Romantiikka ja uskollisuus ovat palanneet parisuhteisiin – samalla suhteet ovat lyhyempiä ja monimuotoisempia

Etäsuhteiden määrä on lisääntynyt. Teknologian kehityksen ansiosta yhteydenpito sujuu, asutaan sitten eri osoitteissa samalla paikkakunnalla, eri maakunnissa tai peräti eri maissa. Kuva: Jukka Pasonen

Romantiikka elää vahvaa uutta tulemista parisuhteissa, kertoo Väestöliiton tutkimusraportti. Sitä pursuaa muutenkin kaikkialta: netin vinkeistä, hyvän elämän opaskirjoista, tv-sarjoista ja mainoksista. Samaan aikaan suomalaisten enemmistö kokee elämässään useamman parisuhteen ja eron.

"Vaikka kulttuuri muuttuu, ihmisen perusvietit kiintyä toiseen ja saada rakkaus yhdeltä ihmiseltä eivät muutu", toteaa Väestöliiton johtava asiantuntija Heli Vaaranen.

Paluun parisuhteisiin on myös tehnyt konservatiivisuus. Emeritusprofessori Osmo Kontula tulkitsi edellä mainittua Väestöliiton vuoden 2016 perhebarometria niin, että uskollisuusvaatimuksesta on tullut uusi pohjoismainen parisuhdemalli. Suomi edustaa sen kärkeä. Suhteet ovat samaan aikaan sangen uskollisia, vaikka ne ovatkin lyhyempiä.

Lyhyemmät liitot ovat parin vuoden välein ilmestyvän barometrin mukaan lisääntyneet tasaisesti 1990-luvun jälkeen nuoremmista ikäluokista alkaen.

30–34-vuotiaista miehistä 42 prosenttia eli viime vuonna tilastojen mukaan yksin. 28–32 -vuotiailla naisilla ilman kumppania eli 36 prosenttia. Kumpikin osuus on noussut viidenneksen kymmenessä vuodessa, uutisoi Helsingin Sanomat viime viikolla.

Vielä vuosituhannen vaihteessa suomalainen perheen ihanne oli perhekyselyn mukaan kaksi vanhempaa, lähes kaksi lasta, koira, auto ja omakotitalo.

Tämä käy yksiin sen kanssa, millaiseksi suomalaisen yhteiskunnan talousmekanismit kuten eläkejärjestelmä on rakennettu. Niiden perustana on, että uudet sukupolvet ovat aina kutakuinkin samankokoisia kuin edeltävät. Niiden sisään on kirjattu ajattelu, että uudet sukupolvet sitoutuvat jatkamaan vanhempiensa ja isovanhempien tapoja.

1990-luvulta alkaen perheiden ja parisuhteiden mallit ovat kuitenkin moninaistuneet ja syntyvyys laskenut nykyisen kokoisen Suomen historian alimmalle tasolle. Lisäksi lapsia hankitaan, jos hankintaan, yhä myöhemmin.

Sitoutuminen suhteeseen ei siis ole nykypäivänä itsestäänselvyys. Sitä ei kuitenkaan pidä pelkästään tulkita itsekkyytenä tai sitoutumisen kammona. Lyhyemmät suhteet heijastelevat myös ympäröivän maailman, ennen kaikkea työelämän muuttumista epävarmemmaksi.

Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikkö Jussi Pulli pitää harkitsevuutta jopa hyvänä asiana.

"Miehillä on perinteisesti ollut rooli tuoda kotiin turvaa ja toimeentuloa. Nyt monet miehet pohtivat, onko perheen perustamiseen ylipäätään mahdollisuutta. Vaikka epävarmuustekijöitä on ollut aina, nyt niistä puhutaan avoimemmin ääneen."

Tänään vietetään karkauspäivää, jolloin naisilla on perinteen mukaan ainoan kerran neljässä vuodessa mahdollisuus kosia. Kaiken tasa-arvokeskustelun keskellä on ristiriitaista pitäytyä roolijaossa, jonka mukaan aloite parisuhteen vakinaistamisesta kuuluu enemmän miehelle.

"Nykyihminen on hyvin romanttinen. Kosintaan ja häiden prinsessapäivään suunnataan yhä tosi perinteisiä toiveita, joista ei päästä helposti eroon", arvioi Heli Vaaranen.

Hän arvelee, että naiset ovat yhä arempia tekemään aloitteita. "Miehillä on pitkä perinne kantaa riski siitä, että toinen sanookin ei. Naisilla sitä on vähemmän."

Jussi Pulli huomauttaa, että kolaus tulla torjutuksi on yhtä lailla kova, sattuu se miehelle tai naiselle. Sitä ei kuitenkaan pitäisi nähdä mustavalkoisesti totaalisena kieltona vaan vain merkkinä siitä, ettei toinen ole vielä valmis suhteen vakinaistamiseen.

Nykypäivän kosimisen voisi Pullin mielestä nähdä yhteisenä keskusteluna, jossa käydään läpi tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveitakin.

"Parisuhde on kuitenkin aina kahden ihmisen yhteinen päätös. Jotta siitä voi muodostua tasavertainen, tarvitaan keskustelua ja toisen odotusten arvostamista."

Tilastojen mukaan monet nuoret etenevät edelleen turvallisesti perinteistä latua: seurustellaan, mennään avoliittoon tai kihloihin ja naimisiin. Vuonna 2014 kolmessa viidestä lapsiperheestä vanhemmat olivat naimisissa ja 20 prosentissa avoliitossa. Luvut kätkevät sisälleen uusperheet.

Toisaalta parisuhde- ja perhekartan moninaistuminen antaa mahdollisuuksia rakentaa oma elämänpolku itsenäisemmin, itselle sopivaksi, molemmat asiantuntijat toteavat.

Uusperheiden lisäksi on sateenkaariperheitä ja yksinhuoltajaperheissä yhä useammin vastuun kantaakin isä. On avioliittoja, avoliittoja ja avoimiakin suhteita. Myös polyamoria ja monisuhteisuus kiinnostavat, etenkin nuoria.

Myös etä- tai erillissuhteiden määrä on lisääntynyt työmarkkinoiden muuttuessa ja matkustamisen ja verkon deittipalveluiden yleistyttyä. Uskollisuuden odotus toimii niissäkin. Suurin osa etäpareista oli Väestöliiton kyselyn mukaan täysin sitoutunut suhteeseen: valtaosalla ei siis ollut rinnalla ollut muuta suhdetta.

Teknologian kehityksen ansiosta yhteydenpito sujuu, asutaan sitten eri osoitteissa samalla paikkakunnalla, eri maakunnissa tai peräti eri maissa. Usein etäsuhde on osa parisuhteen kaarta, yksi vaihe eikä sen lopullinen muoto.

"Sitä pidetään ihan luonnollisena. Tärkeintä on sielunkumppanuus ja uteliaisuus toiseen ihmiseen. Siitähän kiinnostus rakentuu, vaikka pystytäänkin tapaamaan harvemmin", muistuttaa Heli Vaaranen.

Kumppanin etsintä rinnastuu elämässä täydellisen onnen saavuttamiseen. Kun miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia ja tulevat toimeen omillaan, kumppanin odotetaan tuovan elämään läheisyyttä, tukea ja suoranaista henkistä yltäkylläisyyttä, summaa Osmo Kontula tutkimusraportissa.

Ilmiölle on nimi: Michelangelo-efekti. Kuuluisa kuvanveistäjä teki patsaista todellisia mallejaan kauniimpia ja ylevämpiä.

"Parisuhteessa ihminen pyrkii samalla myös toteuttamaan itseään. Jos suhde toimii, kumpikin voi olla parempi versio itsestään", Heli Vaaranen vertaa.

Arjessa voimat voivat ehtyä. Varsinkin lapsiperheissä lasten harrastusten, omien työurien ja harrastusten ristipaineissa romanttinen suhde on helposti se, joka natisee.

"Elämä on aikamoista kamppailua. Jos puolisoiden toiveet parisuhteesta ja arjen yhteensovittamisesta ovat hyvin erilaiset ja ylenmääräisen suuret, vaikeuksia tulee", sanoo Vaaranen.

"Nykyisin rima asetetaan aika korkealle. Reaalimaailma voi olla aika erilainen", pohtii myös Pulli.

Eroja tapahtuu usein esimerkiksi lasten muutettua pois kotoa, ellei kumppanuutta ole löydetty uudelleen. Eron jälkeen mies jää tutkitusti herkästi enemmän yksin, sillä yhteyksiä ei ole välttämättä tullut kovasti pidettyä ihmisiin perheen ulkopuolella.

Onneksi miehetkin uskaltautuvat nykyisin keskustelemaan asiantuntijan kanssa. Oman parisuhteen päivittämisen paikka on hyvä tunnistaa ajoissa, sillä toimivaa suhdetta ei voi ottaa itsestäänselvyytenä.

"Sekin on toiselle rakkaudenosoitus, että kykenee sanomaan, ettei suhde enää toimi. Toisille siitä voi löytyä kuitenkin myös uusi kipinä ja uusi ajanjakso elämässä", Pulli summaa.

Lue lisää:

"Deittipalvelu ei ole kovin reilu käyttöliittymä"

Millaisen ihmisen sinä haluat rakkaaksi? Juron tuijottajan, suorasukaisesti sänkyyn vonkaavan vai sellaisen, joka ei vastaa asialliseen viestiin?

• Valtaosa suomalaisista asuu jossain kohtaa elämäänsä yksin: miehet useammin nuorimmissa ikäluokissa, naiset vanhoina.
• Avioliitoista lähes puolet päättyy eroon – luku on pysytellyt suunnilleen samana 1990-luvulta asti.
• Avoliitot yleistyivät 1990-luvulta 2010-luvulle selvästi lukuun ottamatta yli 80-vuotiaita.
• Etenkin nuorimmille ikäryhmille avoliitto on usein ensimmäinen parisuhteen muoto.
• Erillis- tai etäsuhteessa eli eri osoitteissa elävien määrä on myös noussut tasaisesti, samoin kahta eri kulttuuria edustavien pariskuntien.
• Perheet ovat moninaistuneet sen jälkeen, kun uusperheitä alettiin tilastoida 1990-luvulla.
• Joka kymmenes lapsi asuu uusperheessä, sateenkaariperheiden lapsista ei ole edelleen tilastoa.
• Yksinhuoltajaäitejä suhteellisesti enemmän on noussut yksinhuoltajaisien määrä.
• Syntyvyys on laskenut tasaisesti 2010-luvulla: vuonna 2018 syntyi 47 577 lasta, mikä on tilastohistorian pienin määrä.
• Kokonaishedelmällisyyden ennustetaan edelleen laskevan vuonna 2018: arvio on 1,32–1,34 lasta naista kohden.