihan samalla tavalla, ja seuraan koko ajan, mitä maailmalla tapahtuu. Odotan (ja näenkin jo) juuri nyt Nunciolta ja vähintään yhtä paljon Uncle Lasselta huikeita jälkeläisiä. Ne ovat unelmieni hevosia, isomoottorisia ravikoneita. Uncle Lassesta  Örjan (Kihlström) sanoi, ettei hän ole koskaan ajanut hevosella, jolla olisi parempi tekniikka ravata. Olen iloinen ja ylpeä, että olen saanut tällaiset hevoset osakseni."

Miten olet jalostanut, löytänyt ja valmentanut kaikki huippuhevosesi.

"Aika yksinkertaista. Hevosella pitää olla iso moottori, sen suvussa täytyy olla huippu-urheilijoita ja sen pitää olla kunnossa urheillakseen. Minusta kaikilla hevosillani on urheilijan näköä, korkea säkä ja hyvä vipuvarsi. Niiden emät ja isät ovat huippu-urheilijoita tai ainakin sellaisten aihioita. En halua esimerkiksi astuttaa starttaamatonta tammaa, ellen tiedä, että siinä olisi ollut ainesta huipulle asti. Sen on täytynyt näyttää huippukykyä treenissä tai jossain, ja sitten on voinut tapahtua joku onnettomuus esimerkiksi. Jos kapasiteetista ei ole näyttöä, en halua astuttaa."

"Valmennuksemme on sellaista, ettei hevosen hyvyys tule välttämättä heti esiin. Se tulee vasta starttien myötä. Siksikin hevosmäärä tahtoo pysyä isona. Toki usein huippuyksilö erottuu jo olemuksellaan ja treenissäkin, mutta ei aina. Treenimme on täysin perustreeniä, ja hevoseni eivät yleensä ole valmiita voittamaan heti ensimmäisessä startissaan. Toisaalta pitää huolehtia muutenkin, etteivät ne joudu liian tiukoille siinä alussa. Motivaatio loppuu, jos antaa niiden juosta itsensä ihan väsyksiin. Perustan pitää olla kunnossa. Solvallassa on yleensä sellainen taso, että siinä joutuu heti juoksemaan. Fyysinen valmius pitää siis olla, mutta vauhtia yleensä puuttuu. Starttien myötä vasta terävyys löytyy ja timantit paljastuvat massasta."

"Solvalla on silti hyvä paikka - hyvä tason mittari. Ja kun siellä pärjää, pärjää muuallakin. Toisaalta haluan säästää henkilökuntaa ja ilmoittaa kerralla paljon hevosia. Ja Solvallassa on joka viikko raveja - se yhtälö toimii."

Missä on maailman parhaat ravureiden sukulinjat?

"Amerikkalaisen ja ranskalaisen ravurin parhaiden ominaisuuksien risteyttäminen on yhteenlaskettuna absoluuttinen huippu. Voi noita ranskalaisia, kun eivät halua astuttaa amerikkalaisella! Jos parhaat Ranskan tammat olisi astutettu esimerkiksi Muscle Hillillä, ei niille jälkeläisille pärjäisi kukaan. Siihen nähden, miten laajat ranskalaiset sukulinjat periaatteessa ovat, parhaat nimet kertautuvat ja tekevät sielläkin sukutauluista tosi ahtaita. Uudelle verelle olisi taas käyttöä Ranskassakin."

"Ja amerikkalaiset tarvitsevat yhtä lailla outcross-verta. Mutta jostain syystä minulle toimii parhaiten ranskalainen huipputamma astutettuna amerikkalaisella huippuoriilla - en osaa selittää miksi. Paha vain, etteivät ranskalaiset parhaat tammat ole myytävänä. Olen löytänyt joitain hyviä ranskalaisia, mutta Amerikassa toisaalta kaikki hevoset ovat eri tavalla myytävänä. Ranskalaisissa ravihevosissa on jättimäinen hajonta, ja pitää katsoa tosi tarkkaan ravitekniikasta, suvusta ja yksilöstä, että kyseessä on tosiaan huippuaihio."

"Tarzan" Melander on utelias. Huippuhevosten rakenteesta kiinnostunut Stefan Melander kävi mittailemassa mm. Workout Wonderia sen kilpaillessa Ruotsissa. Kuva: Anu Leppänen

"Voisin mennä enemmän taas sinne Ranskaan, jos saisin tilaisuuden. Ensin pitää kuitenkin taltuttaa pandemia maailmassa ja meidän talon aivan liian suuri hevosmäärä."