Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Ihmiset & kulttuuri

Koululaisen ilmoitus espanjalaisessa tekstitelevisiossa aloitti kirjevyöryn Pohjois-Karjalaan – Terhi Rannela haluaa kannustaa muutkin tarttumaan kynään ja paperiin

Terhi Rannela on kirjoittanut kirjeitä ja päiväkirjaa pikkukoululaisesta lähtien. Nyt hän haluaa innostaa muutkin tarttumaan kynään.
Kari Salonen
Tamperelainen kirjailija Terhi Rannela on kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti kolmannelta luokalta lähtien. Ensimmäiseltä luokaltakin on säästössä päiväkirja, mutta siihen on tallentunut vain yksi tikkukirjaimin tekstattu lause. Myös kirjeiden kirjoittaminen on kulkenut Rannelan mukana kouluvuosista saakka.

Outokummun postitoimistossa saatettiin potea lievää ihmetystä 1990-luvun alkupuolella. Pohjoiskarjalaiseen kaupunkiin saapui läjäpäin kirjeitä Espanjasta, ja ne kaikki olivat menossa samaan taloon. Itse asiassa kirjekuoria oli niin paljon, että niiden ympärille kietaistiin kuminauha ennen toimitusta oikeaan osoitteeseen.

Elettiin Terhi Rannelan elämässä kirjeiden kirjoittamisen kulta-aikaa. Tuolloin alakoulua käynyt Rannela oli naapurin tytön esimerkistä innostuneena keksinyt laittaa kirjetoveri-ilmoituksen espanjalaiseen tekstitelevisioon. Vastauksia tuli kymmenittäin.

”Olin silloin ehkä 10–12-vuotias. Kaikki viikkorahani menivät paikallisten kirjakaupan kirjetarvikkeisiin”, Rannela muistelee nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Euroopan toiselta laidalta toiselle sinkoilevat kirjeet kirjoitettiin tietysti englanniksi. Rannela otti käyttöön kaiken koulusta ammennetun kielitaidon, samoin kirjekaverit toisessa maassa. Rannela lainasi lisäksi kirjastosta kielikurssipaketin, jonka avulla hän sai kirjoitettua edes yksinkertaisimpia asioita espanjalaisten ystäviensä omalla kielellä.

Pieni kourallinen lapsuusvuosien kirjekavereista saa Rannelalta edelleen säännöllisesti tervehdyksiä posteljoonin välityksellä.

”Ei se kuitenkaan ole enää niin intensiivistä ja intohimoista kuin teinityttönä.”

Viime aikoina tamperelainen kirjailija on paneutunut aivan uudella innolla kirjeiden maailmaan, sillä ensi viikolla ilmestyy hänen tuorein teoksensa Kirjeiden lumo.

Rannela pyörittelee kirjassa omia kokemuksiaan kirjeiden ja päiväkirjojen kirjoittamisesta yhteen historiallisten tarinoiden ja tapojen kanssa. Samalla hän toivoo rohkaisevansa suomalaisia palaamaan käsinkirjoitettujen viestien pariin.

Koska Rannelan työpäivät koostuvat nykyään lukemisesta ja kirjoittamisesta, ei kirjeiden rustaaminen ole samanlainen arki-iltojen huvitus kuin nuorempana. Kirjepaperit kaivetaan esille kiireettömänä vapaa- tai lomapäivänä ja taustalla soi mielimusiikki.

”On ihanaa tarttua kynään ja paperiin. Kunnioitan samalla ystäviäni varaamalla tarpeeksi aikaa, etten kiirehdi kirjoittamisessa.”

Nykyisen kiireisen elämän keskellä kirjeiden kirjoittaminen voikin toimia yhdenlaisena mielenrauhan kaivoksena. Ne ajat eivät kuitenkaan ole kaukana, kun kirjeet olivat tärkeimpiä yhteydenpidon välineitä.

Rannela tutustui Kirjeiden lumo -teostaan varten muun muassa vanhoihin kirjeoppaisiin. Jopa musteen valintaan tuli 1900-luvun alkupuolella kiinnittää huomiota, nimittäin vihreä muste antoi kirjoittajasta puolisivistyneen vaikutelman.

Ajatus näin tiukoista säännöistä tuntuu vuonna 2021 hieman huvittavalta, sillä varmasti kuka tahansa ilahtuisi saadessaan kirjeen, oli musteen väri mikä hyvänsä. Rannela toivookin, että suomalaiset irrottautuisivat silloin tällöin hektisestä arjesta hitaan viestinvälityksen avulla.

”Toivon, että tämän kirjan lukemisen jälkeen lukija kirjoittaisi kirjeen tai postikortin tai aloittaisi päiväkirjan. Se olisi suuri unelmani.”

Kirjeiden lisäksi Rannela on kirjoittanut tuntojaan päiväkirjoihin aina alakouluvuosista lähtien. Täyteen tekstattuja kirjasia on kertynyt kymmenittäin, mutta kolminumeroisissa määrissä ei sentään vielä olla.

”Eräs kollegani teetti kirjansitojalla sadannen päiväkirjansa. Se oli viehättävä, käsityönä tehty juhlakirja. Se kuulosti hienolta.”

Lapsuuden päiväkirjojen pariin palaaminen on kirjailijalle erityisen hedelmällistä, sillä vuosien takaisista ajatuksista voi ammentaa siemeniä uusiin kirjoihin. Yhtään päiväkirjaansa Rannela ei ole polttanut, onneksi.

”Minulla on ollut yllättävän sujuva kynä pieneksi tytöksi. On kauhean mukavaa kohdata itsensä vaikka 11-vuotiaana hieman näsäviisaana tyttönä. Voin keskustella täältä tulevaisuudesta nuoren Terhin kanssa. Minulla on sisarellinen suhde nuorempaan itseeni.”

Kaikkein arkisimmissakin päiväkirjoissa vilahtavat myös suuret historialliset tapahtumat. Niin kuin vaikkapa viime keväänä alkanut koronapandemia.

Viime vuoden maaliskuussa Rannela aloitti kokonaan uuden päiväkirjan, sillä koronan vyöryessä ajatuksiin joka suunnasta, tuntui tyhjä kirja helpoimmalta kohdata. Rannela huomasi kirjoittavansa päiväkirjaa erityisen ahkerasti, sillä se tuntui tyynnyttävän häntä epävarmassa tilanteessa.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana hän kirjoitti ylös tilastoja ja kuolinmääriä, mutta nykyään hän raportoi lähinnä isoimmista rajoituksista ja käännekohdista.

”Tämä aika on varmasti lisännyt ymmärrystä myös menneitä sukupolvia kohtaan. Vaikka emme ole sotatilassa, emme voi tietää, milloin tämä loppuu.”

Ja kävi lopulta miten tahansa, näitä omituisen ajan tuntoja voi palata ihmettelemään yhä uudelleen päiväkirjamerkintöjen kautta.

Lue lisää

Kirja-arvio: Oletko haaveillut kirjailijaksi ryhtymisestä? Tämä teos on kuin sinulle tehty

Haluaisitko kirjoittaa päiväkirjaa, mutta et osaa tai jaksa? – Tässä yksinkertainen ratkaisu!

Yksi tuhannesta käsikirjoituksesta pääsee kustantajan seulan läpi – kirjailijahaavetta ei kuitenkaan kannata haudata, kannustaa Saara Henriksson

Aurinkorannikon ihmiskaupasta kertova kirja valmistui lapsuudenkodin vintillä Teuvalla