Case Propulsion on raviurheilun Palmen murha

Propulsion ja valmentajansa Daniel Redén ovat viime vuosien isoimpia nimiä pohjoismaisessa raviurheilussa - hyvässä ja pahassa. Kuva: Anu Leppänen

Olof Palme murhattiin helmikuussa 1986, eikä selvää vastausta sille kuka verityön teki ole saatu tähän päivään mennessä. Tuskin saadaankaan. Salaliittoteoriat jylläävät, ja alan itsekin uskoa jonkin kansainvälisen valtiollisen toimijan olevan takana, kun ei parempaakaan vastausta ole. Jokuhan murhaajan tuomiolle saamisen on estänyt? Palmen murha on syönyt dramaattisesti Ruotsin oikeuslaitoksen ja poliisivoimien uskottavuutta nyt vuosikymmeniä. Se tulee tekemään niin vielä pitkään, ikuisesti?

Hermokatkaistuna sääntöjenvastaisesti Pohjoismaiden kaikki suuret ravikilpailut valloittanut jenkkiori Propulsion uhkaa tehdä saman raviurheilulle. Näin on käymässä hetkellä, jolloin lajin talous on vahvemmalla pohjalla Ruotsissa kuin ehkä koskaan.

Samoin kuin Palmen tapauksessa jotkut asianosaiset ovat jo edesmenneitä, eikä heiltä voida kysyä, miten asia meni. Lisäuhkakuvana on, että tapaus jatkuu vielä siviilioikeudessa kenties vuosia. Jatkuu tai ei, Propulsionin taustat nakertavat pohjaa pois ”reilun pelin raviurheilusta”.

Juuri nyt raviurheilun maailmassa asetelma on hieman Pohjoismaat vastaan muu maailma. Muualla hevosia saatetaan kilpailuissa kohdella vielä kaltoin esimerkiksi vitsalla, mutta meillä pohjoisessa on reilu peli: ei lyödä - ei doupata.

Miten tähän kuvaan sopii se, että miljardööri lääketehtailija tuo Amerikasta sääntöjenvastaisesti kohdellun hevosen, jolla voittaa kaikki? Kun tapaus paljastuu, tuntuu että miljoonahevosen taustavoimat voivat huippulakimiesten turvin livahtaa vastuusta kuin koira veräjästä. Mikä ongelma 10000 euron sakot tai lakimieskustannukset ovat, kun omaisuus on miljardi tai enemmän? Toki sakot tulivat Propulsionin valmentajalle Daniel Redénille eivätkä lääketehtailijalle, mutta "sama konkurssi”.

Sakko ilman valmennus- tai muita kieltoja tuntuu muutenkin lisäksi pienenpieneltä rangaistukselta, kun kyseistä hermokatkaisua on sanottu dopingiakin pahemmaksi rikkomukseksi. Toki se tehtiin Amerikassa, missä se ei ollut kielletty kyseisenä ajankohtana, ja eri ihmisten toimesta, mutta raviurheilussa valmentajan vastuu on kaikenkattava. Jos talliin tulee hevonen, jonka kroppaan on laitettu dopingaineita aiemmin, ja se jää kiinni testeissä, vastuu on valmentajan, joka on sen kilpailuun ilmoittanut. Annettu sakko (100000 kruunua) tuntuu Ruotsin raviurheilun keskusjärjestön vain toiveajattelulta, että tapaus saataisiin nyt lakastua maton alle - ei todelliselta rangaistukselta.

Jos Propulsionin taustavoimat päättävät silti valittaa tuomiosta siviilioikeuteen, tapaus jää leijumaan Ruotsin ravien ylle vielä vuosiksi, kuin Palmen murha konsanaan. Jos eivät valita, jää silti paha maku, että rahalla saa ja hevosella pääsee (kiipelistä).

Eikä ruotsalainen kansankoti ole sitä paitsi saanut Propulsionin omistajaa (aiempaa omistajaa?) maksamaan verojaankaan vaatimallaan tavalla. Lääketehtailija käy kiistaa valtion kanssa miljardiluokan summasta verokruunujakin, joka juontaa juurensa lääketehtaan myyntivoitosta.

Mitä tuumaa tavallinen ruotsalainen hevosihminen? Luultavasti että rikkailla on rikkaiden säännöt? Medelsvensson saattaa ajatella että jos minä olisin ollut syytetyn penkillä, rangaistus olisi ollut ikuinen tuomio, vähintään kilpailukielto. Puhumattakaan ulkomaalaislähtöisestä toimijasta! Väistämättä tulee tunne, etteivät säännöt ole samat kaikille.

Ranskassa raviurheilu on vielä Ruotsiakin suositumpaa. Viime vuosien parhaan hevosen Face Time Bourbonin saksalaislähtöinen kasvattaja Rainer Engelke sanoi kerran kukkomaan raveista: ”Sinä päivänä kun ranskalainen rivikansalainen lakkaa uskomasta, että Prix d’Amerique -voittaja on periaatteessa kenen tahansa ulottuvilla, loppuu koko touhu.” Aurinko paistaa nyt Ruotsin ravien kirstunvartijalle ATG:lle, hevospeliyhtiölle. Ruotsin ravien onnelan taivaanrannassa on silti mustia pilviä.