Vierasblogi: Asioiden tila riippuu pitkälti vertailukohdasta

Ruotsissa on edelleen enemmän rahaa käytettävissä raviurheilun perusinfran ylläpitoon, mikä näkyy siinä, että perusasiat ovat radoilla aktiivin kannalta kunnossa, kirjoittaa Kaj Närhinen, joka työskentelee Dalatravetin urheilupäällikkönä. Kuva: Anu Leppänen

Suomalaisen ja ruotsalaisen raviurheilun välillä on ollut jokseenkin aina tietynlainen kuilu. Täällä länsinaapurissa palkinnot ovat olleet aina paremmat, organisaatiorakenne leveämpi ja tietyllä tavalla raviurheilun julkisuuskuva on ollut parempi kuin Suomessa. Näin ainakin meidän suomalaisten mielestä.

Asun kahdeksatta vuotta Ruotsissa. Olen näiden vuosien aikana havainnut luonnollisesti tiettyjä epäkohtia ja "ei niin hyvin hoidettuja" asioita ruotsalaisessa raviurheilussa.

Yksi yhteinen tekijä raviurheilun harrastajilla vaikuttaa olevan lahden molemmin puolin: tietyntyyppinen kriittisyys raviurheilun päätöksentekoa tai vaikkapa rahanjakoa kohtaan.

Suomalaisen kritiikin ymmärrän tietyllä tapaa, sillä kuten sanottua suomalaisella raviurheilulla on käynnissä eräänlainen etsikkoaika. Mutta onko ruotsalaisella raviurheilun harrastajalla oikeasti varaa olla niin kriittinen?

Myönnän auliisti, että itsekin syyllistyn välillä voivottelemaan esimerkiksi ruotsalaisen raviurheilun tulevaisuutta ja päätöksenteon hitautta. Seura tekee tietyllä tavalla kuitenkin kaltaisekseen, ja jos luet ja osallistut kriittiseen keskusteluun, vaivut helposti samanlaiseen synkkyyteen.

En tarkoita, että meidän pitää olla ylioptimistisia, mutta itse saan yleensä hyvän herätyksen tästä pessimistisyydestä, kun tapaan suomalaisia harrastajia ruotsalaisen raviradan tallialueella. Tänä talvena olen tavannut useita vanhoja tuttuja Suomesta Rommen tallialueella ja käynyt heidän kanssaan hedelmällisiä keskusteluja.

Yhdistävä tekijä suomalaisille raviaktiiveille täällä Ruotsissa on se, että he ovat hyvin tyytyväisiä ruotsalaisen raviurheilun perusinfraan. Kaikille kilpailijoille on omat puhdistetut ja desinfioidut vieraskarsinat, tarjolla riittävästi lämmintä pesuvettä, kaviouran eteen on pystytty tekemään kaikki se mitä on resurssien puitteissa pystytty tekemään.

Näistä kommenteista huomaa hyvin, kuinka vertailukohdat ovat oman mielipiteen muodostamiselle tärkeitä. Enkä tietenkään tarkoita, että suomalaisessa raviurheilussa kaikki asiat olisivat huonolla tolalla, mutta Ruotsissa on edelleen enemmän rahaa käytettävissä raviurheilun perusinfran ylläpitoon. Kun ei tarvitse miettiä hyvinkin arkisten asioiden hoitamista ravikilpailupaikalle tultaessa, on helpompi keskittyä itse kilpailusuoritukseen.

Missä tahansa yritystoiminnassa on vaarallista tuudittautua ainoastaan nykytilan ylläpitämiseen, vaan on pystyttävä kehittämään liiketoimintaa. Sama pätee ruotsalaiseen raviurheiluun: ei täällä kaikki asiat ole hyvin ja esimerkiksi päätöksenteon rakenteissa olisi jonkin verran kehitettävää.

Haluaisin kuitenkin ruotsalaisen raviurheilun harrastajan ymmärtävän, että ruotsalaisen raviurheilun perusasiat ovat kunnossa aktiivin näkökulmasta. Kun tällainen ajatusmalli sisäistettäisiin, olisi helpompi alkaa miettimään, miten raviurheilua voitaisiin oikeasti kehittää eteenpäin.

Monesti perusasioiden kritisointi vie energiaa ja aikaa päätöksenteolta, niin paikallisella kuin keskusjärjestötasolla. Ja tämänkaltainen toiminta on resurssien tuhlausta missä tahansa päätöksenteossa, eikö vain?

Kirjoittaja Kaj Närhinen on Dalatravetin eli Rommen ja Rättvikin ratojen urheilupäällikkö.