Einari Vidgrén hurmasi ravikansan, ja minulla alkoi elinkautinen

Vuonna 1980 iltaravitkin vetivät hurjasti yleisöä. Kansa oli kerääntynyt Mikkeliin todistamaan Barbo Assassinin ja Einari Vidgrénin urotekoa. Hevosenhoitajana Eero Hakkarainen, jonka vuosikymmeniä kestänyt yhteistyö Vidgrénin perheen kanssa huipentui vuonna 2010 A.T. Ekon ravikuninkuuteen. Kuva: Juha Vidgrénin arkisto

MT Hevoset|Ravit

17.7.202518:00

Kolumni

Markku Lindström

Yllekirjoittanut tuomittiin elinkautiseen jo seitsemänvuotiaana pojannaskalina. Vuonna 1977 isäni vei minut ensimmäistä kertaa Lahden vanhalle Montulle raveihin, eikä upea urheilulaji ole sen koommin päästänyt minua otteestaan.

Lapsena pääsin vanhempieni kanssa vierailemaan pääasiassa kotikaupunkini Heinolan lähialueen raviradoilla, jotka Lahden lisäksi olivat Kouvola, Mikkeli sekä kesäisin Riihimäki. Vermo ja Teivo olivat kuulemma liian kaukana, joten ajattelin valloittaa nämä radat sitten hieman isompana miehenä.

Vuonna 1981 valmistunut Jokimaan rata Lahdessa oli jotain uutta ja erilaista. Uudenaikainen ravirata oli paljon hienompi kuin hautausmaan kupeessa sijainnut ja vanhanaikainen Monttu.

Tätä ennen suurinta innostusta pikkupojassa herätti Kalevankankaalla sijaitseva Mikkelin ravirata, joka monenkin tekijän summana oli äärimmäisen nopea. Mikkelin raviradan kaarteet esikallistuksineen tekivät ravaamisen helpoksi, joten kutsumanimi raviratojen Alma-Ata ei ollut liioiteltu.

Alma-Ata tunnetaan tätä nykyä Kazakstanissa sijaitsevana suurkaupunkina, jonka nykyinen nimi on Almaty. 1970-luvulla ulkojäiden aikaan kaupungissa sijaitsi erittäin nopeana tunnettu luistelurata.

Mikkelissä vauhtiradan mainetta luotiin erittäin määrätietoisesti samalla, kun raviradan yleisöolosuhteita parannettiin suurin harppauksin. Ennätyksiä radalla juostiin jo aikakaudella ennen St Micheliä, joka kilpailtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1981. Ravikansan parissa Mikkeli sai Suomen ja kenties Euroopan nopeimman raviradan maineen.

Maankuulu Charme Asserdal teki historiaa Mikkelissä jo heinäkuussa 1977. Tamma juoksi Euroopan ennätykseksi ajan 13,9a. Tulos paransi tuolloin voimassa ollutta Suomen ennätystä kerralla 1,5 sekunnilla. Itse en valitettavasti tätä suoritusta ollut todistamassa.

Aina kun menimme Mikkeliin raveihin, oli jo etukäteen odotettavissa, että monen hevosen ennätykset tulevat varsinkin kesäaikaan menemään uusiksi. Tämä innosti numeroista pitävää pikkupoikaa.

Myös totopelaaminen tuli tutuksi. Siihen aikaan totoa sai pelata, kun vain ylettyi totoluukulle. Tosin panokset olivat minimissään. Kahden markan kaksarilla ja viiden markan sijapelillä sai pulssin nousemaan ihan riittävästi.

Sen aikainen erikoisuus oli erillinen viidenkympin luukku, joka oli tarkoitettu kovemmille petsareille. Nähtävästi isommalla rahalla eli minimissään 50 markalla pelaaville haluttiin varmistaa pelien sisäänmeno vähemmällä jonotuksella.

Heinäkuussa 1980 – siis noin vuosi ennen ensimmäistä St Micheliä – Mikkelissä tärähti. Metsäkoneyhtiö Ponssen perustaja ja myöhemmin teollisuusneuvokseksi nimitetty Einari Vidgrén ohjasti Kanadasta hankkimallaan Barbo Assassinilla lyhyen matkan Euroopan kärkiajan ja Suomen ennätyksen 13,3a.

Tämä tapahtui aivan tavallisissa iltaraveissa. Ravikansa oli äimän käkenä, sillä kolmentoista pintaan kellotettu loppuaika tuntui siihen aikaan aivan epätodelliselta. Muistan, että isäni ravikaverin suupielessä väpätti nortti vielä tavallistakin kiivaammin.

Seuraavana vuonna 1981 St Michel juostiin ensimmäisen kerran. Myös tuolloin tulostaso pönkitti Mikkelin vauhtiradan mainetta. Keystone Patriotin johtavan rinnalta juoksema aika 13,0a sivusi kovinta koskaan Euroopassa juostua aikaa.

Keystone Patriotia ohjasti nuori Veijo Heiskanen, joka teki ihmepaluun vain noin kuukautta aikaisemmin tapahtuneesta, lähes kohtalokkaasta ravionnettomuudesta.

Kyseisenä päivänä Barbo Assassin joutui luopumaan statuksestaan suosikkihevosenani. Se sijoittui finaalissa hännänhuipuksi. Uusi suosikkini Keystone Patriot oli maamme ykkösravuri koko 1980-luvun alkupuolen.