Hevosjalostus jää kilpailutoiminnan varjoon
Hevosen tärkeimmät ominaisuudet ovat luonne, liikkeet, lahjakkuus ja terveys, sanoo Terttu Peltonen. Esimerkkinä Vermon raviradalla vieskeriläinen ruuna Violento. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoTerttu Peltonen syyttää ravilähtöjen vähentämistä ja erikoisia tukirajauksia kriisistä, johon suomenhevonen on ajautumassa.
”Hippoksen hallitus päätti 1990-luvulla, että raveissa tarjottavista sarjoista 40 prosenttia on oltava suomenhevosille. Niitä tarjotaan nyt 30 prosenttia”, Suomen Hippoksen pitkäaikainen jalostusjohtaja kertoo.
”Kilpailumahdollisuuksia on heikosti. 600 kilometriä on liian pitkä kilpailumatka harrastajalle.”
Hän kyseenalaistaa maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten tiedot hevostaloudesta. Kansallinen hevostuki on rajattu nyt niin, että puolet tukikelpoisista suomenhevosista jää sen ulkopuolelle.
Jotta tuen saa, tilalla pitää olla vähintään kolme eläinyksikköä.
”Yhden tamman astuttajia on 80 prosenttia suomalaisista kasvattajista”, Peltonen sanoo.
Hän vaatii tukitoimia suomenhevosen säilyttämiseksi.
”Monikäyttöinen suomenhevonen on parasta, mitä Suomi voi tarjota.”
Kasvattajapalkinnot, vähimmäisrajat jalostusoriille ja laatuvaatimukset tuontihevosille, Peltonen luettelee. Nämä tulivat voimaan 1970-luvulla, ja kaikkien pitäisi olla voimassa edelleen, hän sanoo.
”Miten silloin on voitukin olla niin viisaita?”
Kasvattajapalkintoja maksetaan edelleen, mutta lämminveristen ravihevosten jalostuksessa käytetään tuoteselostemallia. Orinäyttelyssä kirjataan arvostelu hevosesta, mutta rajoja jalostukseen hyväksymiselle ei ole.
Tuontihevosia kilpailee raveissa paljon.
”10 000–20 000 euroa voittaneille lämminverisille tarjotaan eniten sarjoja. Ne täyttyvät Ruotsin kilpailukarusellista pudonneilla hevosilla”, Peltonen toteaa.
Laadukkaat hevoset saavat aikaan myönteisen kierteen, Peltonen muistuttaa.
”Kaikki niiden perässä tuleva on laadukasta. Hyvästä hevosesta maksetaan enemmän, sitä pelataan ja siitä kiinnostutaan.”
Jalostusvalinta on vain todennäköisyyksiä ja matematiikka, hän tiivistää, ja muistuttaa, että yhden yksilön perusteella ei voi päätellä paljonkaan.
Ravihevosten jalostus on tuottanut tulosta.
Suomenhevosten keskimääräinen nopeus on parantunut noin 30 prosenttia ja lämminveristen lähes 40 prosenttia edellisten 30 vuoden aikana.
Hevosten terveystilanne huolestuttaa Peltosta.
”Lämminveristen ravihevosten kasvuhäiriöt ovat lisääntyneet eikä pelkästään Suomi voi niitä estää. Nykyään varsat menevät starttiin klinikan kautta.”
”Onneksi lämminveriset voidaan hylätä jalostuksesta edes perinnöllisen sairauden vuoksi.”
Suomenhevosen sukusiitosaste on noussut jopa prosentilla ikäluokkaa kohden, Peltonen kertoo. Sukusiitosasteen hallitsemiseksi astutuskiintiötä, 150 tammaa vuodessa oritta kohti, voidaan joutua kiristämään, hän ennustaa.
Suomenhevosoritta ei hylätä jalostuskäytöstä perinnöllisen vian vuoksi, jos sillä on loistavat kilpailutulokset. ”Se on virhe. Suomenhevosen kasvuhäiriöt ovat lisääntyneet.”
HANNA SALONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
