Hevoset

Kun hevonen, opettaja ja ratsastaja yrittävät parhaansa, syntyy toimiva paketti – talliyrittäjät Annika Kyrklund ja Salla Varenti kertovat, miten asiakashevonen ja ratsastaja saadaan pysymään iloisina ja tyytyväisinä

Ratsastuksen oppiminen on elämän mittainen projekti.
Sonja Holma/SRL
Salla Varenti tavoittelee pitkän uran tekeviä, tyytyväisinä pysyviä asiakashevosia.

Suuri osa suomalaisista ratsastajista aloittaa harrastuksensa ratsastuskoulun ryhmätunnilla. Tallilla, ratsastuksenopettajalla ja asiakashevosilla on valtava merkitys sille, millaisia hevosihmisiä lajiin kasvaa. Kestävä, oloonsa tyytyväinen ja iloisesti työnsä tekevä asiakashevonen on tässä yhtälössä oleellinen osa.

Talliyrittäjän tärkeä työkaveri, toimiva asiakashevonen, ei synny ilman vaivaa ja osaamista. Huolimatta ratsastuksen eri lajeista Iso-Tuomiston islanninhevostallin Annika Kyrklund ja Aulangon ratsastuskoulun Salla Varenti kuvailevat asiakashevosen ”urapolkua” hyvin samankaltaisesti.

Master-ratsastuksenopettaja Salla Varenti sanoo, että hevonen tuntee olonsa turvalliseksi, kun sen elämässä on turvalliset rutiinit, lajinmukaiset olosuhteet ja sen terveydestä huolehditaan ruokkimalla ja liikuttamalla sitä sopivasti.

”Meillä opetushevoset eivät juurikaan hikoile, eli niiden työ on kevyttä, pari tuntia päivässä. En halua hevosta, joka jaksaa viisi vuotta tehdä neljä tuntia päivässä, vaan mieluummin sellaisen, joka tekee 15 vuotta pari tuntia päivässä. Kun tunnen hevoseni tarkasti, pystyn paremmin opettamaan asiakkaitani.”

FEIF-ratsastuksenohjaaja Annika Kyrklund opettaa ratsastajia Ryttylässä. Hänelle tärkeää on yhdistää toisilleen sopivia ratsastajia ja hevosia, jotta oppiminen tapahtuu hyvän tunnelman vallitessa.

”Perusajatukseni on se, että hevosen pitää opettaa ratsastajaa, eikä maksavan asiakkaan kouluttaa hevostani. Kaksi tuntia päivässä on hevoselle kohtuullinen työmäärä ja pyrin järjestämään tunnit niin, että hevonen saa väliin tauon, jos se tekee päivässä enemmän kuin yhden tunnin.”

Hyvää asiakashevosta Kyrklund kuvailee sanoilla lempeä, yritteliäs ja sen verran kokenut, että se ei yritä ymmärtää kaikkia ristiriitaisia apuja, vaan osaa lukea ratsastajan pyynnöistä oikeat asiat.

”Sopiva tuntihevonen on sympaattinen ja omalla tavallaan luonteikas.”

Varenti toteaa, että mikäli hevonen stressaantuu työssään, hän mieluiten vaihtaa sen sopivampaan.

"Asiakashevosen kohdalla kysymys on siitä, kestääkö sen psyyke erilaisia ratsastajia. Jotkin hevoset eivät viihdy tässä työssä.”

Kyrklund ja Varenti valitsevat asiakastyöhön hevosia, jotka ovat sopivasti energisiä. Hyvällä tavalla herkkä ja energinen, rauhallisesti ja oikealla tavalla työhönsä totutettu hevonen pysyy pitkään miellyttävänä ratsuna. Hätiköiden ei päästä toivottuun tulokseen ja hevosyksilön lisäksi kokonaisuus ratkaisee sopeutumisessa.

”Hevonen aistii ilmapiirin ympärillään. Se viihtyy tallissa ja tunnilla laumassa, jossa ilmapiiri on rauhallinen ja rento, eikä ratsastajilta ja hevosilta vaadita liian vaikeita asioita”, Kyrklund toteaa.

Hevosen kuunteleminen ja kunnioittaminen. Sitä korostavat sekä Kyrklund että Varenti − ja opettavat asiakkaitaan kohtelemaan hevosia arvostavasti.

Varenti korostaa, että hevosella on elämässään aivan erilaiset intressit kuin ihmisellä. Hevosen inhimillistämisestä tulee haaste, jos ratsastaja ajattelee vaikeissa tilanteissa, että hevonen haluaa olla hänelle inhottava.

”Se ei pidä paikkaansa, vaan kyse on saaliseläimen reaktioista; hetkistä, joissa hevonen on epävarma. Tällöin ihmisen pitäisi tukea hevosta.”

Varentin mukaan harrastajan on annettava itselleen aikaa oppia hevosesta, tuosta ”fantastisesta, kärsivällisestä eläimestä, joka antaa meidän tehdä virheitä”. Ratsastuksenopettajan tehtävänä on toimia tulkkina hevosen ja asiakkaan välillä.

Kyrklundin mielestä jokaisen harrastajan pitää hyväksyä hevonen sellaisena kuin se on. ”Hevonen ei ole robotti, vaan se voi tehdä asioita, joita emme voi kontrolloida. Kun ihminen tekee virheitä, hevonen saa näyttää, että tämä ei tunnu hyvältä. Tämän viestin tulkitseminen kuuluu ratsastukseen ja osoittaa ratsastajalta hevostaitoa.”

”Jätä itsesi sivuun ja keskity kuuntelemaan hevosta.” Sekä Kyrklund että Varenti toteavat, että tänä päivänä moni ratsastaja tarkkailee itseään ja tekemisiään kriittisesti ja vaativasti. Samalla hevosen viestien huomioon ottaminen voi unohtua.

Ratsastajan rohkeus opetella asioita, herkkyys kuunnella hevosen viestejä ja valmius madaltaa itseensä kohdistuvia vaatimuksia takaavat osaltaan sen, että asiat pysyvät toimivina ja kaikille mukavina.

Kiire pois, sillä ratsastuksen ja hevosen mielen oppiminen on koko elämän mittainen prosessi.

Piirros: Annika Kyrklund
Hevosen koulutuspyramidista on useita versioita. Kun sekä ratsastaja että hevonen kipuavat pyramidin keskitasolle, ovat molemmat jo taitavia. Monikaan hevonen ja ratsastaja ei pääse pyramidin huipulle, mutta tyytyväisyyttä ja iloa sen ei pitäisi vaimentaa.
MT Hevoset
Lue lisää

Suomen Hippos suosittelee 14 vuorokauden karanteenia talliin muuttaville sekä ulkomailta palaaville hevosille

Myös hevonen mahtuu teille

Tiesitkö, että hevosella on kahdeksan veriryhmää ja niiden sisällä 400 000 eri muunnelmaa?

Tunnistatko hevosella stressin merkit? Pitkittynyt stressi voi syödä huolellisellakin hoidolla rakennetut voimavarat, kertoo eläintenkouluttaja – "Se vaikuttaa merkittävästi valmennuksen tuloksellisuuteen"

MT Hevoset