Suomenori Corleone menehtyi – ”Se oli ylistyslaulu suomenhevoselle”

Corleone viime syksynä kotonaan Siuntiossa. Kuva: Sanne Katainen

Ravisukuinen Corleone (Erovisku – Vireeni) voitti kolme kertaa suomenhevosten koulumestaruuden. Se teki kotonaan Siuntiossa ajohevosen töitä, ja se on ehtinyt jättää 80 varsaa. Muutaman välivuoden jälkeen se oli astutuskäytössä viime kesänä, jolloin se sai vielä 25 tammaa.

Corleonen kasvattivat Mitja Nummenmaa ja Petra Rantala, ja Rantala huolehti oriista sen koko pitkän elämän ajan.

Corleone lopetettiin kotitarhaansa keskiviikkona 24-vuotiaana.

”Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta”, Rantala kertoo.

Ori oli jo omalla laidunlohkollaan, ja keskiviikkoaamuna Rantala oli varta vasten pysähtynyt katselemaan sitä.

”Otin kuvia ja ihailin, miten vanha hevonen voi olla niin hienossa kunnossa. Se oli megapörhäkkänä, ja sanoin sille, että ei sitten riehuta, sä olet vanha hevonen”, hän kertoo.

Eläinlääkäri tuli tutkimaan tallilla kaksi tammaa, ja niiden hoitamisen jälkeen Rantala ehdotti, että käydäänpä katsomassa Corleonekin. Se oli ollut elämänsä ensimmäisen kerran vähän huono kengittää, joten epäilys oli, että aina terveen hevosen jaloista saattaisi löytyä jotain hoidettavaa vaivaa.

Ori katsottiin laitumen laidalla, ja sillä tuntui olevan kuin jotain asiaa.

”Se hieroi koko ajan päätään mun rintalastaan ja tökki mua koko ajan. Kysyin siltä, että mitä sä haluat sanoa”, Rantala kertoo.

Ori piehtaroi kerran rauhallisesti ja kakkasikin, mutta palasi aina kiinni omistajaansa ja nojasi tämän rintaan.

Rantala pyysi eläinlääkäriä tarkastamaan hevosen pulssin ja vatsaäänet. Pulssi oli korkea, mahaäänet tiukat. Tallissa tehty tutkimus paljasti, että hevosella on suoli kierteellä, ja sen pulssi lähti nousemaan.

Ähky ei ollut ensimmäinen vanhalla iällä.

Ori päästettiin omaan tarhaansa, jossa se kävi oljille makaamaan. Siihen Corleone lopetettiin.

”Se oli niin päivänselvää. Se oli ihan hirveää, mutta se ajattelin, että se ei saa kärsiä sekuntiakaan”, Rantala kertoo ääni murtuen.

Petra Rantala on ravi-ihminen, jolla huippuratsuksi osoittautunut ori avasi uuden maailman. Kuva: Sanne Katainen

24 vuotta saman hevosen kanssa on pitkä aika, ja Corleonen ja Rantalan kohdalla se oli aivan erityinen. Siksi kai ori osasikin kommunikoida omistajansa niin selvästi.

”Se on ollut mun rinnalla elämän myötä- ja vastamäet. Se puhui ihan samaa kieltä mun kanssa, ja se sanoi, että nyt joku on pahasti”, Rantala miettii.

Hän kertoo surun lisäksi tuntevansa järjettömän suurta kiitollisuutta.

”Että tällainen hevonen on mulle osunut. Eikä kyse ole vain mestaruuksista ja saavutuksista, vaan kuinka se oli niin uskomattoman viisas ja kiltti. Se oli mahtava. Se on ollut mun luottokaveri elämässä. Se on toiminut kaikessa, sille on käynyt kaikki.”

Ravi-ihminen sai omakseen menestysratsun ja sen myötä paljon tapahtumia, oppia ja uusia ihmisiä.

Corleone säilytti virkeytensä viimeiseen aamuun saakka. Kuva: Sanne Katainen

Jalostusoriina Corleone on ollut erityinen nimenomaan monipuolisuudellaan. Hallitseva estemestari Vaahterikon Ryminä on sen poika, kuten myös ratsujalostukseen keväällä hyväksytty Lyylin Solouuno.

Viime viikolla jälkeläisistä Taika-Pasi voitti ravilähdön ja Väyrylän Hermanni läpäisi koelähdön.

Midsommardröm voitti aikanaan kouluratsastuksessa Kasvattajakilpailun.

Rantala iloitsee siitä, että Varjonova saa keväällä varsan Corleonesta, mutta yhtä tärkeitä ovat myös harrastajien varsat.

”Kuulostaa tyhmältä, kun minä sen sanon, mutta Corleonen varsat ovat aarteita. Ihmiset saavat sellaisen hevosen kuin haluavat”, hän hymyilee.

Hän toteaa, että Corleone oli rohkea, rehellinen, virkeä ja palvelualtis. Sen luonne taipui kaikkeen. Kun siitä sanottiin, ettei se hyppää hyvin, Rantala etsi satulaan esteratsastajan ja ori hyppäsi 110-luokan puhtaasti.

Se oli sellainen kuin suomenhevosen pitää olla, omistaja miettii.

”Se oli ylistyslaulu suomenhevoselle”, hän sanoo.