Hanna Rexhammar on saanut työskennellä kotimaisten aikansa kärkivalmentajien jälkeen Stig H. Johanssonin ja Jörgen Westholmin kanssa. Kuva: Hanna Rexhammarin albumi
Hanna Rexhammar on kulkenut hevostenhoitajasta menestyneeksi taloushallintoyrittäjäksi Ruotsiin – "Casanasta kaikki alkoi"
Suunnitelmallisuus leimaa Heinolasta maailmalle lähteneen Hanna Rexhammarin uraa niin työssä kuin hevosten kanssa.
Rexhammarien toistaiseksi paras ravuri, Wild Rosebud eli Ruusa, kilpaili talven 2004 Ranskassa ja Hanna oli matkassa sen hoitajana. Kuva: Hanna Rexhammarin albumiHeinolasta lähtöisin oleva Hanna Rexhammar (os. Nieminen) on asunut Ruotsissa 1980-luvun lopulta asti. Pitkään kirjanpitoalalla työskennelleen Hannan elämään ovat raviurheilu ja hevoset liittyneet kiinteästi koko elämän ajan.
Hannalla on ollut muun muassa passihevonen Euroopan suurimpiin kuuluvassa ravilähdössä Elitloppetissa mutta yhtä lailla hänellä on työkokemusta peitsareiden ja laukkahevosten parista. Onpa oma valmennettava kilpaillut menestyksekkäästi Vincennesissäkin ja ohjastajana montéssa oli tuolloin maan nykyisiin ohjastajien ykkösnimiin kuuluva Jean Michel Bazíre.
" Kaarlo Wieser piti lapsuudenkotini lähistöllä hevosiaan, ja siellä tuli vietettyä paljon aikaa kouluikäisenä. Häneltä opin hyvin pitkälti kaiken olennaisen valmentamisesta ja hevosenhoidosta”, Hanna muistelee lämmöllä.
1970-luvun lopun menestyshevosiin kuulunut Casana oli Wieserin valmennuksessa. Hanna tulikin tutuksi suurelle yleisölle huippuhevosen hoitajana, sillä raviurheilu eli tuolloin kovaa nostetta Suomessa.
”Casana on elämäni hevonen. Olihan se kova juttu yläasteikäiselle tytölle päästä Casanan mukana esimerkiksi aina Norjaan asti kilpailemaan”, hän sanoo hieman kaihoa äänessään.
Halu nähdä maailmaa oli kova. Lukioaikana oli tarkoitus lähteä kesätöihin ravitallille Ruotsiin. Se portti ei auennut, vaan Hanna päätyi lukioikäisenä työskentelemään juuri Ruotsista palanneen Risto Airaksisen tallille.
”Risto lupasi auttaa minua kesätyöpaikan saannissa sieltä, mutta hänellä taisi olla polttava tarve työntekijöille eihän hän sitten auttanutkaan minua pääsyssä Ruotsiin. Riston luona oppi kuitenkin tosi paljon, joten oli kaikin puolin hyvä ratkaisu jäädä silloin Suomeen", kertoo Hanna pilke silmäkulmassa.
Ylioppilastutkinto taskussa 1980-luvun puolessa välissä Hanna totesi, että oli aika toteuttaa pitkäaikainen unelma ulkomailla työskentelystä. Kun sukulaisia oli Kanadassa, ensimmäinen etappi oli Kanadan Peterboroughissa sijaitseva valmennustalli, jossa pääosa hevosista oli peitsareita.
Alku Pohjois-Amerikassa oli dramaattinen. Ensimmäisen kuukauden lopussa tornado pyyhkäisi Keski-Ontariossa sijaitsevan kaupungin raviradan yli tuhoten tallirakennukset sekä radan rakennukset. Hevoset joutuivat pakkolomalle raviradan hävittyä alta, ja Hanna suuntasi Yhdysvaltojen puolelle, josta sikäläisen sukulaisen avulla löytyi työpaikka laukkahevossiittolasta.
”Pohjois-Amerikassa vietetyn vuoden aikana sai kokea ja oppia paljon uusia asioita. Sekä peitsarit että laukkahevoset olivat jo sinällään aivan uusi kokemus. Mutta kasvoin kyllä ihmisenäkin ja sain englannin kielen paremmin haltuun”, nainen summaa nyt.
Palattuaan Suomeen Hanna mietti opiskeluiden aloittamista. Mutta Antti Savolainen ehti kuitenkin tarjota Hannalle töitä talliltaan Lohjalla huippuhevosten parista.
”Olin puoli vuotta Antilla töissä, ja siihen aikaan Keystone Patton ja Gelinda olivat tallin ykköstykit. Keystone Pattonin kanssa pääsin kokemaan hoitajana Elitloppet-viikonlopun 1986.”
Hannalla oli tavoitteena päästä sisään oikeustieteelliseen tiedekuntaan lukemaan lakia. Ovet eivät kuitenkaan auenneet ensimmäisellä yrittämällä. Jälkikäteen voi jälleen todeta, että kaikella on tarkoituksensa.
Hän lomaili pääsykokeiden jälkeen Kreikassa ja päätyi sieltä Tukholmaan lomatuttavuuden perässä.
"Pohdin sitten, miksen voisi pyrkiä opiskelemaan Ruotsin puolella.”
Vuonna 1988 hän pääsi opiskelemaan laskentatoimea ja valmistui ekonomiksi 1991 pahimpaan lama-aikaan, jolloin vapaita työpaikkoja ei juurikaan ollut. Hanna onnistui kuitenkin saamaan työpaikan.
”Kyseessä oli tilintarkastustoimisto, eikä ala tuntunut lainkaan omalta. Olin kuitenkin onnekas ylipäätään saadessani työtä.”
Niin vain tilintarkastus- ja kirjanpitoalalla on vierähtänyt kolmisenkymmentä vuotta. Ensimmäisessä työpaikassaan Hanna tutustui Peter Rexhammariin, ja pariskunta on pitänyt yhtä sen jälkeen.
”Peter on puhdasjalkainen tukholmalainen, ja aluksi minua arvelutti yhteinen tulevaisuutemme. Minun unelmananihan oli päästä pois pääkaupunkiseudulta maaseudun rauhaan”, Hanna kertaa.
Ratkaisuksi muodostui Armandbo-tilan osto Salasta noin 120 kilometriä Tukholmasta länteen parikymmentä vuotta sitten. Paikkaa etsittäessä kriteereitä oli kaksi: tilan piti sijaita lähellä useita raviratoja. Tämän lisäksi lähistöllä olisi mielellään oltava valmentaja, joka pystyisi auttamaan Hannaa hevosten hiittaamisessa sekä kilvanajossa.
Sala täyttää molemmat. 200 kilometrin säteellä sijaitsee lähemmäs 10 rataa, joilla ajetaan vuoden ympäri. Valmennusavuksi löytyi naapuritilalla hevosiaan siihen aikaan pitänyt Jörgen Westholm. Ostopäätöksen teko oli lopulta helppo.
”Tilan karsinat on jaettu kahteen eri osastoon. Petri Salmela oli ensimmäinen vuokralainen, ja hänen jälkeensä Jörgen vuokrasi karsinoita meiltä. Muun muassa Super Light ja Rite on Track ovat valmentautuneet meidän tilallamme,” kertoo Hanna pariskunnan ja Westholmin yhteistyö-ystävyyssuhteesta, joka jatkuu edelleen.
Suunnitelmallisuus leimaa Rexhammarien elämää sekä työ- että siviilipuolella. Pariskunnan Deskjockeys-yritys on kasvanut viime vuosien aikana voimakkaasti.
”Kymmenisen vuotta sitten pohdimme Peterin kanssa yritystoimintamme tulevaisuutta. Kirjanpitoala oli tietyllä tavalla murroksessa, ja päätimme siirtää toimintamme painopistettä tilintarkastuspuolelta automatisoitujen tilitoimistosovellusten suuntaan,” kertoo Hanna onnistuneesta strategisesta uudelleen suuntaamisesta.
Taloushallintoyritys on kasvanut muutaman työntekijän paikallisesta toimistosta työllistämään 30 henkeä kolmessa toimipisteessä Tukholmassa, Avestassa ja Helsingissä.
Deskjockeysilla on useita suurempia suomalaisia pörssiyhtiöitä asiakkainaan.
”Suomalaiset yritykset ovat olleet ostopäällä Ruotsissa viime aikoina, ja olemme saaneet mukavasti töitä näiden yrityskauppojen parissa”, yrittäjä kuvaa.
Suurien pörssiyhtiöiden lisäksi moni menestyvä ravivalmentaja Stig H Johanssonin, Jorma Kontion ja Reijo Liljendahlin tavoin on saanut asiantuntevaa apua taloushallinnon asioissa Rexhammarien yrityksestä.
Legendaariseen Stig H:hon Hannalla on erityinen suhde, sillä pariskunnan Wild Rosebud oli varsavuosina tämän valmennuksessa. Hanna osallistui itse useina päivänä kuukaudessa hevosten valmentamiseen Stig H:n luona.
”Tunsin itseni etuoikeutetuksi, kun sain seurata Stig H:n työskentelyä lähietäisyydeltä,” Hanna kertaa 2000-luvun alkua.
Puheen kääntyessä Wild Rosebudiin, tulee esiin Hannan hevosharrastajapuoli. Vuonna 1997 syntynyt tamma on tähän mennessä paras Rexhammarien hevonen.
Reilut 700 000 kruunua urallaan tienannut tamma juoksi ennätyksensä 1.12,9a sijoittuessaan toiseksi vuoden 2003 St Michel tammatähdessä Jörgen Westholmin ohjastamana.
”Olin Ruusan kanssa Ranskassa talvella 2004, ja tamma aloitti tosi hyvin Vincennesissä ollen kolmas montélähdössä Jean Michel Baziren ratsastamana. Sitten kuvaan tulivat hammasongelmat, jotka valitettavasti katkaisivat tamman uran vähän ennen aikojaan”, kertoo Hanna Wild Rosebudin urasta.
Wild Rosebud juoksi urallaan noin 70 000 euroa. Ennätys 12,9a irtosi Hannan kotimaassa vuoden 2003 St Michel tammatähdessä, jossa Jörgen Westholm ohjasti sen toiseksi. Kuva: Hanna Rexhammarin albumiHanna ja Peter Rexhammarilla ei ole toistaiseksi ollut suurta hevosmäärää. Tällä hetkellä pariskunta omistaa kaksi vuotiasta varsaa.
Orivarsalle, jonka isä on Explosive Matter, on emänä Wild Rosebudin tytär. Tammavarsasta Hanna kaavailee tulevaisuuden siitostammaa. Can Can Brolinen isä on Twister Bi ja emänemänä on Vernon Blue Chip.
”Nähdessäni tammavarsan laitumella, tuli minulle samanlainen tunne nähdessäni Wild Rosebudin ostohetkellä laitumella. Asiaahan ei huononna, että varsalla on rautainen suku emän puolelta”, Hanna kertoo tulevaisuuden toivoistaan.
Ravihevosten suvut ovatkin yksi Hannan intohimoista.
”Työkiireet ovat aiheuttaneet sen, että aivan uusimmista isäoreista en ole niin hyvin perillä. Mutta vähän vanhemmat suvut ovat edelleen todella hyvin hallussa”, hän toteaa selvää intoa äänessään.
Oman yrityksen kiireistä huolimatta Hannalla on pysynyt käytännön hevosharrastukseen ote.
” Sybille Tinter ja Klaus Kern ovat vuokralaisinamme tällä hetkellä. Autan eritoten Sybilleä käytännön tallitöissä hänen ollessa vaikkapa raveissa. Hyvää vastapainoa päätteen ääressä istumiselle."
Pariskunnan lähestyessä 60-vuotta on hyvä kysyä, missä Hanna Rexhammar näkee itsensä vaikkapa 10 vuoden kuluttua.
”Yritystoimintamme on kasvanut viime vuosina hyvin. Jossakin vaiheessa tulee varmasti aika siirtyä sivuun tavalla tai toisella. Otan vuotiaat varsat kotiin syksymmällä, ja tällöin aion viettää enemmän aikaa Salassa Tukholman sijaan."
"En ole lainkaan niin sanottu numeroihminen. Olen kuitenkin tehnyt työurani tilintarkastuksen ja kirjanpidon parissa. En olisi nuorempana uskonut, jos joku olisi kertonut asioiden menevän näin", Hanna Rexhammar nauraa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
