Hevonen on somessa kiusaajalle terävä lyömäase
Hevonen eläimenä herättää kaikissa alan harrastajissa ja ammattilaisissa kiintymyksen ja ihailun tunteita. Mutta somemaailmassa moni asia on toisin.Osallistuin viime viikolla seminaariin, jossa puhuttiin hevosihmisten yhteisöjen ja niissä toimivien ihmisten hyvinvoinnista. Asiantuntija-alustuksissa esitettiin näkökulmia muun muassa yhteisön psykologiseen turvallisuuteen, hyvinvointiin ja harrastuksen yhdenvertaisuuteen. Käytännön vinkkejä ilmapiirin parantamiseen olivat yleisinhimilliset empatia ja erilaisuuden hyväksyminen.
Yksi puheenvuoro pysäytti ja jätti pitkäksi aikaa miettimään syntyjä syviä.
Kaktun talli -kanavia ylläpitävä Kaktu Kuparinen kertoi kokeneensa yli 15 vuoden ajan hevosharrastuksestaan kertovilla somealustoilla niin pahaa nettikiusaamista, että oli saanut posttraumaattisen stressireaktion. Hänen pahimmat kiusaajansa olivat niin sanottuja tavallisia ihmisiä, perheenäitejä ja ammateissa toimivia aikuisia.
Hän ei taatusti ole ainoa hevosista innostunut ihminen, joka on saanut loukkaavia, hävyttömiä ja toimintaansa mollaavia kommentteja. Eikä tämä tietenkään hevosihmisiin rajoitu, sillä somekiusaamistahan saa tuutin täydeltä vaikka vääränlaisista rakennekynsistä.
Kun valitsee rakentavan linjan ja pysyy siinä, ei tule satuttaneeksi toista ihmistä.
Seminaarin järjestäneen Ratsastajainliiton hallinto- ja kehityspäällikkö Kaisa Kähö esitti tilaisuudessa toiveen, että hevosta ja sen hyvinvointia ei käytettäisi kiusaamisen lyömäaseena somessa.
Ei tarvitse minuuttiakaan somevirtaa selata, ennen kuin on selvää, että hevonen on somekiusaajan terävin lyömäase. Kuinka montaa ihmismieltä haavoitetaankaan joka minuutti arvostelemalla hevosiin liittyviä, hyvässä uskossa julkaistuja somepäivityksiä? Ei huvita edes ajatella.
Mutta on pakko ainakin todeta, että etenkin nuorten ihmisten tekemisiin kohdistuva vähättely, aggressiivisuus ja päteminen osoittavat ali-ihmisyyttä. Hyvä ohje somekäyttäytymiseen on, että jos joku ärsyttää, ei tarvitse kommentoida eikä seurata, ellei pysty hillitsemään sanojaan.
Jos tuntee tarvetta kommentoida, on siihen ainoa korrekti tapa olla rakentava. Kun valitsee rakentavan linjan ja pysyy siinä, ei tule satuttaneeksi toista ihmistä.
Erilaisuuden ja eri mieltä olemisen hyväksyminen on opeteltavissa oleva asia. Keskustelu on hedelmällistä somessakin, kun se tehdään asia edellä ja kohteliaasti.
Kirjoita kuten haluaisit itsellesi kirjoitettavan. Sen lisäksi että se on oikein, se tekee myös omalle mielelle hyvää.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja hevostilan emäntä Pälkäneeltä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





