Kun mieli lepää, sieltä voi pulpahdella luovia ideoita. Nykyään Kestilässä asuva Paula Moilanen (os. Lehtinen) löysi metsän kätköistä omannäköisensä tavan tehdä taidetta.
Idea syntyi, kun hän näki marjassa ollessaan maassa leijonan muotoisen kaarnanpalan. "Otin palan puolukkaämpäriin ja kotona ihastelin, että onpa hieno."
Hän alkoi keräämään kaarnoja ja myöhemmin maalaamaan niitä. "Hurahdin täysin."
Moilanen kolusi metsissä koko syksyn etsimässä maahan pudonneita kaarnanpaloja.
Poikkeusaika on mennyt kuin huomaamatta: päivät leipätyössä kirjanpitäjänä, illat kaarnaa maalaten. Nyt töitä on jo liki 70. Kaarnan kanssa Moilanen on päässyt hyödyntämään rikasta mielikuvitustaan. "Tämä on voimatekijä."
Maalauksessa hän käyttää vesiohenteista öljymaalia. Valinnan taustalla vaikuttaa astma, minkä vuoksi maalin on oltava täysin tuoksuton. Muutkin maalit kaarnojen maalaukseen käyvät, Moilanen ounastelee. Pienimmät kaarnatöistä ovat tulitikun kokoisia, suurimmat noin 20-senttisiä.
Oulusta löytyi teoksia varten syvälasikehyksiä, joissa kaarnojen kolmiulotteisuus näkyy paremmin. Ensimmäinen näyttely oli Kestilän kirjastossa, toinen on tulossa Ouluun. Kestilän tavoitteena on saada teoksia esille eri puolille Suomea.
Moilanen on aikaisemminkin hyödyntänyt luonnon muovaamia aihioita taiteessaan. Edellinen inspiraation lähde olivat ajopuut, joista Moilanen taiteili muun muassa erilaisia eläinhahmoja.
Sekä kaarnat että ajopuut hän on löytänyt valtaosin Uljuan tekojärven liepeiltä. Jokamiehenoikeuden mukaan kaarnaa saa kerätä maasta, vaan ei puista.
Teosten aiheet määrää materiaali. Kaarnanpalat ovat Moilaselle kuin pilviä: kun niissä näkee jonkin tutun muodon tai hahmon, sitä on mahdoton olla enää näkemättä.
