Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Mari Niittumaan tie Sakari Vanha-Rauvolan opista Italiaan ja Prix d’Ameriquen voittajaseremonioihin – "Ei näiden vuosien aikana ole ollut tekemisen puute"

    ”Puhun suomea, italiaa, englantia ja ruotsiakin jonkin verran”, nauraa aikanaan lukiosta heikkona kieltenoppijana karsiutunut Niittumaa.
    Deimos Racingin voitosta onniteltavina hevosen kanssa Mari Niittumaa ja ohjastaja Enrico Bellei.
    Deimos Racingin voitosta onniteltavina hevosen kanssa Mari Niittumaa ja ohjastaja Enrico Bellei. Kuva: Anne Ehlert

    Ulkomailla työskentelevien suomalaisten hevosihmisten suusta olen kuullut jo useamman kerran saman kommentin; ”Vuodeksi oli tarkoitus tulla tänne, ja vieläkin se vuosi on käynnissä.”

    Eurajoelta kotoisin olevan Mari Niittumaan kohdalla ensi vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta hänen saapuessaan saapasmaahan vuodeksi.

    ”1990-luvun lopulla Italia oli yksi suosituimmista maista työskennellä hevosenhoitajana. Ajattelin, että vuosi Gubellinien tallilla olisi mukava kokemus hevosenhoitajanurallani.”

    Kohtalo puuttui kuitenkin silloin 23-vuotiaan Niittumaan elämään. Tanskalainen ravivalmentaja Erik Bondo työskenteli myös tuohon aikaa Gubellinin hevosten kanssa. Nyt jo yli 20 vuotta yhtä pitänyt pariskunta aloitti oman tallin pidon vuonna 2002.

    ”Ei näiden vuosien aikana ole ollut tekemisen puute. Vajaan 100 hevosen ravitallin pyörittämisen lisäksi meidän nyt 12-, 14- ja 16-vuotiaat pojat vievät ison annoksen vapaa-ajasta.”

    Mari Niittumaalla harjoitusajossa Savannah Bi ja perähevosena Radiofreccia Fi.
    Mari Niittumaalla harjoitusajossa Savannah Bi ja perähevosena Radiofreccia Fi. Kuva: Anne Ehlert

    Hevosten pariin Mari Niittumaa ajautui omasta innostuksesta. Perheessä ei hevosia harrastettu, vaan naapurissa asuneet Vanha-Rauvolan suomenhevosravurit saivat toimia innostuksen välikappaleina.

    Ihan mistä tahansa suomenhevosista ei naapuritilalla ollutkaan kyse. Sakari Vanha-Rauvolan menestyshevonen oli 90-luvun alkuvuosina kahdesti ravikuningatartittelin voittanut Vipu.

    ”Kun aloin käydä Vanha-Rauvolan tallilla, Vipun maineteot olivat kyllä vielä edessäpäin.”

    Vaikka hevosura alkoi suomenhevosten parista, oli ulkomailla työskentely hevosten parissa Marin haaveena jo heti peruskoulun jälkeen. Ennen täysi-ikäisyyttä Mari vietti vuoden Amerikassa. ”Työskentelin vuoden verran sen aikaisen huippuhevosen American Winnerin omistajan tallilla. Olihan se nuorelle hevosenhoitajalle iso juttu.”

    Vielä Yhdysvaltoja isomman vaikutuksen teki kuitenkin Italia. Suorittaessaan Kaustisen ravikoulua teki Mari yhden harjoittelujaksoista Veli-Pekka Toivasen tallilla Italiassa. Sen jälkeen suosikkimaasta ei ollut epäselvyyttä.

    ”Jokin Italiassa viehätti minua heti ensi hetkestä lähtien. Valmistuttuani Kaustiselta halusin takaisin Italiaan, ja sillä tiellä ollaan edelleen.”

    Prix d´Ameriquen 2003 voittajan Abano Asin hoitajana Mari Niittumaa pääsi hetkeksi koko ravimaailman valokeilaan. Hevonen oli Niittumaan ja Erik Bondon omasta valmennustallista.
    Prix d´Ameriquen 2003 voittajan Abano Asin hoitajana Mari Niittumaa pääsi hetkeksi koko ravimaailman valokeilaan. Hevonen oli Niittumaan ja Erik Bondon omasta valmennustallista. Kuva: Mari Niittumaan albumi

    Marin puolison Erik Bondon nimi on ollut tänä talvena esillä useamman Vincennesin Talvimeetingin lähtövoittajan valmentajana. Pitempään lajia seuranneille Bondon nimi on silti jo tuttu useiden menestyshevosten takaa.

    Pariskunnan oma valmennustalli sai lentävän lähdön Abano Asin voittaessa vuoden 2003 Prix d'Ameriquen. Vuosien aikana valmennettavat ovat saavuttaneet lukuisia suurkilpailuvoittoja Italiassa kuin pohjoisemmassakin Euroopassa.

    Menestyksen keskeltä nousee esiin myös italialaisen raviurheilun varjopuoli. Valmennustallin suurin tähti Unicka kidnapattiin vuonna 2017. Hevosta ei koskaan saatu takaisin.

    Bondo ja Niittumaa pitivät tallia pitkään etelämpänä Italiassa Toscanassa. Viime syksystä lähtien asemapaikkana on ollut jälleen Pohjois-Italia, tunnin ajomatkan päässä Milanosta sijaitseva Trecante.

    Lähemmäs 30 työvuoden jälkeen Mari on jättäytynyt taka-alalle tallin päivittäisestä toiminnasta. Viimeiset pari vuotta ovat kuluneet sisustussuunnittelijan opintojen parissa. Täysin eivät hevoset ole kuitenkaan taakse jäänyttä elämää.

    ”Minulla on muutama oma hevonen jäljellä. Valmennan niitä omaksi ilokseni. Ei ole helppoa hypätä pois hevosenhoitajan arjesta. Katsotaan, minkälaisia työkuvioita tulevaisuus tuo tullessaan.”

    Italialaisen raviurheilun alamäki on ollut esillä jo yli 10 vuoden ajan. Siksi ei ole yllätys, että Erik Bondo on suunnannut jälleen katseen Ranskan hyväpalkintoisiin lähtöihin.

    Tallin 25 hevosta valmentautuu nykyään Le Mainsissa noin 180 kilometrin päässä Pariisista. Niiden joukossa on muun muassa toissa vuoden Elitloppet-voittaja Cokstile, joka oli mukana viime viikonlopun Prix d’Ameriquessa.

    ”Meillä on kolme suomalaista hevosenhoitajaa Ranskan tallissa. Erik käy säännöllisesti Ranskassa valmentamassa hevosia. Enemmistö hevosista on kuitenkin täällä Italiassa.”

    Mari Niittumaalta saa realistisen kuvan italialaisen raviurheilun ongelmista ja samalla tulevaisuuden haasteista. Palkintorahoja omistajat joutuvat odottamaan yli puoli vuotta. Se ei helpota valmennusmaksuja laskuttavan valmentajan tilannetta.

    Toinen akuutti ongelma on ammattitaitoisen henkilökunnan puute. ”Italiaan on todella vaikea saada työntekijöitä. Emmehän me tietysti ole yksin ongelman kanssa. Jopa Ruotsissakin vaikuttaa olevan huutava pula työntekijöistä.”

    Vaikka raviurheilun tilanne on haastava, perhe ei ole miettinyt poislähtöä pohjoisempaan vakavissaan. Mari pitää italialaisesta elämäntyylistä ja arjesta. Sekä Mari että Erik ovat olleet sen verran kauan poissa synnyinmaistaan, että Italia tuntuu kotimaalta.

    ”Ranskaan muutosta olemme silloin tällöin keskustelleet. Lapset ovat kuitenkin kasvaneet Italiassa. Emmeköhän me täällä asu vastaisuudessakin.”

    Italiassa vietetyistä vuosista huolimatta ei Mari ole unohtanut suomalaista taustaansa. Suomessa tulee käytyä vähintään kerran vuodessa. Poikiensa varalle Marilla on selkeä suunnitelma.

    ”Olen sanonut pojille lähettäväni heidät kaikki kolme Suomeen armeijaan. Oppivathan paremmin suomen kielen”, toteaa Mari pilke silmäkulmassa.

    Mari Niittumaa ei aikanaan päässyt lukioon vaillinaisen kielitaidon takia. Jälkikäteen asialle on helppo nauraa.

    ”Puhun suomea, italiaa, englantia ja ruotsiakin jonkin verran. Kielitaito ja elämänkokemus ovat karttuneet aika lailla maailmalla viettämieni vuosien aikana. Jälkikäteen ajatellen oli melko hyvä idea lähteä vuodeksi Italiaan.”

    Lue myös muita haastatteluja maailmalla työskentelevistä hevosalan ammattilaisista ja Ruotsissa toimivista suomalaisista hevosenhoitajista.