Niko Jokelan valmennettavien kaarti on kasvanut vaivihkaa - ”Siinä alkoi sitten tulla tiedusteluja, että otatko hevosen treeniin”

Niko Jokela on monipuolinen raviammattilainen. Hän ohjastaa, kengittää, valmentaa, opettaa ja kasvattaa. Tähänastisella ennätyskaudellaan (2019) Jokela ajoi 123 ykkössijaa. Kuva: Ville Toivonen

Viime vuoden kuskiliigassa neljänneksitoista sijoittunut ja 96 ykkössijaa sompaillut seinäjokelainen Niko Jokela pyöritti takavuosina ohjastamisen ohessa laajempaa valmennustoimintaa. Hän oli paitsi talliyrittäjä myös Värimiehet Oy:n yksityistreenari.

Viime aikoina valmennusrintamalla on ollut hiljaisempaa, mutta nyt Jokelan listoilla on jälleen enemmän nimiä. Treenattavia on kuusi, ja valtaosa niistä on varsoja.

Onko toimintasi painopiste muuttumassa, Niko Jokela?

”No ei, kyllä tämä kuusi treenattavaa on maksimi. Enempää ei pysty hoitamaan, kun tässä toimitaan pienellä porukalla puolison ( Riikka Seppänen) ja hänen siskonsa kanssa. Ei tästä kukaan palkkaa saa, vaan tulo tulee edelleen ohjastamisesta, ja lisäksi käyn vähän kengittämässä”, Niko Jokela valaisee.

Hän jatkaa, että he ostivat hänen puolisonsa kanssa viime keväänä tallin Seinäjoen raviradalta. Sen myötä myös Jokelan valmennustoiminta vilkastui kuin vaivihkaa. Talli Oman Onnen Sepät tarjoaa valmennuspalvelun lisäksi täysihoitopaikkoja. Tallin käyttöaste on korkealla, ja ainoastaan yksi karsina on tällä hetkellä vapaaana.

”Täysihoitotoiminta edellä mentiin, mutta siinä alkoi sitten tulla tiedusteluja, että otatko hevosen treeniin. Omiakin hevosia on. Riikalta kuoli harrastusratsu pari vuotta sitten, ja lähdettiin sen jälkeen katsomaan franslaista varsaa Filmaria tilalle. Se ostettiin, ja samalla mukaan lähti myös varsan emä Tutun Vilma. Sitten on vähän kasvateltukin suomenhevosia, mutta pian niitä omia varsoja pitää alkaa myös myydä”, Jokela nauraa.

Hänen kuusikostaan ainoa vanhempi hevonen on Kilmisteri.

”Ruuna tuli mulle, kun Vellu ( Veli-Matti Kangasluoma) sairastui. Kilmisterillä on ollut terveysmurheita, ja katsotaan nyt, mitä ruunan kanssa tehdään. Junioriosasto vaikuttaa ihan mukavalta, ja siellä on sukuakin varsojen takana”, Jokela toteaa.

Nuorten hevosten laittaminen on Jokelalle mieluista puuhaa. Hän sanoo, että ei näe itseään enää isomman kilpatallin vetäjänä, mutta varsojen opettaminen saattaa tulla kyseeseen laajemmassakin mittakaavassa.

”Olen ajatellut, että kun tästä vielä vähän vanhenee, niin varsojen opettamista olisi mukava tehdä isomminkin. Mua ei haittaa, vaikka varsa lähtisikin opetusvaiheen jälkeen muualle treeniin. Tykkään kyllä valmentamisestakin, ei siinä mitään”, 47-vuotias Jokela lausuu.

Seinäjoen treenimaastoja hän sanoo kohtalaisiksi, ja tulevaisuudessa ne voivat olla vielä paremmat. Kavioura on Jokelan mukaan 99 prosenttia ajasta hyvässä kunnossa.

”Sitä ei pääse moittimaan. Tuossa junaradan toisella puolella on sellainen viiden kilometrin lenkki. Sinne pääsee alikulun kautta, ja sitä on pidetty talkoilla kunnossa. Nyt olimme Tapanin ( Salojensaari) ja Matin ( Matinlauri) kanssa radan johdon juttusilla, että lenkistä alettaisiin huolehtia yhdessä. Totta kai me maksettaisiin siitä. Ongelma on se, että meillä lenkkiä käyttävillä ei ole omaa kunnossapitokalustoa”, Jokela kertoo.