Ihmiset & kulttuuri

Kirjailija Miika Nousiainen ammensi Metsäjättiin lapsuudestaan ja tapasi lopetettujen tehtaiden henkilöstöä: "Tehdaspäällikölle on hirveä paikka olla puun ja kuoren välissä"

Metsäjätti-elokuva perustuu Miika Nousiaisen kirjaan. Teosta varten hän selvitti, miltä tehtaan lakkauttaminen pääluottamusmiehistä ja tehdaspäälliköistä tuntuu. Myös lapsuuden kokemukset Säynätsalosta toivat aiheen iholle.
Jarkko Sirkiä
Miika Nousiaisen kirjoittamisessa ei ole pakkoa, sillä työt painottuvat television puolelle. Samalla hän on tavallaan aina töissä, sillä kirjailijan ideat eivät katso kelloa.

Elokuva Metsäjätti kertoo osansa tarinasta, joka on monelle suomalaiselle liiankin tuttu.

Perustetaan tehdas, jonka ympärillä metsäteollisuus kukoistaa. Pieni pitäjä metsän keskellä kasvaa, rakennetaan taloja, syntyy lapsia ja ystävyyssuhteita.

Sitten rytisee. Metsäjätissä näkyy myös globaalien markkinavoimien käsittämättömyys: hyvä tuloskaan ei aina vain riitä.

Elokuva perustuu Miika Nousiaisen vuonna 2011 ilmestyneeseen kirjaan.

Nousiaisen itse oli vauva, kun hänen perheensä muutti Haukiputaalta teollisuuspitäjään Säynätsaloon. Isä oli töissä sahalla, äiti saman tehtaan ruokalassa. Sahan lopettamispäätös iski perheeseen lujaa.

Vanhemmat olivat ostaneet rivitalonpätkän, joka piti lopulta myydä lähes ilmaiseksi. ”Sen tuskan on tajunnut vasta myöhemmin. Vanhemmat säästivät lapset niiltä ajatuksilta”, Nousiainen pohtii.

”Sitä ajattelee, että tuo talo nyt tuossa ainakin on, että tätä ei oteta meiltä pois. Helsingissä asuvana on ollut lähes itsestäänselvyys, että asunnon arvo pikemminkin nousee.”

Säynätsalosta perheen tie vei Heinolaan, josta Nousiainen muutti myöhemmin pääkaupunkiseudulle opiskelemaan.

Metsäjätin traaginen ajankohtaisuus on ollut paljon esillä. Kaipolan tehtaan sulkemispäätöksistä kerrottiin vain muutamia viikkoja ennen elokuvan ensi-iltaa.

Nousiainen pitää tilannetta valitettavana, mutta puhuu ennemminkin syklistä kuin sattumasta.

Myös Säynätsalon vaneritehdas suljettiin pysyvästi tänä vuonna. Se oli aikoinaan Suomen pisimpään toimineita vaneritehtaita.

Nousiaisen vaimo taas on kotoisin Kemijärveltä, jossa sellutehdas lopetettiin vuonna 2008.

Kirjaa varten Nousiainen tapasi lakkautettujen tehtaiden tehdaspäälliköitä ja pääluottamusmiehiä.

Hän halusi selvittää, millaisen myllyn läpi nuo ihmiset olivat kulkeneet.

”Haastattelin heitä pitkäänkin ja valitsin parhaat palat. Tehdaspäällikölle on hirveä paikka olla puun ja kuoren välissä. Joutuu olemaan kasvot työntekijöihin päin, mutta ilman päätösvaltaa.”

Nousiainen kysyi tehdaspäälliköltä, miltä tuntuu kirjoittaa omille työntekijöilleen irtisanomislappuja.

Tehdaspäällikkö katsoi ikkunasta hiljaa ulos tukkikentälle 20 sekunnin ajan ja vastasi lopulta: ”Ei sitä harrastukseksi tekisi.”

Lause päätyi kirjaan, mutta ei elokuvaan.

Jos elokuvan aihe on raskas, niin on sen musiikkikin. Päähenkilöt Pasi ja Janne löytävät toisensa uudestaan Iron Maidenin ja Metallican avulla.

Nousiaisen korvakäytävissä metalli on kolissut jo pitkään.

Ensimmäinen Metallican keikka vuonna 1988 määritti aika pitkälle koko oman elämän, hän muistelee. ”Lähdin Heinolasta 15-vuotiaana ensimmäistä kertaa Helsinkiin ja söin ensimmäisen hampurilaisen. Sekä bändi että pääkaupunki olivat kuin jotain taruolentoja.”

Edelleenkin Metallican, Megadethin ja Iron Maidenin konserttien yleisössä tulee vastaan vanhoja tuttuja ja yllättäviäkin persoonia.

”Sitä katsoo että ohoh, SAK:n (entinen) pääekonomistikin on täällä. Se on sukupolvikokemus, joka riisuu puvut ja kravatit ja kaiken.”

Siksi musiikin olennainen rooli Metsäjätin päähenkilöiden ystävyydessä ei Nousiaisesta tunnu kaukaa haetulta. ”On aika hauskaa ja realististakin, että noilla eri teille ajautuneilla kaveruksilla on yhdistävä tekijä. Musiikkimaku määräytyy usein teini-iässä.”

Varsinainen onnenkantamoinen oli, että Metallica saatiin esiintymään elokuvassa. Keikka kuvattiin elokuvaa varten Hämeenlinnassa kesällä 2019.

Sellisti ja metalliyhtye Apocalyptican perustajajäsen Eicca Toppinen auttoi saamaan kontaktit bändin jäseniin.

Metallica on kestänyt aikaa yllättävän hyvin, Nousiainen pohtii. Armollinen pitää kuitenkin olla, hän jatkaa.

”Kun kuusikymppiset vetävät kaksikymppisen fysiikalle tehtyjä kappaleita, pitää antaa oikeus oikoa.”

Metallimusiikkia verrataankin elokuvassa metsäteollisuuteen: se tekee perusasiat hyvin ja oikoo mutkia sopivissa kohdissa.

Vielä muutaman päivän verran 46-vuotiaalta Nousiaiselta kirjoja tulee verraten harvoin, mutta tohinaa niiden ympärille näyttää syntyvän joka kerta.

Syyskuussa ilmestyy kirjailijan viides, Pintaremontti-niminen romaani. Päähenkilö on epätoivoisesti perhettä perustava Sami Heinonen. Mukana on neljä muutakin kertojaa, jotka kaikki seuraavat samaa hyvinvointiblogia.

Metsäjätti-elokuvassa pääosaa esittävän Jussi Vatasen innoituksesta Nousiainen on laajentamassa reviiriään myös lastenkirjoihin: Vatanen pyysi muutama vuosi sitten Nousiaista kirjoittamaan sadun luettavaksi lapsille Sonkajärvi soi -tapahtumaan. Vatasella on Sonkajärvellä maatila.

Nousiainen kehitteli iltasadun onneaan etsivästä Fretti Mercurysta, josta Otavan kustantamo sittemmin innostui.

Vatanen ja Nousiainen tekivät yhteistyötä vuosikaudet viihdeohjelma Putouksessa ja Kingissä.

”En vaikuttanut siihen, että Jussista tulee pääosan esittäjä. Ei mun asiani ole siihen puuttua. Mutta olin hyvin onnellinen, kun kuulin, että niin on.”

Lue myös:

Enää ei isä kiellä puimurihommiakaan – Jussi Vatanen Sonkajärven Sukevalta viljelee nyt kotipeltojaan

"Samaistuin voimakkaasti Pasin tarinaan" – Jussi Vatanen alkoi selvitellä heti Metsäjätin luettuaan, kellä on sen elokuvaoikeudet

Pasin (Jussi Vatanen) ja Jannen (Hannes Suominen) ystävyys kantaa.
Lue lisää

"Ei kukaan sano, että Ruotsissa tai Saksassa poljetaan työntekijöiden oikeuksia" - kokoomuksen Petteri Orpo vakuuttaa, ettei paikallinen sopiminen ole työntekijälle haitaksi

Aasian vapaakauppasopimus on historiallisen laaja - vaikutukset ehkä vaatimattomia

Kirja-arvio: Lapsen synttäreillä harjoitellaan mindfulnessia – Miika Nousiaisen uusin on kiinni ajassa, jossa onnen tavoittelusta on tullut hirvittävän monimutkaista

Kovatuloisin metsäjohtaja esti tulotietojensa julkaisun: UPM:n Pesonen ansaitsi viime vuonna 5,9 miljoonaa euroa