"Ridgellä" on luokkaa ja luonnetta

Dillon Ride eli "Ridge" on Tapio ja Sirkka Kososen silmäterä. Kuva: Anu Leppänen

JOENSUU. T76-finaalivoittaja Dillon Ride on tehnyt käytöksellään ja kyvyillään erityisen vaikutuksen Tapio Kososeen, jolla on vertailupohjaa 1980-luvun alusta saakka.

Kyvyt Esiin -divisioonan finaalista tuli rauhallinen juoksu sen jälkeen, kun Oh My God täräytti ensin keulaan ja päästi sitten suosikki Dillon Riden vetotöihin. Tapio Perttusen ajama Dillon Ride sai rauhoittaa tuntuvasti vauhtia ja lipui maalisuoralla helposti 6000 euron arvoiseen finaalivoittoon. Oh My God kurkotti niukasti kakkoseksi ennen New Life Wheelsiä. Didi Hoss koki uransa ensimmäisen tappion, mutta punnersi pitkällä kirillä hyvin neljänneksi.

Nelivuotias Dillon Ride otti uransa 18. startissa seitsemännen voittonsa. Se laukkaili paljon alku-urallaan, mutta on varmistunut viime aikoina ja tulosta on tullut. Tosin Tapio Perttunen mainitsi voittajahaastattelussa, että laukka oli Joensuussakin alkumatkasta "Nakkilan kirkon vaiheilla".

"Takapolvet välillä lukkiutuivat ja sillä oli kasvukipuja", valmentaja Tapio Kosonen pohjusti.

"Yritin sillä ajaa ihan ensimmäisiä startteja liian kevyellä balanssilla. Se meni aina peitsin kautta laukalle. Olisi se mennyt raviakin, mutta jos tuli vähänkin tiukka paikka ja joutui ottamaan kiinni, se meni peitsille ja siitä laukalle. Välillä otettiin vauhtia koelähdöstäkin."

Viime kesänä ori otti uransa avausvoiton Puumalan paikallisraveissa, ja tuo voitto 15,5-vauhtisella lopetuksella alkoi valaa uskoa hevosen kykyihin. Kosonen puhuu erityisen lämpimään sävyyn Dillon Ridestä, joka on saanut lempinimensä Ridge Forresterista.

"Jos jostakin hevosesta tykkää, niin tästä minä tykkään ja paljon", Kosonen myhäili.

"Ori ei stressaa mistään ja on parempi ajaa kuin tuo Mersu, jolla päästiin voittajakehään. Treenaria se ei stressaa yhtään. Sen kanssa tekemisestä nauttii, ainoa että se kävelee niin hitaasti kun ehtii katselemaan kaikkea. Kisoissakin on niin kiva käydä. Vaikka olisi kiimainen tamma vieressä, se ei sano tasan mitään. Älyttömän hieno luonne. Palkintojenjaossakin se seisoi kuin patsas, eikä askelta vaihtanut."

Dillon Ride isä on syyskuussa 2016 kuollut Tyrone Dillon, joka oli sekin Sherwood Stablen eli Jukka Saastamoisen hevonen.

"Näitä tyronedillonilaisia ei ole muilla juuri ollutkaan, eikä ole tainnut muut päästä radoille. Niiden sielunelämä pitää oppia tuntemaan, niillä on ihan oma elämänsä. Ne ovat tosi lunkeja, mutta jos alat hätäilemään, tulee stoppi. Pitää antaa kypsyä ja sitten ne rupeaa antamaan itsestään ulos. Jos Tyrone Star olisi pysynyt ehjänä, siinä olisi ollut pitkälle ainesta. Se voitti kolme kertaa peräkkäin Vermossa ihan koviakin lähtöjä ja meni 1.12, vaikka oli niin vaivainen kuin olla ja voi", Kosonen harmitteli.

1980-luvun alusta saakka hevosten kanssa touhunnut Kosonen valmentaa nykyään neljää hevosta, joista Dillon Riden lisäksi Tiger Dillon on Sherwood Stablen hevosia. Kososella on talli kahden ja puolen kilometrin päässä Mikkelin raviradalta, jossa hän käy kesäisin myös treenaamassa hevosiaan.

"Olen eläkkeellä oleva äijä, niin joudanhan minä muutamaa hevosta pitämään. Talvella on älyttömän hyvät paikat treenata hevoset kuntoon. Kesällä kotona paikat ovat huonommat, mutta käyn silloin harjoituslenkillä Mikkelin radan ympäristössä. Talvella kun laittaa hevoset kuntoon, niin eihän kesällä tarvitse kuin kilpailla. Kunhan hevoset ovat nopeita ja hyviä", Kosonen nauroi.

Tapio Perttusen tuoreet ajovärit keikkuivat kärjessä, kun Dillon Ride kontrolloi keulapaikalta Kyvyt Esiin -divisioonan finaalia. Kuva: Anu Leppänen 

Haastajadivisioonan finaalissa tultiin tasaisesti maaliin. Johtaneen Orlando Pointin rinnalla taivaltanut Excalibur It työntyi niukasti ykkösenä maaliin, vaikka kierroksen suurin suosikki Jack Vader tuntui käyvän maalisuoralla jo edellä. Niko Jokelan ajama ruuna otti jo vuoden kolmannen voiton kuudennella yrittämällä.

Kauhajokelaisen Antti Mäntymäen silmäterälle tuntuu käyvän erityisesti juoksu vapaalla radalla. Pari starttia aiemmin Teivossa se voitti myös johtavan rinnalta. Tuolloin Mäntymäki ajoi startin itse, mutta T76-tasolla ohjat on annettu Niko Jokelalle.

"Tämä kun on kimppahevonen niin on paineita ja parempi, kun antaa muidenkin ajaa", Mäntymäki naurahti.

Excalibur Itin omistaa Spoonriver Stable, joka koostuu Mäntymäen veljen lisäksi kauhajokelaisista Veikon Kone- ja Kesport-yrittäjistä. Heistä Antti Muurmäki on eniten hevosihmisiä Mäntymäen veljesten lisäksi.

Antti ja Sari Mäntymäki ovat itsekin yrittäjiä, sillä heillä on Horon kylällä kyläkauppa ja rauta- ja maatalouskauppa Kauhajoella.

"Hevoshommaa tehdään, vaikka ei aikaa olisikaan. Molemmat tehdään tätä ja molemmilla on lapsesta saakka hevostaustaa. Ei ilman hevosia osaisi ollakaan. Muutama vuosi oli välillä, ettei ollut hevosia ennen Excalibur Itin emää Tax Exemptionia. Velipoika sai innostettua takaisin mukaan", Mäntymäki kertoi.

"Sellaista puurtamista se on aiemmin ollut, kun tulosta ei ole tullut. Paljon on tehty väärin ja monta hevosta pilattu, kun on treenattu liikaa. Oppirahat pitää tietysti maksaa, mutta voisi oppia nopeamminkin. Finaalikierroksella voittaminen on kyllä tosi suurta meille."

Antti ja Sari Mäntymäki saivat hevosuransa suurimman onnistumisen, kun Niko Jokela kannusti Excalibur Itin T76-finaalilähdön ykköseksi. Kuva: Anu Leppänen