Ihmiset & kulttuuri

Savottajätkästä patruunaksi: Metsäkonejätti Ponssen loi mies, jolla oli sydämen sivistystä – murheistaan Einari Vidgren ei kertonut edes perheelleen

Antti Heikkinen on kirjoittanut elämäkerran Einari Vidgrénistä (1943–2010).
MT:n arkisto
Einari Vidgrén tunnettiin lupsakkana savottajätkänä. Rehevänä jutunkertojana hän oli Ponsselle mitä parhaimmat kasvot.

"Immeeset kysy, että mikähän se tuosta oekeen tulloo. Vastasin jotta Ponsse, mualiman paras mehtäkone."

Einari on Antti Heikkisen kirjoittama elämäkerta Einari Vidgrénistä ja maailmanmaineeseen yltäneestä metsäkoneyhtiöstä. Ponssen kaikki koneet tehdään edelleen 3 500 asukkaan savolaiskunnassa Vieremällä.

Heikkinen tuskaili vuosikausia, miten hän saa Einarin elämään kirjan sivuilla. Ponssen voimahahmo ei puhunut siviilielämästään lehtihaastatteluissa. Henkilökohtaisissa kysymyksissä meni suojamuuri päälle.

Kirjailija kutsuu Vidgrénia vaikenijaksi, joka ei kertonut murheistaan edes vaimolleen Liisalle. Siitä syystä Einari-elämäkerran tekeminen oli Heikkiselle hankalin kirjaprojekti.

"Vuosien saatossa kirjoitin neljästä viiteen käsikirjoitusta, mutta ne olivat tylsiä ja kuivia yrityshistoriikkeja. Poistin lopullisesta versiosta kaikki kvartaaliluvut, sillä Einari ei ollut Ponsse, vaikka hän loi firman."

Heikkinen kuvaa Vidgréniä poikkeusyksilöksi, jolla oli kova kunnianhimo ja voitontahto. Hän halusi olla paras, oli kysymys metsäkoneiden valmistamisesta, raveista tai ralliautoilusta.

Lapsuudenkodissa romaneille tarjottiin yösija ja vanhemmat juttelivat heille kuten keille tahansa. Sellainen ei ollut kotikylässä tavallista.

"Einari sai kotoaan opin, että kaikkien ihmisten kanssa pitää tulla toimeen. Kouluja käymättömällä miehellä oli sydämen sivistystä."

Vidgrén syntyi pienviljelijäperheeseen jatkosodan lopulla 1943. Jooseppi ja Iida olivat hyvin tavallisia maalaisvanhempia.

Vidgrénit olivat raivanneet pellot omin käsin metsään. "Luoja ee laiskoo elätä", kuului Iida-äidin vakiototeamus lapsilleen. Työnteon mentaliteetti iskostui vahvasti myös Einarille.

"Joosepilla oli kyky opettaa lapsia työntekoon muuten kuin moittimalla", Heikkinen kertoo.

Kun Kauppisen Kaarlo osti Niemisen kylän ensimmäisen traktorin, Einari kulki pellolla koneen perässä silmät kiiluen. "Ostettas isä meillekii laktoli", hän ehdotti.

Luvut jäivät kansakouluun, sillä läksyjä enemmän kiinnostivat Maaseudun Koneviesti ja Hevosviesti -lehdet.

Aika moni maalaispoika muutti 1950- ja 1960-luvulla töihin Etelä-Suomeen. Einarikin kävi 15-vuotiaana isänsä kanssa savottatöissä Vihdissä, jossa metsä osoittautui huononsorttiseksi.

Nuorukainen huomasi, että maailma ei muuttunut Vieremää edempänä sen autuaammaksi. Vihdin savotta järjestettiin SDP:n mahtimiehen Väinö Tannerin mailla. Myöhäisvuosien Vidgrénissä ja Tannerissa voi nähdä jotain samaa.

"Kumpikin hankki omaisuutensa omilla tienesteillään. Tanner oli työmiehen edustajan ja porvarin sekoitus. Einari äveriäs miljonääri, jonka ihmiset mielsivät tavalliseksi kansanmieheksi", Heikkinen kuvailee.

Kun Einari aloitti työt puusavotoilla, työkaluna oli vielä pokasaha ja kirves. Puutavaran ajon hän aloitti maataloustraktorilla.

Kyllästyttyään traktoreiden huonoon kestävyyteen Vidgrén päätti luottomiestensä kanssa tehdä metsäkoneen, jota ei tarvitse olla koko ajan korjaamassa.

Kun pyöräkuormaajan tekniikkaa hyväkseen käyttänyt metsätraktori ajettiin 1969 ulos sepän pajasta, oli sillä jo nimi. Metsäkone ristittiin Ponsseksi Vieremän kylillä kuljeskelleen sekarotuisen ja ruman piskin mukaan.

"Ponsse-kulkukoiran tiedettiin ajavan jäniksen metästä ylös kelillä kuin kelillä. Metsäkonekin ajaa samalla tavalla puut paikasta toiseen", Heikkinen sanoo.

Kone osoitti olevansa edeltäjiään parempi. Ponsse kesti, pysyi yhtenä kappaleena ja kaipasi korjausta huomattavan vähän.

Moni epäili maatalousvaltaisessa pitäjässä hanketta ryhtyä valmistamaan metsäkoneita sarjatuotantona. Vieremän kunta kuitenkin tuki nuorta yrittäjää rakennuttamalla ensimmäisen teollisuushallin.

Tehtaan olemassaolo oli monta kertaa veitsenterällä. 1980-lopun kasinotalouden aikana Einari Vidgrén myi yhtiönsä enemmistön metsäkoneryhmän Norcarin osaksi. Hän kuitenkin osti koko yhtiön osakekannan takaisin 1993, ja siitä alkoi myös Ponssen nousu maailmanmaineeseen.

Heikkinen korostaa kirjassa Einarin nuoremman veljen Esa Vidgrénin merkitystä Ponssen menestyksessä. Hän kuoli 1990-alussa sydänkohtaukseen kesken hiihtolenkin.

"Esa oli veljensä suitsija, talousmies ja tasapainottava voima, johon Einari luotti."

Einari Vidgrén puolestaan tunnettiin lupsakkana savottajätkänä. Rehevänä jutunkertojana hän oli Ponsselle mitä parhaimmat kasvot.

"Hän kantoi työntekijöistä hyvää huolta. Kun Ponsse joutui 2000-luvun finanssikriisin aikana irtisanomaan väkeä, Einari itki", Heikkinen kertoo.

Erään kerran Ponssen johtaja purki vaimonsa ostamat kauppaostokset jääkaappiin. Hän luuli ruukkusalaattia koristekukkaseksi ja asetteli sen television päälle. Raskaan metsätyön kasvatti oli rasvaisen ruuan ystävä.

Vidgrén pysyi raittiina yli 30-vuotiaaksi aikamieheksi, sillä ensikännien muisto oli raskas. Hän joi seitsemänvuotiaana kolinapullon ja äiti komensi pojan vuorokaudeksi nurkkaan. Myöhemmällä iällä tavaramerkiksi tuli "lompit" eli viinaryypyt.

Teollisuuspatruuna ei osannut muuta kuin suomea ja savvoo, mutta kielimuuri ei haitannut bisneksen teossa.

"Moni suomalainen häpeää kielitaidottomuuttaan, mutta Einari ei kärsinyt siitä."

Puolisonsa Liisan hän tapasi tansseissa. Miehen ensimmäinen iskurepliikki oli: "Harvoin nuin sulavaliikkeisen taamin kansa oon piässy pottujauhoja pöllyttelemään".

Perheeseen syntyi neljä lasta. Heikkisen mukaan Vidgrén oli suhteellisen etäinen isä. Lähentyminen tapahtui aikuisiällä. Kolme pojista tuli Ponsselle töihin ja Jukka suuntautui elokuva-alalle.

Einari ja Liisan avioliitto päättyi eroon 2004. Pariskunnan yhteinen aika oli kortilla koko avioliiton ajan.

Ponssen kasvaessa Vidgrén oli pakotettu antamaan entistä enemmän vastuuta myös alaisilleen. Einariin alkoi ilmestyä epäluuloisia piirteitä. Tilannetta pahensi se, että eräs luottomies jäi kiinni kavalluksesta 1990-luvulla.

Kansakoulun käynyt ja savottareissulle keskenkasvuisena lähtenyt poika pääsi niin pitkälle, kuin Suomen kokoisessa maassa päästä saattoi. Vidgrénistä tuli teollisuusneuvos ja presidentti Tarja Halonen ojensi hänelle kansainvälistymispalkinnon.

"Einarin henki elää edelleen Ponssella. Pojat sitä vaalivat ja erityisesti Juha on touhukas mies koko Vieremän kannalta", Heikkinen sanoo.

Antti Heikkinen: Einari – Metsäkoneyhtiö Ponssen perustajan Einari Vidgrenin elämäkerta. 352 sivua. WSOY.

Pentti Vänskä
Antti Heikkinen kuvaa Ponssen perustajaa Einari Vidgréniä poikkeusyksilöksi, jolla oli kova kunnianhimo ja voitontahto.

Einari Vidgrén

  • Teollisuusneuvos Einari Vidgrén (1943–2010) oli vieremäläisen metsäkoneyhtiö Ponssen perustaja. Vaikutti tuotekehittelyllään Suomen koneellisen puunkorjuun ja metsäteknologian kehittymiseen
  • Kävi kansakoulun Vieremällä. Pienviljelijäperheen poika kulki jo 14-vuotiaana metsätöissä. Suunnitteli ja valmisti 1969 omaan käyttöönsä ensimmäisen kuormankantavan metsäkoneen. Metsäkonetehdas Ponsse Oy perustettiin virallisesti 1970.
  • Hevosurheilu oli pitkään osa Vidgrénin elämää liiketoiminnan lisäksi. Kasvatti ja jalosti kotitilallaan maailmanluokan huippuhevosia.
  • Teollisuusneuvos 1997. Ainoana yrityksenä Ponsse on saanut Tasavallan Presidentin vienninedistämispalkinnon kahdesti.
  • Menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen työmatkallaan Seinäjoella 2010. Einarilla on neljä poikaa Juha, Janne, Jarmo ja Jukka vaimonsa Liisan kanssa. Avioliitto päättyi eroon 2004.
  • Jarmo Vidgrén on nykyään Ponssen hallituksen puheenjohtaja ja yhtiön kasvot. Myös Juha ja Janne Vidgrén ovat perheyhtiön palveluksessa. Jukka Vidgrén on elokuvaohjaaja.

Kirjan kuvitusta
Kuvassa uusi PIKA-50 vuodelta 1969. Kyllästyttyään traktoreiden huonoon kestävyyteen Einari päätti luottomiestensä kanssa tehdä metsäkoneen, jota ei tarvitse olla koko ajan korjaamassa.

Kirjan kuvitusta
Kunniavieraana juhlissa oli Jaakko Teppo – yhteinen sävel Einarin kanssa löytyi heti, ja hauskaa oli.

Kirjan kuvitusta
Einari Vidgrénistä tuli teollisuusneuvos, hän sai kaksi kertaa kutsun Linnan juhliin ja kuvassa presidentti Tarja Halonen ojensi hänelle vienninedistämispalkinnon 2004.

Lue lisää

"Viime keväänä havahduin ajatukseen, että haluan kertoa enemmän, kuinka olen kaiken sydämessäni tuntenut" – Sinivalkoisen äänen kauan odotettu elämäkerta on työn alla

Kirja-arvio: Claes Andersson menestyi alalla kuin alalla, mutta rakkauselämän lepattavuus leimasi perhesuhteita

Ponsse jatkaa Suomen hyvämaineisimpana yrityksenä – korona-aika nosti uusia yrityksiä kärkikymmenikköön

Ponsse teki kaikkien aikojen parhaan heinä–syyskuun tuloksen – kutistunut tilauskanta pakottaa tehtaan loppuvuonna yhteen vuoroon