Tarvitaan lisää erilaisia mahdollisuuksia kohdata hevonen – "Moni arkailee isoa eläintä niin, etteivät he tahdo edes heti uskaltaa koskea sitä"
Laajempi asiakaskunta kohentaisi myös hevosalan yritysten kannattavuutta. Ratsastus nojaa yksityisiin yrityksiin, jotka eivät pääse osallisiksi urheilualan julkisista tuista.
SRL:n Minna Peltonen tuotteistaisi hevosten kohtaamisen ja seuraamisen palveluksi, sillä pelkästään hevosten seura liikahduttaa. ”Paikalla voisi olla joku järjestöaktiivi juttelemassa hevosista. Paikalle voisi tulla ryhmänä tai avointen ovien tapaan tiettyyn aikaan. Tarjolla olisi sitten vaikka kahvia ja mehua.” Kuva: Kari SalonenSuomessa on paljon ihmisiä, jotka maksaisivat myös mahdollisuudesta katsella hevosia ja olla niiden lähellä tarkkailen niitä. ”Kun meitä hevosihmisiä liikauttaa joka päivä hevosen näkeminen, niin kyllä se liikauttaa muitakin.”
Näin tuumaa tallitoiminnan kehittäjä Minna Peltonen Suomen Ratsastajainliitosta (SRL). Ajatuksen allekirjoittaa ainakin moni vasta aikuisiällä hevosten kanssa tekemisiin tullut. Se saa vahvistusta, kun seuraa sosiaalisen median tilejä, joilla hevosihmiset jakavat kuvia ja tarinoita elämästään hevosten kanssa.
”Tavalliselle kansalaiselle, jonka elämää hevoset eivät juurikaan kosketa, tavalliset arjen asiat tallilla ja hevosten seuraaminen varsinkin laumassa ovat hyvinkin erikoisia ja elämyksellisiä.”
Hevosalan palvelut lähtevät kuitenkin suoraviivaisesti siitä, että asiakas oppii joko ratsastamaan tai ohjastamaan.
”On paljon ihmisiä, jotka arkailevat isoa eläintä niin, etteivät he tahdo edes uskaltaa heti koskea sitä. Silloin jopa tandemajelu tai selkään meno talutusratsastuksessa on liikaa.”
Peltonen tuotteistaisi hevosten kohtaamisen ja seuraamisen palveluksi. Ratsastuksenopettaja, ravivalmentaja tai hevospalveluyrittäjä itse on siihen kallis siinä mielessä, että hänen ammattitaitoaan tarvitaan enemmän muualla.
”Eikä sellaiseen asiakaspalveluun kilpailemisen asiantuntijaa tarvita. Paikalla voisi olla joku järjestöaktiivi juttelemassa hevosista. Paikalle voisi tulla ryhmänä tai avointen ovien tapaan tiettyyn aikaan. Tarjolla olisi sitten vaikka kahvia ja mehua.”
Se, että luodaan uusia tapoja tutustua hevosiin, on myös taloudellinen ja tasavertaisuuskysymys.
”Varsinkin jos hankitaan kokonaan oma hevonen, ratsastus on kallis harrastus eikä siihen varmaan koskaan tule olemaan kaikilla varaa”, Peltonen sanoo.
”Hevosesta on yrittäjän näkökulmasta samat kiinteät kustannukset ilman, että yhtäkään asiakasta tulee sisään.”
Sama pätee myös kilpailevan ravurin omistamiseen ja hevoskasvatukseen.
Käsityötä on paljon. Moni talliyrittäjä ei saa itselleen juurikaan palkkaa, ei ainakaan, jos se lasketaan todellisten työtuntien mukaan. Alan työntekijöiden palkat ovat myös hyvin matalat.
Siinä missä pääkaupunkiseudulla asiakkaita riittää hyvinkin, maaseutukunnan tallilla tilanne on eri.
”Eniten surettaa, jos toiminta on syystä tai toisesta niin kannattamatonta, että yksinyrittäjä tekee kaiken itse.”
Vaikka ratsastuskoulut saisivat yhteiskunnan liikuntapalveluiden tuottamiseen tukea, Peltosen mukaan on vaikea nähdä, että kuluttajan hinta tunneista laskisi. Sitä olisi pakkokin siirtää yrittäjän ja työntekijöiden palkkoihin.
Tässä kuvaan astuvat ne muut palvelut. Kun palvelutarjooma olisi laajempi, ratsastuskoulun kokonaiskäyttöaste kohenisi. Kuluttajien näkökulmasta hevoset olisivat helpommin ja edullisemmin saavutettavissa. Kansanterveydessäkin kehitys voisi pitkällä jänteellä näkyä, sillä hevosten vaikutus niiden kanssa toimivien psyykelle on tutkitusti myönteinen.
Suomessa haikaillaan yleisesti Ruotsin mallia, jossa tyttöjen ja naisten lajina yleisempi ratsastus saa yhteiskunnan tukea siinä missä poika- ja miesvaltaisemmat palloilu ja kiekkoilukin.
Tällainen yhteiskunnan rakenteen muutos on Peltosen mukaan sama kuin odottaisi lottovoittoa ilman, että lottoaa.
”Usein luullaan, että Ruotsissa valtio tukee koko ratsastusharrastusta. Siellä on korvamerkityt rahat lasten ja nuorten toiminnalle ja ennen kaikkea toiminnalle, jota pyörittävät seurat.”
Seuroilla taas on palkattua henkilökuntaa – tuki ei ole vastikkeetonta.
Suomessa suurin osa ratsastuskouluista ja -talleista on yksityisiä. Seurojen tallit vähentyivät selvästi 1990-luvulla. Yksityistä toimintaa koskevat erilaiset tukisäännöt muuallakin kuin vain urheilussa.
Suomalaisetkin ratsastusseurat voisivat nykyisellään palkata ihmisiä ja saada siihen tukea, Peltonen huomauttaa.
Hybridimallissa yhdistysten toiminta voisi yhdistyä nykyisten yritysten toimintaan sujuvasti. Ratsastusseura esimerkiksi omistaisi muutaman hevosen, jotka olisivat tallin käytössä. Niitä hevosia voisi käyttää yleisempään hevostuntemuksen ja -taitojen kehittämiseen.
Saavutettavuuteen liittyvät haasteet lyövät Peltosen mukaan ratsastukselle osin elitististäkin leimaa.
Raviurheilussa hevosten pariin pääsyn kynnystä on madallettu kimppaomistamisella. Isoimmissa, useiden satojen omistajien kimpoissa satasen osuudella saattaa päästä omistamaan ravuria 2–3 vuoden kilpailu-uralle. Pienemmässä, noin kymmenen hengen kimpassa suunnilleen sata euroa on normaali kuukausimaksu.
Peltonen toivoo yhteisomistajuuden lisääntyvän myös ratsujen suhteen. Talleilla on jo ollut yksityisesti omistettuja hevosia opetuskäytössä ylläpitoa vastaan.
”Miksei ratsastuskoulun hevosellakin voisi olla useampi omistaja? Yhdellä ammattilaisella olisi siitä sitten kokonaisvastuu. Omistaja tai omistajat voisivat käydä ratsastamassa tai vaikka vain harjaamassa ja taluttamassa sitä kerran viikossa.”
Useamman hevosen ”omistajan” mallia tarjoaa nyt OmaHevonen -palvelu, jonka yrittäjät painottavat, että koko hevosalalle olisi eduksi, mitä enemmän ihmiset kiinnostuisivat hevosesta.
Minna Peltonen uskoo, että pitkällä aikavälillä käynnissä on yhteiskunnan arvojen pysyvä muutos vastuullisempaan. Se ei ehkä näy vielä lähimmän kymmenen vuoden aikana, mutta tulossa se on.
Hevonen on tässä ajattelussa yksi muutoksen airuista, sen suoranainen timantti.
Lue myös:
Lisää ihmisiä ratsastuksen pariin Omahevonen-palvelulla
Urheilulajien harrastaminen on yhä vahvasti sukupuolittunutta, kertoo tuore raportti
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
