Petri Puro varttui kerrostalossa, joka sijaitsi Tampereen vanhan raviradan liepeillä. Perheessä ei ollut hevostaustaa, mutta ravit ja hevoset vetivät poikaa puoleensa.
”Joskus 13–14-vuotiaana aloin hoitaa hevosia siinä radalla. Kävin ammattikoulussa metallipuolen ja hain sitten 18-vuotiaana sekä töihin Lokomolle että hevoskouluun Ypäjälle. Satuin pääsemään Ypäjälle ja siitä se sitten lähti”, Puro muistelee.
Nyt 57-vuotias Puro tunnetaan Euroopan kärkikaartiin kuuluvana ravivalmentajana. Hänen asemapaikkansa on Halmstadissa, Ruotsin lounaisrannikolla.
Tampereen ja Halmstadin väliin aikajanalle mahtuu seitsemän maata ja lukuisia eri työnantajia. Ensimmäiset työpaikat olivat Suomessa eri työnantajilla ja armeijan jälkeen Ruotsissa 2,5 vuoden ajan Kaj Widellillä.
Sen jälkeen maailma alkoi kiinnostaa ja Puro työskenteli ravihevosten parissa Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa, Italiassa, Ranskassa, Saksassa ja Norjassa.
”Olin jokaisessa paikassa aina sen aikaa kun tuntui, että opin jotain uutta.”
Takaisin Suomeen Puro palasi 1990-luvun taitteessa. Kun lama iski, hän jatkoi matkaa Ruotsiin. Hän työskenteli aluksi Kari Lähdekorvella ja myöhemmin Anders Lindqvistillä.
”Sitten Ruotsin lisenssijärjestelmää muutettiin niin, että oli mahdollista saada pelkkä valmentajalisenssi aiemman ohjastaja-valmentajalisenssin sijaan. Suoritin sen ensimmäisenä Ruotsissa vuonna 1994.”
15 vuotta sitten Puro asettui Halmstadiin Eldsbergan kylään. Hän osti itselleen Jonstorpista tilan, josta on rakentanut valmennuskeskuksen. Samoihin aikoihin hän vuokrasi tallin muutaman kilometrin päästä Boarpista.
Puron valmennettavista aikuiset hevoset ovat Boarpissa. Siellä niitä treenataan 2,5 kilometriä pitkää mäkeä hyödyntäen.
”Mäki mahdollistaa 4–5 erilaista treenityyliä. Vastusta tulee sen verran, ettei tarvitse ajaa lujaa. Ratahiittejä ajetaan hyvin harvoin.”
Nuoret hevoset ovat Puron kotitilalla. Siellä treenipaikat ovat niille sopivammat. Ne siirtyvät mäkitreeniin 2–3-vuotistalven aikana.
”Treenisysteemi on aika hiottu, mutta aina on parantamisen varaa. Jos ajatellaan aikaa vaikka viisi vuotta taaksepäin, olen muuttanut kokonaisuutta varmaan 30 prosentin verran.”
Eurooppalaisen raviurheilun kärkikaartiin Puro nousi lopullisesti Commander Crowen myötä. Hänen kasvattamansa, osaomistamansa ja valmentamansa ruuna voitti uransa ensimmäiset 23 starttia, mikä oli Ruotsin ennätys. Niiden joukossa oli myös erittäin arvostettu Ruotsin Derby 4-vuotiaille.
”Sellaisia hevosia ei synny edes kerran kymmenessä vuodessa. Commander Crowen fysiikan näki jo nuorena, mutta se oli pakko ruunata, että sen sai keskittymään työntekoon.”
Puro myi osuutensa pian sen jälkeen, kun hevonen oli siirretty kilpailemaan Ranskaan.
”Se oli silloin 8-vuotias ruuna ja juossut jo 18 miljoonaa kruunua rahaa. Riski tuntui liian isolta. Hevonen juoksi kuitenkin vielä sen jälkeen niin hyvin, että sen voittosumma oli uran loputtua 34 miljoonaa kruunua”, Puro nauraa.
Puro tunnetaan äärettömän pikkutarkkana valmentajana ja kilpailuttajana. Todiste siitä saadaan myös haastattelupäivänä. Sade on pehmittänyt huolella lanattua mäkeä sen verran, että suunniteltu vauhtiajo vaihtuu hölköttelyksi Boarpissa.
Myös kotitilallaan Puro hyppää traktoriin lanaamaan ajopaikkoja kuntoon ja tallityttö valjastaa hevoset valmiiksi. Reilun puolen tunnin päästä Puro palaa ja kehottaa riisumaan valjaat.
”Alusta on liian pehmeä. Ajetaan hevoset vasta huomenna.”
Puron treenilistalla on 26 hevosta. Niiden lisäksi varsoja on muutama ja omia siitostammoja puolen kymmentä. Osittain tai kokonaan omia valmennettavista on kolmannes. Iltaravihevosia kilpaileviin ei mahdu mukaan.
”Kilpailuttaminen matkoineen on niin kallista, että raveihin ei kannata lähteä, jos ei ole toiveita menestymisestä.”
Osa tarkkaa valmentamista ja hevosen rakentamista huippuaan kohti on luonnollisesti tarkka hoito, ruokinta ja tarvittaessa lääkintä.
”Minulla on sen verran paljon kokemusta, että löydän useimmat viat ja niiden syyt itsekin. Eläinlääkärien kanssa sitten yhteistyössä tuumitaan, että miten niitä kannattaa hoitaa. Periaate on, ettei piikitetä vasta sitten kun hevonen on jo kipeytynyt. Mieluummin, jos on tarve, piikitetään niin, että hevosta voidaan rakentaa tasaisesti.”
Puro on saanut vuosikymmenin varrella maistaa menestyksen maljaa ja tappion kitkeryyttä.
Mikä raviurheilussa viehättää niin paljon, että hän jaksaa väliin raskastakin työtä vuosikymmenestä toiseen?
”Hyvä kysymys… Tämä on ala, jossa oman työn tulos näkyy. Omaa kunnianhimoaan voi täyttää ja samalla työ on kuitenkin hyvin vapaata.”
