Hevoset mukaan nostamaan nuorten liikunnallisuutta

”Mielestäni on selvää, että jos alalla niin halutaan, ratsastus ja hevoset ovat sopiva ja innostava harrastus hyvin monenlaisille ihmisille”, arvelee kolumnisti.  Kuva: Antti Savolainen

Lasten ja nuorten fyysistä toimintakykyä mittaavien Move-testien syksyn tulokset on julkaistu.

Median otsikot ovat huolestuneita, syystäkin, mutta käänne parempaan saattaa silti olla tapahtunut. Peruskoulun viides- ja kahdeksasluokkalaisten poikien fyysinen toimintakyky on vahvistunut valtakunnallisesti, ja tytöillä useita vuosia kestänyt fyysisen toimintakyvyn heikentymisen trendi näyttää tasaantuneen. Edelleen kuitenkin viides- ja kahdeksasluokkalaisista oppilaista reilulla 38 prosentilla fyysinen toimintakyky on mahdollisesti terveyttä ja hyvinvointia kuluttavalla tai haittaavalla tasolla.

Tiheämmin asutuilla kaupunkiseuduilla nuorten toimintakyky on selkeästi parempi kuin harvaan asutuilla alueilla. Kuitenkin esimerkiksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella kahdeksasluokkalaisista tytöistä pientä vaille puolet on fyysiseltä toimintakyvyltään tasolla, joka mahdollisesti kuluttaa tai haittaa terveyttä ja hyvinvointia.

Hevosalalle tulokset tuovat sekä haasteita että mahdollisuuksia. Hevosista on viime vuosikymmenien aikana tullut harrastus, joka on myös kömpelöiden ja pyöreiden lasten ja nuorten suosiossa.

Ravihevosten kärryillä menestys ei ole kiloista tai notkeudesta kiinni. Ratsastuskouluissa puhutaan toki liikunnasta ja urheilusta, mutta hyvällä yrityksellä ja aivojen käytöllä pystyy kompensoimaan mahdollisesti heikompaa fysiikkaa. Halu ja kyky toimia eläimen kanssa on tärkeämpää kuin kestävyyskunto.

Ratsastuskouluissa opettajat ovat oppineet ottamaan huomioon erilaiset lapset. Siinä kun ennen kaikki pakotettiin etenemään nopeassa tahdissa, nykyään ymmärretään, että rohkeutta vaativassa lajissa oppimisnopeus vaihtelee suuresti. Osa oppii laukkaamaan viidennellä tunnilla, osa käytyään viikkotunneilla vuoden. Hyvä ratsastuksenopettaja saa luotsattua tunnit niin, että toisten hitaampi edistys ei juuri näy ryhmässä. Kun vain harva kilpailee, on lapsella ja nuorella tekemisen rauha.

Tietenkin epäliikunnallisuus tekee ratsastuksesta vaikeampaa fyysisesti ja välillä myös henkisesti. Jos ei ole lapsena juossut ja kiipeillyt, voi hevosen pienempikin sivuhyppy tuntua haastavalta ja pelottavalta. Jos lapsi putoaa, moni haluaa nykyään lopettaa kerrasta koko lajin. Tasaiset ja epäurheilulliset hevoset ovat nousseet ratsastuskouluissa aiempaa suurempaan suosioon.

Perustellusti ollaankin huolissaan siitä, mistä löytyvät tulevaisuuden kilparatsastajat ja ennen muuta nuorten hevosten kouluttajat.

Viime vuosina on puhuttu paljon myös siitä, että ratsastajien paino ja huono fysiikka vaarantavat hevosten hyvinvointia. Tämä on kuitenkin ratsastuskoulussa taklattavissa oikeilla hevosvalinnoilla ja tehtävillä. Ratsastajan paino ja liikkeenhallinta ovat vain yksi komponentti, ja hevosen sielunelämää ymmärtävä pullukka voi olla hevoselle paljon miellyttävämpi ratsastaja kuin kireä ja kiireinen huippu-urheilija, joka haluaa kovaa kyytiä ja nopeita tuloksia.

Mielestäni on selvää, että jos alalla niin halutaan, ratsastus ja hevoset ovat sopiva ja innostava harrastus hyvin monenlaisille ihmisille.

Hevosalan kannattaakin nyt olla tarkkana, kun yhteiskunnassa tehdään nuorten liikuntaa tukevia päätöksiä. Suunnitelma liikunnan arvonlisäveron nostamisesta 10 prosentista 14 prosenttiin on harmillinen, mutta hallitusohjelmassa on myös useita kirjauksia, jotka tuovat hevosalalle mahdollisuuksia.

Lienee turha toivoa, että kunnat rakentaisivat meille maneeseja näinä maailman aikoina, mutta erilaisille lasten ja nuorten kursseille on jo nyt mahdollista saada tukea ja uusia toimintamalleja todennäköisesti kehitetään. Näitä mahdollisuuksia kannattaa alkaa pohtia ja suunnitella sekä ratsastusseuroissa että alan yrityksissä.

Ratsastus on laji, johon kömpelömmänkin on helppo tulla, ja joka kuin huomaamatta tuo tuloksia lisäämällä liikkumista, onnistumisen kokemuksia ja henkistä hyvinvointia. Tässä toimivat myös maastakäsittelykurssit ja tallityöt.

Myös ravikoulujen kannattaa miettiä, miten oma toiminta saadaan esiteltyä nimenomaan liikunnallisuuden merkitystä nostaen.

Kirjoittaja on ratsastuskouluyrittäjä Kuhmoisista ja MT Hevosten avustaja.