Hevoset

Yllättikö hevosen hellestressi? – valele hevosta viileällä vedellä, älä kuivaa vettä pois, vie viileään

Pitkään jatkuneet helteet altistavat hevosen hellestressille ja pahimmillaan lämpöhalvaukselle, mikä vaatii välitöntä, joskin hyvin yksinkertaista hoitoa.
Petteri Kivimäki
Helteestä kärsivän hevosen viilentäminen kauttaaltaan kylmällä vedellä on tehokkain tapa helpottaa eläimen oloa ja ehkäistä lämpöhalvausta. Vesi pitää jättää hevosen pinnalle, jotta viilennys on tehokasta.

“Jo Atlantan olympialaisista (1996) lähtien olemme tienneet, että tehokkain tapa viilentää lämpöhalvauksesta kärsiviä hevosia on valella niitä pitkään kylmällä vedellä ilman, että vettä poistetaan hevosen karvasta valelun jälkeen”, toteaa hevosen lämmönsäätelyä pitkään tutkinut, kansainvälisesti arvostettu brittiläinen eläinlääketieteen tohtori David Marlin.

Marlin on julkaissut verkkosivuillaan lämpökameralla kuvatun havainnollistavan videon. Siinä näkyy, miten viileä vesi nopeasti laskee hevosen pintalämpötilan, mutta lämpö alkaa nousta heti, kun vesi poistetaan karvasta hikiviilalla. Viilennysvesi pitää siis jättää hevosen iholle ja karvapeitteelle, jotta se edesauttaa ruumiinlämmön palautumista normaaliksi.

Mitä pahemmasta lämpöstressistä tai lämpöhalvauksesta hevonen kärsii, sitä pidempään sitä pitää viilentää melko kylmällä vedellä. Hevosen ruumiinlämmön seuraaminen peräsuolesta mitattuna kertoo viilennyksen onnistumisesta.

Uskomuksista poiketen kylmällä vedellä viilentäminen ei tutkimusten mukaan aiheuta hevoselle vakavia vaurioita. Kylmän veden käyttöön liittyy monia uskomuksia, jotka tieteellinen tutkimus on kumonnut, Marlin toteaa verkkosivuillaan.

”Kuuman hevosen viilentäminen kylmällä vedellä ei aiheuta lihasvaurioita, kaviokuumetta, shokkia, sydänkohtauksia tai supista verisuonia niin, että viileneminen estyisi.”

Hevosen pinnalle jätetty vesi lämpenee, mutta siirtää samalla lämpöä pois hevosesta. Tämä on fysiikan lakien mukainen reaktio; kuuman hevosen pinnalla oleva kylmä vesi lämpenee, kun hevosen lihasten tuottama lämpö siirtyy pois. Hevoselle pinnalle jätetty vesi ei siis lämmetessäänkään toimi eristeenä ja estä viilenemistä tai aiheuta hevosen ylikuumenemista.

Helteellä hevosten vointia pitää seurata. Mikäli eläin menee vaisuksi ja uneliaaksi, sen hengitys on normaalia nopeampaa, eikä se syö tai juo normaalisti, mitataan rektaalilämpö peräsuolesta. Kosteus ja kova rasitus kosteassa kuumuudessa lisäävät lämpöhalvauksen riskiä, sillä ne heikentävät hevosen lämmönsäätelykykyä.

Hevosen normaali ruumiinlämpö vaihtelee 37,2–38,2 asteessa, jokaisella yksilöllisesti. Pikkuvarsoilla normaalilämpö voi olla jopa 39 astetta, mutta ne ovat alttiimpia helteen aiheuttamille ongelmille, koska niiden lämmönsäätelykyky ei ole ehtinyt kehittyä. Pikkuvarsat pitäisikin suojata ääriolosuhteilta helteellä.

Auringossa hevosen pintalämpötila voi nousta jopa 60 asteen tuntumaan. Lämpöhalvaus uhkaa, kun rektaalilämpö nousee 40 asteen tienoille. Tällöin nopea ja riittävän pitkään jatkuva viilennys on tehtävä heti.

Mikäli hevonen ei virkisty ja ala syödä sekä juoda normaalisti, tarvitaan eläinlääkäri antamaan nesteytystä. Lämpöhalvauksesta kärsivä hevonen pitäisi viedä viileään tilaan toipumaan.

Mikäli hevoset ovat paahteisella laitumella ilman aurinkosuojaa, niillä on suuri riski saada lämpöhalvaus. Jotkut yksilöt ovat alttiimpia hellestressille kuin toiset, joten omistajan pitää tuntea oman hevosensa herkkyydet.

”Sisäisesti nautittu vesi olisi pop”, toteaa liikutuksessa olevien hevosten kesähoidon perustasta hevoshieroja Miisa Wikman, joka jakaa paljon hevosten hyvinvointiin liittyviä julkaisuja sosiaalisen median kanavissaan.

Hevonen juo vuorokaudessa 30−60 litraa vettä helteillä ja se voi rasituksessa hikoilla 10−30 litraa nestettä. Wikman toteaa, että terveen, normaalipainoisen harrastehevosen liikutus helteilläkin onnistuu, mieluiten aamun tai myöhäisillan viileydessä.

”Sama lämpöhalvausriski on meillä ihmisilläkin ja se on sidottu peruskuntoon ja lihavuuskuntoon. Jos hevosesi on vanha, raihnainen tai lihava, liikuta sitä kevyemmin ja viileämmällä. Suhteessa ihmiseen hevonen suorittaa raskaammin ja sillä on isommat lihakset, eli suorituksessa heikompi lämmönsäätelykyky suhteessa ihmiseen”, Wikman muistuttaa hevosen hellesuorittamisen rajoista.

Hevonen menettää hien mukana natriumia, kloridia, kaliumia ja kalsiumia sekä proteiineja. Ne pitää saada korvattua, joten hevoselle on hyvä tarjota päivittäin elektrolyyttejä sisältävää vettä. Markkinoilla on monia valmisteita, joissa useissa on korkea sokeripitoisuus, eli glukoosi löytyy usein ainesosaluettelosta ensimmäiseltä sijalta.

”Elektrolyyttien tulisi olla suolaa, ei sokeria. Useat markkinoilla olevat elektrolyytit ovat nykyään sokeria lisättynä pikkiriikkisellä hyppysellisellä suolaa. Tällainen valmiste ei riitä korvaamaan menetettyjä suoloja”, Wikman sanoo.

Yksinkertaisimmillaan hevosen juomaveteen kannattaa lisätä suolaa enintään 9 grammaa, eli 1,5 teelusikallista vesilitraa kohti. Veden voi tarvittaessa maustaa tilkalla mehua, melassia tai rehua, joka hevosella maistuu. Elektrolyyttiveden lisäksi hevosella on oltava jatkuvasti tarjolla puhdasta ja raikasta vettä.

Hevosen viilennyksen ja vedenpoiston vaikutukset lämpökameralla kuvattuna

MT Hevoset
Lue lisää

"Hevosten ympärillä olevien ihmisten tärkein tehtävä on ymmärtää hevosta" – kahden hevosnaisen blogi jakaa hyvinvointitietoa

MTK:n hevosverkosto: "Jokaisella hevosen kanssa toimijalla on vastuu kohdella hevosia hyvin ja huolehtia niiden hyvinvoinnista koko niiden eliniän ajan"

Hevonen on nirso nukkuja – kuivikkeiden säästäminen ja liian pienet tilat voivat johtaa loukkaantumisiin

Katso kuvat: Osaatko tunnistaa hevosen kipuilmeet? – Perehtyminen hevosen kivun ja stressin ilmentämiseen tekee jokaisesta paremman hevosihmisen

MT Hevoset