Kun ravikuningas olikin tamma... Tiedätkö pääkaupungin valtiaat nimeltä?

Käpylässä juhlivat vuonna 1960 Sato-Satu kera Tuomo Mäkelän (vas.) ja Kaarlo Partasen Ero-Lohko. Kuva: Hevosurheilun arkisto

Anssi Niinisen ohjastama ja valmentama Ponseri vei ravikuninkuuden Vermossa vuonna 1992. Kuva: Juhani Länsiluoto

Kuninkuusraviperinne on vakiintunut vuonna 1924 alkaneista Lahden kilpa-ajoista. Viipurin ohella oli Lahti tuolloin maan johtava raviurheilukaupunki, jonne ravirata oli valmistunut ensimmäisten joukossa 1909.

Keskeisemmän sijaintinsa ansiosta se sai aluksi toimia peräti seitsemänä vuonna Kuninkuusravien isäntänä. Ravien toisena isäntänä oli Suomen Ravirengas, valtakunnallisena keskusjärjestönä Suomen Hippoksen edeltäjä.

Ravirengas oli perustettu 1919 täyttämään tilaa ja tarvetta, joka nähtiin syntyvän vähitellen asemiaan menettävien Valtionajojen ohelle.

Nämä olivat alkaneet 1862 Viipurissa ja niissä menestyminen oli tuonut jopa merkittävää taloudellista hyötyä, jota olivat olleet jakamassa niin porvarit kuin talonpojatkin. Valtionajojen kausi päättyi vuoteen 1939.

Suomen Ravirengas otti yksin vetovastuun Kuninkuusraveista syksyllä 1930 tehdyllä kokouspäätöksellä.

Aavistuksena Käpylän asemasta valtakunnan pääratana julkisuuteen tuli suunnitelma, minkä mukaan kilpailut tulisivat jatkossa ajettaman joka toinen vuosi Helsingissä ja joka toinen vuosi vuorotellen Tampereella, Seinäjoella, Viipurissa, Turussa ja Lahdessa.

Vuorottelu ei toteutunut, mutta tuossa järjestyksessä radat saivat kisaisännyytensä.

Käpylässä kesällä 1931 kävi seppeletaistoon seitsemän hevosen joukko, josta suosikeiksi nousivat Murto ja Tomu. Helsinkiläisen Eino Koskisen omistama Murto oli saanut tittelin jo kahdesti ja se oli vuonna 1929 rikkonut 2 000 metrillä kolmen minuutin haamurajan kilometriajalla 1.29,4.

Tomu oli puolestaan porilaisen Frans Vanhatalon tamma, joka oli ottanut edellisenä kesänä, vasta kuusivuotiaana, ensimmäisen neljästä peräkkäisestä seppeleestään – ja vielä kolmella puhtaalla matkavoitolla.

Samalla varmuudella Tomu hallitsi myös Käpylässä. Lauantaina ajettu 3 000 metriä tuotti hyvän kilometriajan 1.34,0. Tammat Hyrinä ja Virkku-Lintu olivat seuraavina päälle 1.35-tuloksin.

Pelle, vuoden 1928 kuningas Pamun Humu ja Kasper jäivät jo enemmän ja tammojen parhaimmistoon kuulunut Dolly hylättiin laukoistaan. Maililla Tomu yhtä ylivoimainen 1.31,7-ajallaan.

Lopullinen järjestys oli tuttu Tomu – Virkku-Lintu – Hyrinä. Sijapisteet ratkaisivat ja ne olivat Tomun eduksi 3-7-7. Tomun kokonaisaika 10.18,6 oli uusi ennätys ja se oli 2,6 sekuntia Virkku-Linnun juoksemaa parempi.

Käpylän ravirata oli sotavuosina ollut tärkeä osa pääkaupungin ilmapuolustusta, mikä oli jättänyt karut jälkensä eikä kilpailutoimintaa voitu käynnistää ennen touko-kesäkuun vaihdetta 1947. Rata ja tarpeellisimmat rakennukset saatiin kuitenkin kuntoon ja Kuninkuusraveista tuli kaikilla mittareilla suuri menestys.

Kohtalo oli sodan seurauksena heittänyt karjalaisia hevosia ja hevosmiehiä eri puolelle maata. Eri-Vilin ja sen viipurilaisen isännän Jalmari Haajan evakkotie oli johtanut Vihtiin.

Eri-Vili juoksi siis kotiradallaan ja otti kokonaiskilpailun voiton ylivoimaisena kuninkaana. Pisteet olivat sen eduksi tamma Iloa vastaan 7–3 ja kokonaisajassa paremmuus mitattiin 7,2 sekunnin erolla.

Jo Lahdessa oli kilpailun kulkua muutettu siten, että lauantaina ajettiin 2 000 metriä, sunnuntaina maili ja 3 000 metriä. Mutta edelleen hevoset juoksivat ns. ennätysajossa kaksi kerrallaan – radan eri suorilta lähteinä – ja tämä systeemi ei tietenkään sopinut kaikille hevosille, jos ei miehillekään.

Seuraavana vuonna Joensuussa Eri-Vili voitti kuninkuuden toisen kerran, mutta joutui jo ahtaammalle Sasukkeen kanssa. Tammat saivat siellä jo oman seppeleensä ja sen otti oikeutetusti Ilo.

Suomalaisen raviurheilun noususta nähtiin merkkejä jo 1950-luvun loppuvuosina. Maatalouden vetovoimana hevosen oli ollut tehtävä tilaa harmaalle Fergusonille ja muille vieraslajeille.

Urheilun tunnusluvut kehittyivät samaan aikaan pitkin harppauksin. Purje oli ensimmäisenä suomenhevosena alittanut 1954 silloin vielä virallisella kilpailumatkalla 1 000 metrillä 1.25-rajan juostuaan 1.24,8. Reipas oli nipistänyt siitä neljä kymmenystä 1958 ja Ero-Lohko pamauttanut 1959 jopa 1.22,0 ja pääsyt mailillakin 1.24,8.

Käpylän kilpa-areena oli kokenut melkoisen muodonmuutoksen, kun 700-paikkainen istumakatsomo oli valmistunut ja sen alakerrassa uusi pelihalli nosti totokassojen määrän yli kolmeenkymmeneen. Kahden päivän yleisöennätys oli 11 500.

Kaarlo Partasen kaksinkertainen kuningas Ero-Lohko oli voittanut Lahdessa Aro-Vedon vain 0,6 sekunnilla ja Kuopiossa Ihme-Totin peräti 5,3 sekunnilla.

Ajoilla ei kuitenkaan ollut merkityssä kummassakaan, eikä vielä Käpylässäkään, vaan kokonaiskilpailun paremmuus ratkaistiin aina vuoteen 1966 saakka monimutkaisella pistelaskulla, joka ei kymmenien vuosien aikana ollut avautunut yleisölle, tuskin kilpailijoillekaan.

Toinen ikiaikainen perinne tuli tiensä päähän Käpylässä. Jo Kokkolassa 1957 oli 3 000 metrin kilpailu ajettu ryhmäajoina, mutta nyt nähtiin avausmatkoillakin viimeisen kerran kahdenkeskiset ennätysajot. Lauantaina 2 000 metrillä Ero-Lohko löi Aro-Vedon 0,8 sekunnilla ja maililla Purjeen jo selvemmin 1,9 sekunnin erolla.

Päätösmatka jaettiin kolmeen tyhmälähtöön, joista tammojen lähdön voitti Louhi (1.33,0), sekalähdön Aro-Veto (1.29,9) ja oriiden lähdön Ero-Lohko (1.28,8) ylivoimaisena ennen Purjetta ja Eri-Hovia. Nämä kolme saivat ainoina lopputuloksen, kun Aro-Veto oli tullut hylätyksi epäpuhtaana maililla, Vihi oli kokenut saman molemmilla matkoilla ja Aro-Lohko keskeyttänyt koko kilpailun alavireisesti sujuneen lauantain jälkeen. Ero-Lohkon kokonaisaika 9.38,2 oli uusi ennätys.

Tuomo Mäkelän talliin siirtynyt Sato-Satu näytti heti lauantaina, että sen komennossa mentäisiin tammakilpailussa. Sato-Satu alitti lauantaina ainoana tammana 1.30-rajan, Louhi ja Lena olivat seuraavina. Tammojen järjestys oli sama myös sunnuntaina maililla, päätösmatkalla ja tietenkin myös kokonaiskilpailussa. Sen Sato-Satu vei ennätysajalla 9.50.5, mistä Louhi jäi peräti 9,1 sekuntia.

Kuninkuuskilpailuja dominoi 1960–70-lukujen vaihteessa vuosikerta 1961 – monissa yhteyksissä kaikkien aikojen mestarillisimmaksi mainittu.

Uusi-Veto oli ottanut seppeleensä jo nuorena, Forte oli paras Oulussa 1969 ja Käpylässä vuotta myöhemmin, kunnes tittelin 1971 sai Alo-Valo niinikään kahdeksi kaudeksi. Kun mainitaan vielä Eri-Musta, Hilu, Ponnen Poju, Toli, Totti, Uskotin, Vilperi ja Vonkaus edellä mainittujen ikätovereiksi, on helppo allekirjoittaa todistus kaikkien aikojen ikäluokasta.

Käpylässä seppelöitiin siis Forte ja Tella, edellinen 0,1 sekunnin erolla Alo-Valoon ja jälkimmäinen 0,9 sekuntia ennen hallitsevaa Marinkaa.

Tammojen kilpailu oli äärimmäinen tasainen alusta loppuun asti. Lauantain 2 000 metrillä Tella ja Marinka päätyivät jopa tasapääjuoksuun ajalla 1.29,6a. Marinka juoksi mailin 1.26,9a ja sai pidettyä Tellaan kymmenyksen eron. Tämä kääntyi kuitenkin ratkaisevalla 3 000 metrillä väkivahvan Tellan eduksi.

Kuopiolaisen Hannes Okkolan omistama ja Veikko Okkolan ajama Tella sai näin ensimmäisen kolmesta seppeleestään.

Eteläpohjalaiset oriit olivat vieneet kolmen edellisvuoden seppeleet ja Forte oli Käpylässäkin paras. Maakunnan miehet olisivat nähneet mielellään Hovi-Postinkin seremonioissa ja kieltämättä jossittelulle jäikin sijaa.

Avauksessa Forte ja Vilperi pitivät hyvää alkuvauhtia ja jälkimmäisen jäätyä takasuoralla rinnalta aloitti Hovi-Posti kirinsä, joka toikin sen kymmenyksen päähän Fortesta. Maililla oriit juoksivat – ja voittivat – eri lähdöissä, mutta kun Forte Alo-Valon ahdistelemana meni 1.27,5a, jäi Hovi-Posti pahan lähtölaukan ja lopun vastuksen puutteessa tulokseen 1.28,3a.

Forte lähti viemään myös päätöslähtöä, joka toisella kierroksella siirtyi kokonaiskisan jo menettäneen Rismon hallintaan. Mutta Alo-Valo osasi pitkän matkan. Odottavan alun jälkeen se lähti Hovi-Postin seuraamana kiriin viimeisellä takasuoralla ja sai kaarteessa kiinni väsyvän Forten. Rismo oli jo laukannut.

Alo-Valo ja Hovi-Posti mahtuivat 0,4 sekunnin sisään ja yleisö jäi odottamaan kuulutusta loppuratkaisusta. Forte oli kuningas 0,1 sekunnin marginaalilla ja Hovi-Posti pronssilla 0,7 sekuntia hopean hävinneenä.

Forte oli kauhavalaista jalostusta molemmin puolin ja monessa polvessa. Vaikka oriin elämänlanka katkesi jo seuraavana talvena, se oli kuitenkin ehtinyt jättää kotikonnuilleen loistavan Vokkerin. Vieterin ja Vekselin aikalaisen poika onkin sitten jo maailman parhaaksi kylmäveriseksi tunnustettu Viesker.

Kuninkuusravit palasivat pääkaupunkiin 22 vuoden pitkän tauon jälkeen. Kun Vermon Kuninkuusravit 1992 olivat ohi, Ponseri ja Vipu seppelöity, oltiin lähes yksimielisiä siitä, että pääkaupungissa oli nähty ja koettu raviurheilujuhla vailla vertaa.

Myös kuningaspari kelpasi alamaisille. Jyväskyläläisen Niinisen perheen Ponseri oli samaa ikäluokkaa 1981 kuin neljä kautta sitä ennen hallinnut Patrik. Nuoruusvuosina oli Ponseri vienyt Kriteriumin ja Patrik oli ottanut valtikan Derbyssä.

Kuningastie alkoi Patrikin kohdalla aikaisemmin, mutta ensiyritys seitsemänvuotiaana raukesi jo avausmatkan jälkeen. Ponserilla oli samaan aikaan ollut terveysongelmia ja se tuli kehiin vasta 1991 kotiradalleen Killerille, missä tie kuninkuuteen kuitenkin nousi pystyyn.

Vermossa kaikki oli toisin. Ennen päätösmatkaa Ponserilla oli kuninkuuteen tukevantuntuinen ote, sillä Mikker ja Patrik olivat avausmatkoilla vuorotelleet kakkosina ja epäonnistujina, Iso-Veli oli Ponserin tavoin ensikertalainen 3 000 metrillä.

Molemmat selvittivät kuitenkin vaativan päätöksen kunnialla, Ponseri jatkoi kuninkaaksi puhtaalla pelillä ja kakkoseksi yllätti avausmatkoilla epäonnistunut Tähti-Ajatus.

Kuninkuus tuli turvallisella 3,6 sekunnin erolla, Iso-Veli oli toinen ja Patrik kolmas. Tasan 32 vuotta oli kuulunut siitä, kun Ponserin isänisä Ero-Lohko oli juhlinnan kohteena Käpylässä.

Parikseen seremonioihin Ponseri sai Vieterin tyttären Vipun. Tämän omistaja-valmentaja-ajaja, eurajokelainen Sakari Vanha-Rauvola oli meritoitunut aikanaan lämminveritamma Kasatkan kanssa, mutta ottanut uudelleen vaalintansa kohteeksi suomenhevosen.

Kahdella avausmatkalla Vipu sai kolmosen ja nelosen, kun suosikkiaseman hankkineet Tähti-Piirto ja A.M. Tuli voittivat avausmatkat. Jousen Jatko (8-2) ja Viskun Tyttö (2-9) olivat tammojen puolella ne hevoset, joiden ailahtelivat sijat pudottivat ne liian kauaksi kärkikamppailusta päätösmatkalla.

Sakari Vanha-Rauvola tiesi tammansa ja osasi ajaa oikein voittaakseen. Vipu taas tiesi tehtävänsä, kiersi parijonon ulkopuolella tasaisen varmasti ja ehti millimetrivoittoon Vokkerin Tähdestä ja Hijanista juuri oikeassa kohtaa juoksua – maalissa.

Vipu sai seppeleensä lopulta selvällä 1,5 sekunnin erolla.

Artikkeli ilmestyi Vermon Kunkkarikatalookissa, joka ilmestyi MT:n välissä keskiviikkona 12.7.