Hevoset suhtautuvat eri tavoin ilotulitteisiin – omistaja voi tehdä monta asiaa, mutta joskus voi vain olla stressaamatta

Hevosten suhtautuminen ilotulitukseen vaihtelee.  Kuva: Markku Vuorikari

Salla Varenti pitää ratsastuskoulua Hämeenlinnassa, aivan hotelli Aulangon kyljessä. Tallissa on paljon kaiken ikäisiä hevosia. Varenti kertoo, että heillä on pauketta joka vuosi, mutta vuodesta riippuen raketteja lauotaan joko ihan lähellä tallia tai sitten kauempana.

”Se riippuu hotellin asiakkaista. Jos ihan tallin kulmalle tulee joku, olen ollut tunnelmanpilaaja ja mennyt siitä häätämään”, Varenti kertoo.

Lähtökohtaisesti hän ajattelee, että ilotulitus ei ole hevosille ylitsepääsemätön stressi. Isolle osalle se ei ole juuri minkäänlainen stressi etenkään silloin, kun rakettien ääntä ja tuikahduksia tulee tasaisena virtana.

”Meillä on uudenvuodenaattona tallissa aina valot päällä ja radio päällä. Tunnit pidetään niin, että ne loppuvat ennen kello kuutta, ja silloin kaikki hevoset ovat jo sisällä”, Varenti pohjustaa.

Hän itse kuitenkin tapaa mennä ratsastamaan maneesiin silloin illalla.

”Silloin on mukavan rauhallista. Rakettien ääni on ääni siinä missä muutkin. Suurimmalla osalla hevosista se ei ylitä uutiskynnystä”, hän sanoo.

Sama pätee, kun hevoset ovat karsinoissa.

”Yleensä ne vain pyörähtävät karsinassa muutaman kerran, niin että kuivikkeet ovat seinillä, mutta sen dramaattisempaa ei tapahdu”, hän sanoo.

Heidän hevosensa toki ovat tottuneet ääniin myös siksi, että Parolan panssariprikaati paukuttelee usein lähistöllä.

Varenti kertoo, että osa asiakashevosista saa ylimääräistä hoivaa uudenvuodenaattona.

”Osa omistajista on niin huolissaan, että he rauhoittavat hevosensa lääkkeellisesti, mutta se on mielestäni jo hätävarjelun liioittelua. Raketteja säikkyy äärimmäisen harva hevonen, mutta äärimmäisen moni omistaja on huolestunut”, hän hymähtää.

”Toisaalta se on myös ihana juttu, koska sehän on välittämistä”, hän lisää.

Helsinkiläisellä hevosenomistajalla ja kouluratsastajalla Helena Aholla edessä on pian kolmas uusivuosi ilotulitusraketteja pelkäävän hevosen kanssa. Aho kertoo, että ensimmäisenä uutenavuotena hän ei osannut varautua asiaan. Hevonen asui silloin pienessä puisessa tallissa Kilossa, jossa raketteja ammuttiin 300 metrin päässä junaradan vierellä.

Koko yön vuoden vaihtumiseen saakka hänen hevosensa ramppasi karsinassaan niin peloissaan, että Aho pelkäsi sen loukkaantuvan.

”Vietin yön sen kanssa tallissa. Mutta kun hevonen on jo joutunut noihin tiloihin, ei mikään enää auta”, hän sanoi.

Hän miettii, että hevoset yleensä reagoivat ääneen, valoon tai tärinään, ja on vaikea sanoa, mikä niistä milloinkin vaikuttaa.

Viime vuodenvaihteeseen Aho varautui peittämällä ikkunat ja laittamalla niihin vaahtomuovipehmusteet. Hevoselle hän laittoi Fenwick-hupun ja korvatulpat, sekä suojat ja bootsit. Se sai myös rauhoittavaa lisäravinnetta.

”Selvittiin kohtalaisen hyvin. Se kuunteli ja oli hätääntyneen näköinen, mutta rauhallisempi”, Aho kertoo.

Tänä vuonna Ahon hevonen asuu ratsastuskeskus Kusaksessa rauhallisemmassa paikassa ja isommassa tallissa. Lisäksi Aho on aloittanut sen kanssa ääniin totuttamisen.

”Olen soittanut sille puhelimesta ilotulitusääniä ensin pienellä volyymilla ja lyhyen aikaa ja sitten lisännyt volyymia ja kestoa. Yhä kuitenkin laitan huput, korvatulpat ja muut varmuuden vuoksi”, hän kertoo.

Hevosten reagoiminen ilotulitteisiin kiinnostaa Ahoa sen verran, että hän on päättänyt tehdä aiheesta opinnäytetytön Tampereen yliopiston eläintenkouluttajakurssille. Siihen kuuluu muun muassa kysely hevosten omistajille erilaisista tavoista vähentää hevosten stressiä uutenavuotena.

Opinnäytetyöstään Aho toivoo olevan hyötyä muillekin.

”Ainakin ohjaajat pitivät sitä hyvä aiheena. Se on monelle aika iso ongelma, jota ei ole paljoa tutkittu”, hän sanoo.