Hevoset

Suomenhevonen ja Siittolanmäen kiinteistöt kuuluvat kansallisiin aarteisiin – Hevosopistolla ei ole kuitenkaan rahoitusta niiden säilyttämiseen

Yhtiöitetty Hevosopisto kamppailee saadakseen taloutensa toimintakykyiseksi. Osin suojeltu kiinteistökanta vaatisi kymmenien miljoonien kunnostuksen.
Kimmo Haimi
Ravivalmentaja Timo Gardemeister on yksi Hevosopiston kiltamalliin kuuluvista yhteistyöyrittäjistä. Pauliina Mansikkamäki vaihtaa hänen kanssaan kuulumisia.

Hevosopisto Ypäjällä tuo ainakin hevosväen mieleen väistämättä kaksi asiaa: vuodesta 1936 toimineen hevoskeskuksen ja suomenhevosen.

Siittolanmäen historia alkoi puolustusvoimista ja Valtion hevosjalostuslaitoksen aseman se sai 1950-luvulla.

1990-luvulla Siittolanmäen kiinteistökanta jäi Hevosopisto Oy:n ja maa-alueet Luonnonvarakeskuksen vastuulle. Kiinteistökannan tilanne on ongelmallinen ja sitä selvitetään yhdessä muun muassa Museoviraston kanssa.

Upea historiallinen miljöö ansaitsee sille kuuluvan kohtelun, mutta Hevosopisto saa julkista rahoitusta opetukseen ja onnistuu hankkimaan sitä muista lähteistä valmennustoimintaan. Rakennuskannan säilyttämiseen rahoitusta ei ole osoitettu.

"Selvä asia on, että korjausvelkaa on reilu yhdeksän miljoonaa euroa ja sillä saadaan vasta kiinteistöt sellaiseen kuntoon, mitä ne ovat olleet rakennushetkellä", toteaa rehtori-toimitusjohtaja Pauliina Mansikkamäki.

Kiinteistöjen täydellinen remontointi tulevien vuosikymmenien tarpeisiin maksaisi ainakin 21 miljoonaa lisää.

Toinen Siittolanmäkeen liitettävä, tunteita herättävä asia ovat suomenhevoset.

Kun uusi strategia valmistui syksyllä 2018, uutisoitiin, että Hevosopisto luopuu suomenhevosista kokonaan. Mansikkamäki kiisti suunnitelman silloin MT:ssä ja toteaa vielä kerran, että rotuvalintoja ei opiston strategiassa ole tehty.

"Tehtävämme ovat opettaminen ja hevosurheilun edistäminen. Haluamme tarjota opiskelijoille mahdollisuuden käsitellä kaikenlaisia hevosia, ihan grand prix -tason urheiluhevosista ja huippuravureista harrastehevosiin."

Suomenhevonen on molemmissa rooleissa tärkeä, etenkin opiskelijoiden oppimiskaverina urapolun useissa kohdissa.

Ratsupuolen käytössä olevista joka toinen on edelleen suomenhevonen.

Sen erityinen vaaliminen ei kuitenkaan ole osakeyhtiömuotoisen oppilaitoksen ja valmennuskeskuksen asia.

"Emme voi ottaa tehtäväksi säilyttää suomenhevosta, kun siihen ei ole osoitettu meille senttiäkään."

Mansikkamäki on itse kansallisrotujen ystävä. Omasta perheestä löytyy itse kasvatetun suomenhevosen lisäksi myös suomenpystykorva. Niiden eteen tarvitaan työtä.

"Toivon kuitenkin rakentavaa keskustelua, joka alettaisiin kohdentaa myös tekemiseen – siihen, kuinka suomenhevonen säilytetään."

Hän näkee jonkinlaisen ristiriidan siinä, kuinka suomenhevosesta puhutaan ja miten kansallisrodun elinvoimasta huolehtiminen on kuitenkin lähes kokonaan kansalaisten järjestöjen toimien varassa.

"Kyllä euron kohdentaminen yleensä kertoo arvostuksesta ja asemasta", hän muistuttaa.

Se pätee niin Siittolanmäen suojeltuihin kiinteistöihin ja miljööseen kuin kansallisrotuun.

Lue myös:

Pakkosopeutus toi uuden alun Hevosopistolle

Sotku selvisi: Suomenhevoset pysyvät Ypäjän hevosopistolla

Lue lisää

Tiedätkö, kuinka Lounais-Hämeen historialliset helmet Jokioisten ja Kartanonkylän kartanot liittyvät yhteen?

Valtio pyristelee eroon suojelluista arvokartanoistaan – tutkimuksen ja opetuksen tarpeita vaikea sovittaa yhteen kulttuuriperinnöstä huolehtimisen kanssa

"Koko tämä raviharrastus alkoi ihan vahingossa"

Outi Sairisen intohimo suomenhevoseen ei sammu