Varsahuutokaupoissa tarkastetaan ravimaailman pörssikurssit: romahdus tuli?

Pohjoismainen raviurheilu vaikuttaisi olevan kriisissä viime viikon ruotsalaisten ja tanskalaisten varsahuutokauppojen tulosten perusteella. Kuvassa on ruotsalainen apuvalmentaja David Grundmann kevään Elitloppet-raveissa. Kuva: Ville Toivonen

MT Hevoset|Ravit

19.9.202214:31

Kommentti

Riku Niittynen

Viime viikolla myytiin varsoja huutokaupoissa Ruotsissa ja Tanskassa. Ruotsin kriteriumhuutokauppa on Pohjoismaiden isoin varsahuutokauppa satojen varsojen myyntiluetteloineen, ja Ruotsista aallot tunnetusti lyövät melko nopeasti Suomeen. Suomalaisija toimijoita osallistui esimerkiksi myyjä- ja ostajapuolilla Ruotsin isoon huutokauppaan eri tehtävissä kymmeniä ellei satoja.

Kevään ja kesän aiemmat laatuhuutokaupat Ruotsin puolella eivät ehkä yllättäen näyttäneet miinusta, vaikka Ukrainan sota on aiheuttanut hallitsemattomia muutoksia Euroopan talouden rakenteisiin. Suomessakaan Ypäjän perinteinen varsahuutokauppa 10 päivää sitten ei liioin kääntänyt hevosmarkkinaa miinukselle, vaikka uhkakuvia oli nähtävissä. Tulos Ypäjällä oli yllättävän hyvä.

Solvallassa pidetty Ruotsin kriteriumhuutokauppa käänsi sitten viime viikolla lukemat laskuun reilulla kädellä. Hintataso sinänsä ei vielä ollut aivan katastrofi, mutta kun huomioidaan kuinka paljon varsoja jäi kasvattajien ja myyjien käsiin, oli efekti melkoisen tuhoisa. Myyntiprosentti laski Solvallassa pitkän matkaa toistakymmentä prosenttia edellisestä vuodesta, eikä siinä vielä kaikki!

Kasvattajat olivat niin kauhuissaan, että eilisen sunnuntain viimeisen eli neljännen huutokauppapäivän varsoja jäi hyökyaaltona pois, kun kasvattajat tajusivat tilanteen. Pyhän varsoista ei ollut odotettavissa minkäänlaisia hintoja, ja pelko myös realisoitui. Niistä jotka eivät jääneet myymättä, iso osa meni kaupaksi pohjahinnalla 25 000 kruunua tai vain vähän päälle. Vai pitäisikö sanoa poistohinnalla?

Kun lisätään Tanskan huutokauppa perjantaina Ålborgissa, missä myytiin vain noin puolet tarjolla olleista varsoista, voidaan huomata että pohjoismainen hevoskasvatus on ajautunut ainakin raviurheilun ympärillä kriisiin.

Ruotsalaisten kasvattajajärjestön kommentit Ruotsin raviurheilun johdolle olivatkin naapurimaan median mukaan tyrmääviä: ”Ette ymmärrä mitään koko asiasta.”

Voimakkaat reaktiot ovat ymmärrettäviä vaikeassa tilanteessa. Kasvatuksen kriisi, jos ja kun sellaisessa nyt ollaan, on todellinen hälytyssignaali, kun se yhdistetään hevospulaan järjestettävissä ravikilpailuissa. Jos hevosmäärät vielä putoavat, onko koko lajia kohta enää olemassakaan? Kun lisätään vielä kasvava yhteiskunnallinen paine toimintaympäristössä, ymmärretään ettei tilanne todellakaan ole leikin asia urheilumuodon olemassaolon kannalta.

Samoin ruotsalaiskasvattajien raivon päättäjiä kohtaan voi käsittää vielä paremmin, kun lisätään että ruotsalaisten ravipelien vaihdot ovat olleet vahvassa kasvussa viime vuodet ‒ pandemiasta huolimatta. Rahaa naapurissa siis olisi. Ruotsalaisten hevosihmisten kritiikin ydin tuntuukin olevan se, etteivät ruotsalaiset ravipäättäjät tunne lajiaan eivätkä sen rakenteita tarpeeksi hyvin vaan ovat ulkopuolisina vallan kahvassa.