Kärppä ja lumikko ovat tallissa toivottuja vieraita

Lumikko on kovan luokan tuholaistorjuja.  Kuva: Pekka Fali

Tuula Siimeksen hevonen asuu vuokrapaikalla kahden hevosen pihatossa Pyhtäällä, ja siellä lumikko on tuttu ja toivottu vieras.

”Se on oikein nätti, valkoinen söpöläinen. Se syö eläviä hiiriä ja käy myös nykimässä kiinni jääneitä lossasta. Siellä se pyörii, kun on hyvät tarjoilut ja seisova pöytä”, Siimes kertoo.

Pihatossa on yleensä rauhallista, ja ihmiset liikkuvat siellä lähinnä iltaisin. Lumikko näyttää oppineen, koska sen on hyvä aika kipitellä rauhassa.

”Pari vuotta se on siellä käynyt. Tosi söpö tyyppi”, Siimes kehuu.

Eläin tulee tien yli toiselta puolella sijaitsevasta metsästä pusikon kautta. Usein se ei näyttäydy.

Rehut pyritään kyllä pitämään jyrsijöiltä suojassa, mutta silti hiiriä on tuppaa tulemaan.

”Joten on tämä hyödyllinen ja tervetullut”, Siimes kiittää.

Biologi Paavo Hellstedt tunnistaa kuvan perusteella pihattovieraan heti lumikoksi ja saaliinkin metsähiireksi. Eläimen hän uskoo olevan naaras, mikä ilahduttaa Siimestä.

”Se on ristitty Lyyliksi, joten sittenhän nimikin sattui kohdalleen”, Siimes sanoo.

Hellstedt kertoo, että pienpetojen näkeminen eläinsuojissa ei ole harvinaista. Sekä lumikko että kärppä ovat uteliaita eläimiä, ja ravinto houkuttaa niitä tehokkaasti. Molemmat ovat erinomaisia saalistajia. Ne syövät hyvänä marjavuonna myös marjoja, mutta lisääntymiseen ne tarvitsevat liharavintoa, myyriä tai hiiriä.

Lumikko on suojeltu, mutta kärppä on riistaeläin.

”Vaikka eihän niidenkään metsästäminen ole yleistä, koska niitä pidetään niin hyödyllisinä tuholaistorjujina”, Hellstedt sanoo.

Hän kuvaa molempia uskomattoman hyviksi tappajiksi. 30-grammainen naaraslumikko laittaa 70-grammaisen tunturisopulin kylmäksi hetkessä, tutkija kertoo.

”Jos ne olisivat tiikerin kokoisia, kyllä sitä pelottaisi liikkua täällä”, haastatteluun luonnosta tutkimusretkeltä tavoitettu Hellstedt miettii.

Lumikko on liian pieni pyydystämään aikuisia rottia, mutta kärpät pärjäävät niidenkin kanssa.

Lyyli-lumikko on Tuula Siimekselle mieluinen vieras tallilla.  Kuva: Katja Rautaheimo

Ehkä loistavin rotanmetsästäjä olisi hilleri. Hellstedt kertoo, että jo sen läsnäolo karkottaa rotat, sillä rotalle on evoluution myötä kehittynyt piirre osata välttää kaikin keinoin hillerin kaltaista tehokasta metsästäjää.

Hilleri on eurooppalainen laji, joka on elänyt tyypillisesti ihmisasumusten lähellä. Aiemmin niitä esiintyi kaikkialla Oulun alapuolella, mutta nyt sen kannat ovat vähentyneet suuresti, ja laji painottuu Itä-Suomeen. Iso syyllinen on hilleriä vähän isompi minkki, ja erityisesti minkkien tuoma virustauti, joka on laskenut hillerikantoja. Metsästäjät päästävät yleensä hillerit vapaaksi, jos niitä löytyy loukuista.

Fretti on hilleristä kesytetty lemmikkieläin, jota käytetään Isossa-Britanniassa laajasti jäniksien ja citykanien pyytämiseen. Suomen Frettiliiton puheenjohtaja Maisa Thurman kertoo, että Suomessa freteillä ei käytännössä metsästetä, ja hän uskoo, että rotta voisi tehdä frettiin pahaa jälkeä. Karkaamisen vaarakin olisi iso.

”Yleensä frettien kanssa ulkoillaan valjaissa ja uskon, että on yksilökohtaista, lähtisikö fretti omille teilleen mahdollisuuden sattuessa. Fretithän pääsevät pienistäkin paikoista änkeämään läpi eli jos esim. ladossa olisi rakenteissa rakoja, niin kyllähän se sieltä omille teilleen menisi, uteliaita kun ovat!” hän jarruttelee rotanmetsästystä freteillä.

Kärppä on sekin oiva hiirien ja myyrien vähentäjä. Kuva: Asko Kettunen

Lumikko ja kärppä viihtyvät peltojen ja niittyjen lähellä, välillä melkein kaksikiloiseksi kasvava näätä taas on enemmän metsien eläin.

Ainoa näätäeläimistä raportoitu ongelma on hajuhaitta, joka voi aiheutua, jos eläin tekee sisälle ruokavaraston raadoista.

”Kilpisjärvellä yhdellä kärpällä oli varasto, jossa oli 50 myyrää. Jos saaliseläimiä on paljon, kärppä syö saalistaan vain aivot ja pään ja jättää lopun osan odottamaan. Jos olosuhteet ovat sellaiset, ettei loppuosa kuivu, se alkaa mädäntyä”, Hellstedt kertoo.

Varsinaisia keinoja kärppien ja lumikkojen houkuttelemiseksi esimerkiksi talliin ei ole, ellei vahvaa jyrsijäkantaa lasketa.

Loukkuja ei ole hyväksi viritellä, jos tallissa käy kärppiä tai lumikkoja, koska ne voivat jäädä niihin itse kiinni.

Kissat ja koirat taas vaikuttavat usein niin, että pienpedot eivät halua mennä eläinsuojiin.

”Rotantappajakoirat ja kissat ovat niille pahoja. Ihminen ei niinkään, niitä ne oppivat kyllä väistelemään”, Hellstedt sanoo.

Suomessa tehdyn lumikoiden radioseurannan mukaan lumikoista iso osa joutuu kissan saaliiksi. Myöskään isoimmillaan 300-grammainen kärppä ei pärjää kissalle.

”Mutta kyllähän siinä kissa saa laittaa tassuja mahan alle, että saa vikkeläliikkeisen kärpän kiinni”, Hellstedt hymyilee.

Joskus ihmiset aiheuttavat näätäeläimille ongelmia käyttäessään myrkkyjä. Hellstedt kertookin olevansa henkisesti rotanmyrkyn vastustaja.

”Se on tehoton pidemmällä aikajänteellä, eikä rottien kannalta mukava juttu, kun kuoleminen kestää päiviä”, hän moittii.

Myrkkyjen epäsuoria vaikutuksia muille eläinlajeille on pyritty vähentämään, mutta esimerkiksi hillerikantojen vähenemisen yhdeksi syyksi epäillään rotanmyrkkyjä.

”Niillä on vaikutuksia, jotka eivät ole heti tappavia, mutta jotka aiheuttavat kantavana oleville hillereille spontaaneja abortteja ja jotka heikentävät emohillereitä”, hän kertoo.

Hellstedt oli reilut 10 vuotta sitten mukana myös tutkimuksessa, jossa tarhattiin lumikoita, jotta niitä voitaisiin käyttää vähentämään satovahinkoja päästämällä niitä pelloille hiirten kimppuun. Idea ei osoittautunut toimivaksi.

”Tarhakasvatetut eivät pärjänneet luonnossa. Ne tarvitsisivat saalistusopetusta”, Hellstedt kertoo.

Hän huomauttaa, että petoeläimet ovat usein älykkäämpiä kuin ruohonsyöjät, koska metsästäminen on asia, joka pitää pystyä opettelemaan.

”Esimerkiksi hevosilla taas on sellaisia ominaisuuksia, mitä se laji hengissä pysyäkseen tarvitsee. Välillähän ne ovat häiritsevälläkin tavalla pakoeläimiä”, biologi toteaa.