Kuusikymppisiään Jori Turja vietti viime viikolla Teneriffan lämmössä. Kuva: Jori Turjan albumi
Viikon vieras: ”Voisi sitä vielä yhden suurkilpailuhevosen saada”
Ravit on viikko sitten sunnuntaina 60 vuotta täyttäneelle Jori Turjalle enää rakas harrastus, mutta silti hän on lajin nykytilasta huolissaan.
Jori Turja kävi tapaamassa Varennea viimeksi viime syyskuussa. Ori avaa entiselle valmentajalleen edelleen kaikki ovet Italiassa. Kuva: Jori Turjan albumi
Jorin matkaseurana Teneriffalla oli elämänkumppani Helena Balac, jonka kanssa hän on pitänyt yhtä kohta puolitoista vuotta. Kuva: Jori Turjan albumi
Jori Turja kävi tapaamassa Varennea viimeksi viime syyskuussa. Ori avaa entiselle valmentajalleen edelleen kaikki ovet Italiassa. Kuva: Jori Turjan albumiJori Turja lienee Jorma Kontion jälkeen maailmalla tunnetuin suomalainen raviurheilija. Vuodet Varennen kanssa olivat lopullinen läpimurto, mutta jo ennen niitä hänet tunnettiin kaikkialla.
”Sanotaanko niin, että jos joku olisi vaan kävellyt mun perässä kaikkialla missä olen käynyt, niin väsy olisi tullut”, Jori Turja naurahtaa.
Kotoa Lapualta hän lähti 16-vuotiaana töihin Risto Airaksiselle Axevallaan. Se jälkeen hän työskenteli Saksassa ja kahteenkin otteeseen Italiassa ennen paluuta Ruotsiin ja ehti kerätä maailmalta ystävä- ja tuttavapiirin vailla vertaa.
”Rakastan edelleen käydä raveissa, vaikken sitä enää työkseni teekään. Uskomatonta, miten vieläkin joka paikassa pidetään huolta. Erityisesti tietysti Italiassa, ei Varennen ajoista vielä niin pitkä aika ole.”
Eikä se johdu vain siitä, että Jorista tuli Varennen myötä julkkis ja kansallissankari. Huipulle noustuaankin Jori pysyi reiluna ja avuliaana suomalaisena – juuri sellaisena, mistä Jorma Etto klassikkorunossaan kertoo. Paitsi että piti huolta ihan kaikenmaalaisista kavereistaan.
Kaveruus painoi vaakakupissa silloinkin, kun Jori päätti jättää kakkosmiehen ”eläkepaikkansa” Olle Goopilla, pakata laukkunsa ja suunnata Italiaan.
”Goopit olivat silloin muuttaneet nykyiselle maapaikalleen Karlstadin liepeille. Åbyyn jäi 40-50 hevosta, ja jos olisin perustanut oman tallin, olisin saanut niistä varmaan 90 prosenttia treeniin. Mutta siihen olisi loppunut kaverisuhde Goopien kanssa”, hän perustelee.
”Samaan aikaan Veijolle (Heiskanen) tarjottiin yksityistreenarin pestiä Italiassa, mutta Veijo oli juuri muuttanut Göteborgiin eikä voinut millään lähteä. Hän sanoi, että lähde sinä.”
Jori lähti. Ja loppu on historiaa.
”Sinne oli helppo mennä, kun oli 15 vuoden takaa vuoden pohjat Italiasta ja paljon tuttuja juuri Rooman seudulla.”
Muitakin hevosia alkoi tulla treeniin, ja kohta alkoi yhteistyö Giampaolo Minnuccin kanssa. Talli kasvoi yhdeksi maan suurimmista ja keräsi Varennen parhaina vuosina ei vain Italian vaan koko Euroopan isoimmat tienestit, 3,5 miljoonan euron luokkaa.
Varennen lopetettua uransa alkoi Italian raviurheilu mennä alamäkeen. Jorinkin hevosmäärä pieneni ja into lasku, kunnes lopulta – kohta 12 vuotta sitten – hän päätti palata Ruotsiin.
”Näin jälkeenpäin ajateltuna se olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin.”
Jori Turja tuntee kaikki, ja kaikki tuntevat Jorin. Tässä käynnissä taktiikkapalaveri Mika Forssin kanssa Åbyssä. Kuva: Miika LähdeniemiHyviä ja huonoja aikoja Jori Turja on nähnyt ennenkin ja monissa maissa, mutta tämän päivän tilanne huolestuttaa häntä erityisesti.
”Huonolta näyttää kaikella lailla. Harrastajat vähenee, pelit pienenee ja syntyvien varsojen määrät laskee”, hän huokaa.
”Mun mielestä raviurheilu on monessa maassa ja monella eri sektorilla huonosti johdettua. Johtopaikoilla pitäisi olla pätevämpiä ihmisiä, jotka saa juttuja läpi. Nyt ne vaan nauttii isoista tileistä ja muista eduista ja ajattelee omaa lompsaa eikä raviurheilun etua.”
”Se on sääli, kun hevonen on niin hieno eläin ja ravit monelle niin hyvä ammatti tai kiva harrastus. Toivoisi, että raveilla menisi hyvin.”
Ruotsiin palattuaan Jori Turja pyöritti pienimuotoista valmennustoimintaa, kunnes lopetti senkin kolme vuotta sitten.
”Jos olisi meinannut jatkaa, olisi pitänyt isontaa toimintaa ja palkata pari työntekijää, ja sittenkin olisi ollut heidän vapaidensa takia itse aina viikonloput kiinni. Siihen en halunnut enää ryhtyä, ja olen päätökseen tosi tyytyväinen.”
”Työkseni olen tehnyt muutaman vuoden ihan muita bisneksiä. Sivussa auttelen kavereita hevoskaupoissa ja (Alessandro) Gocciadoroa hevosten kilpailuttamisessa Pohjoismaissa, kun tunnen suurkilpailujärjestäjät ja muutakin väkeä.”
Jorin matkaseurana Teneriffalla oli elämänkumppani Helena Balac, jonka kanssa hän on pitänyt yhtä kohta puolitoista vuotta. Kuva: Jori Turjan albumiVarennen aikojen jälkeen Jori Turja katosi jotakuinkin julkisuudesta, kunnes viime keväänä tuli toden teolla lunta tupaan. Kaksi hänen kuljettamaansa hevosta kuoli myrskyssä laivalla, ja Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Jorin syylliseksi ja langetti hänelle suuret korvaukset ja ehdollisen vankeustuomion.
Jori on valittanut tuomiosta hovioikeuteen, joka käsittelee sen ensi kesänä. Siksi hän ei halua avautua kaikista yksityiskohdista, mutta suostuu silti valaisemaan asiaa hieman.
”Ensiksi haluan sanoa, että rakastan hevosia. Jotka mut tuntee, tietää, etten ole koskaan pystynyt viemään omia hevosiani edes teuraaksi vaan olen mieluummin antanut ne ilmaiseksi kavereilleni hyvään hoitoon. En ikinä vahingoittaisi tarkoituksella hevosta.”
”Se, mitä tapahtui, oli monen ikävän yhteensattuman summa. Merenkäynti oli puolitoistakertainen siihen myrskyyn verrattuna, kun Estonia upposi, ja huonolla tuurilla olisi voinut käydä huonosti ihmisillekin. Minä sairastuin meritautiin, mutta ei siitä sen enempää”, Turja jatkaa.
”Ymmärrän hyvin, että laivayhtiö haluaa pestä kätensä ja kiistää kaiken vastuun, mutta siihen olen syvästi pettynyt, millaisia lausuntoja sen työntekijät ja erilaiset asiantuntijat oikeudessa valaehtoisesti antoivat. Ja kun asiasta mitään ymmärtämättömät ihmiset heitä kuulevat, voi tuomio mennä näin pahoin pieleen.”
”Uskon ja toivon, että hovioikeudessa oikeus voittaa, mutta minulle asia on maksanut järkyttäviä summia asianajokustannuksina jo nyt. Muuten se ei itseäni kosketa, koska tiedän mitä tapahtui ja mikä on totuus, mutta lähipiirilleni asia on aiheuttanut suurta surua. Siitä olen erittäin harmissani.”
Tällä hetkellä Jori Turjalle kuuluu muuten pelkkää hyvää. Myös parisuhderintamalla.
”Ollaan seurusteltu kohta puolitoista vuotta Helena Balacin kanssa ja viihdytään tosi hyvin yhdessä”, Jori paljastaa.
Helena työskentelee Kaustisella raviradan kilpailusihteerinä ja Keski-Pohjanmaan Hevosjalostusliiton toiminnanjohtajana.
”Helenalla oma elämä ja lapset ja lapsenlapsetkin Suomessa ja mulla oma elämä ja lapset Ruotsissa, ja ollaan ihan tyytyväisiä tilanteeseen. Reissataan paljon yhdessä ja nähdään muutenkin paljon, etäsuhde pelaa meillä hyvin.”
Missä tuore kuusikymppinen näkee itsensä kymmenen vuoden kuluttua?
”Olen tyytyväinen, jos asiat on näinkin. Mutta voisi sitä vielä yhden suurkilpailuhevosen saada”, Jori haaveilee.
”Ollaan muutaman vakavaraisen ystävän kanssa satsattu vähän parempiin varsoihin. Mutta itse en rupea niiden kanssa säätämään, ne menee Björn Goopille ja Gocciodorolle.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
