Vierasblogi: Ravijärjestäjän piinaviikot, ja sananen luottamuksesta

Kuva: Anu Leppänen Kuva: Anu Leppänen

Kevät tulee joka vuosi ja siksi onkin niin ihmeellistä, etteivät ratamestarit osaa ratoja laittaa kuntoon. Luulisi, että siihen nyt jo olisi opit valmiina miten kevät tehdään, kun se sieltä on joka vuosi tullut.

Yleisen mielipiteen mukaan toisilla radoilla se on aina kunnossa ja toisilla ei sitten koskaan, kun ne onnettomat ratamestarit ja ratojen johtajat eivät tee mitään tai panttaavat vain rahojaan.

Näitä harhakuvitelmia on helppo ampua alas, ainakin täältä toimistolta käsin, kun katsoo kuinka paljon töitä ja pohdintaa radanhoito sekä oikea-aikainen tekeminen vaativat. Kun meistä jokainen tietää sääennusteiden osuvuuden vaikkapa viikon päähän, on siinä onnistumisessa myös tuuria ainakin ripaus aina mukana. Kriittisinä aikoina päätöksiä ja suunnitelmia radanhoidosta joudutaan tekemään osaltaan jo viikkoja etukäteen, mutta säätilan ratkaisevia hetkiä ovat ne viimeiset päivät ja yöt – tai tunnit.

Tämä aihe valikoitui ensimmäisen blogini aiheeksi erityisesti, kun me Pilvenmäelläkin jouduimme lukuisten työtuntien ja eurojen kuluttamisen jälkeen toteamaan, että ravirataa ei saada turvalliseksi hevosten kilpailemista varten perjantain lounasraveihin. Päätös oli välttämätön, mutta ei kuitenkaan kenellekään osapuolelle mieluinen. Varmasti niin ratamestareilla kuin raviradan henkilökunnalla ja kilpailijoilla oli kaikilla sen jälkeen pohdinnan paikka, miten tästä jatketaan ja mitkä ovat seuraavat askelmerkit. Tästäkin varmasti jäi tänne päähän vain opittavaa, vaikka kaikkemme yritettiinkin.

Meidän päässä tämä tarkoitti sitä, että ravintolan osalta valmistelut oli tehty samassa yhteydessä järjestettävää Ravihub-etätyöpäivää varten ja päätimme jatkaa sen osalta valmisteluja, vaikka lounasravit jäivätkin ajamatta. Vaikka itselläni tekisi tällaisessa tilanteessa mieli vetää suruliput salkoon ja poistua toiselle puolelle maapalloa, ei meidän ravikalenterimme antanut siihen tällä kertaa mahdollisuutta. Viikon päästä perjantaina ravataan kevään tärkein iltaravikoitos Pilvenmäki Special-karsinnat ja siitä viikon päästä divisioonafinaalikierros lauantaina. Tällöin kaiken on oltava priimakunnossa.

Hienoa olisi ollut valmistautua tulevien viikkojen koitoksiin onnistuneiden ravien kautta, mutta aina ei päästä viimeistelemään hevostakaan kuten olisi haluttu. Halu onnistua ei ainakaan minulla kumpua oman egon kiillottamisen toivossa, vaan raviurheilun julkisuuskuvan, yleisön palvelemisen ja urheilun kehittymisen puolesta enemmänkin kannan huolta.

Miksi ravirata on olemassa? Itse asiassa välillä tuntuu, että raviratojen tehtävät ovat niin omalle porukalle kuin alaan liittyville tahoille hakusessa. Meidän säännöissämme lukee ainakin selvästi, että ravitoimintaa pyörittävän yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja kehittää alueen raviurheilua ja muuta hevosurheilua sekä hevostaloutta, hevosjalostusta ja muuta hevosharrastusta sekä toimia alan harrastajien tiedollisen ja taidollisen tason kohottamiseksi.

Välillä tuntuu, että sitten kun raviradalla tehdään jotain muuta kuin järjestetään raveja hikihatussa niin alkaa eripura siitä onko se toimintaa, jota varten ravirata on olemassa. Oma ajatukseni yhdistyksen tehtävästä toteutuu montaa kautta: ravirataympäristön tutuksi tekeminen madaltaa uusien ihmisten kynnystä saapua raviradalle – tehtiin se sitten teemoilla ravipäivinä tai kokonaan raviurheilun ulkopuolisina tapahtumina raviradan tiloissa.

Samoin tarkoitus toteutuisi, jos järjestäisimme festarit, joista jäisi 50 000 euroa rahaa kassaan. Mihin luulette raviratojen kassoista kaiken rahan päätyvän? – No suoraan takaisin raviurheiluun! Mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän sillä kehitetään aluetta ja toimintaa. Ja tämä tuo lisärahaa raviurheiluun.

Etenkin nyt on tärkeää, että ihmiset tutustuvat Pilvenmäen miljööseen myös muutoin kuin ravitapahtumien kautta. Etenkin kun edessä ovat Kuninkuusravit 2021, jolloin koko kaupungin on hengitettävä raviurheilua.

Kuka raviradoista ei maksaisi extra-palkintoja, jos siihen olisi oikeasti varaa? Minä ainakin mielelläni johtaisin ravirataa, jossa maksettaisiin tuplapalkinnot nykyisiin verrattuna.

Luulen, että isot solmut arvostelussa ratkeaisivat luottamuksella. Luottamussuhde pitäisi syntyä raviratojen hallitusten ja raviratojen tekijöiden välillä. Luottamuksen pitäisi kukoistaa raviratojen ja keskusjärjestön sekä Veikkauksen välillä ja luottamustahan pitäisi myös löytyä siihen, että kaikki voitava on sen radan suhteen tehty ravien peruutuksenkin hetkellä niin ratamestareiden, radan johdon kuin ravi-ihmistenkin kesken.

Luottamus syntyy arvostuksesta, jota itse koen ainakin vahvasti monia alan toimijoita kohtaan. Esimerkiksi valmentajat ja hoitajat saavat arvostukseni hevosten hyvinvoinnista ja hevosen kehittämisestä huippu-urheilijoiksi, ohjastajissa arvostan hevosen kunnioittamista ja lukutaitoa. Sitoutuneet ratamestarit saavat arvostukseni pohdinnasta olosuhteiden eteen, lukemattomista työtunneista ja yrittämisestä.

Luottamus syntyy teoista ja Pilvenmäellä jatketaan ainakin tekemistä luottamuksen saavuttamiseksi – Tehkää muutkin niin!

Elina Hirvonen