Ruuanlaitto sijaisperheessä jakautuu Eijalle ja teini-ikäisille sijoitetuille lapsille. Kuva: Johannes Tervo
Eija kärsi vuosia lapsettomuudesta ja päätti ryhtyä sijaisäidiksi – sitten raskaustesti näytti positiivista
Alavutelainen Eija Ylä-Liedenpohja haaveili vuosia tuhisevasta nyytistä sylissä. Kun raskaustesti näytti lopulta positiivista, pelon tunteet eivät kadonneet.
Alavutelainen Eija Ylä-Liedenpohja salasi pitkään lapsettomuutensa. Tyttären vanha mekko on yhä tallessa. Kuva: Johannes TervoLapsi saa tulla, jos on tullakseen. Näin päätti Eija Ylä-Liedenpohja vuonna 1990 miehensä kanssa. Häitä oli juhlittu samana vuonna.
Joka kuukausi ilmassa oli toivoa, kun kuukautiset eivät alkaneet tai ne olivat myöhässä. Kului kuukausia, kului vuosia, mutta raskautta ei kuulunut.
”Lapsettomuus oli tosi kipeä asia. Emme pystyneet puhumaan siitä ulkopuolisille, vain omat vanhempani tiesivät. Tuli sellainen olo, että olen tilivelvollinen muille lapsettomuudesta. Että olen itseni lisäksi pettänyt kaikki muut”, Ylä-Liedenpohja sanoo.
Eija oli erittäin katkera siitä, ettei itse saanut lapsia mutta muut saivat. Hän ei suostunut lähtemään esimerkiksi koko perheen vapputapahtumaan Peuhajaasiin Alavudelle, jossa vanhemmat veivät lapsia talutusratsastukseen ja pikkuiset pyörittivät onnenpyörää.
”Tuntui, että kaikki kaverit saivat lapsia. Tuntui, että joka paikassa missä kuljin, oli vain rattaita ja vaunuja.”
Yhteinen sopimus auttoi jaksamaan. Vaikka kummasta tahansa löytyisi syy lapsettomuuteen, Eija sopi miehensä kanssa, että se olisi heidän yhteinen vikansa.
Pariskunta asui siihen aikaan Virroilla ja pääsi lapsettomuushoitoihin Tampereelle. Inseminaatiossa hänen kohtuonteloonsa ruiskutettiin siittiöitä.
”Yksi hoito maksoi 2000 markkaa, joka oli siihen aikaan meille ihan hirveä summa rahaa. Kun oltiin laitettu 4000 markkaa hoitoihin, ajateltiin, ettei tässä ole mitään järkeä. Tuli ihan tunne, että otetaan setelinippu ja laitetaan se tuleen, yhtä paljon hyötyä siitä oli meille.”
Koska Eija salasi lapsettomuutensa, hoidot hän varasi aina vapaapäiville, jotta työnantaja ei tiennyt.
”Kerran katsottiin, onko munajohtimet auki, ja kohtuun painettiin ilmaa. Lääkäri sanoi, että olkapäihin voi säteillä muutaman päivän kipua. Kipu kesti kolme päivää. Kippuroin kipuni kanssa töissä, enkä voinut sanoa mitään.”
Lapsettomuuteen ei löytynyt syytä, ja pari päätti lopettaa hoidot tuloksettomina.
Lapsettomuudesta kärsineelle Eijalle äitienpäivä oli pitkään vaikea. Kuva: Johannes TervoVuoden 1995 vappuna lasta oli yritetty viitisen vuotta. Se päivä on jäänyt erityisesti mieleen.
Eija istui mustalla sohvalla miehensä kanssa, hörppi maitokahviaan ja katsoi kello kolmen uutislähetystä. Ruudulta näkyi ihmisiä kilistämässä kuohuviinilasejaan helsinkiläisessä puistossa.
Poliisilla oli riittänyt vappuna tehtäviä. Johonkin asuntoon oli kutsuttu poliisit ja sieltä oli otettu lapset huostaan.
”Sanoin miehelleni, että miten tämä voi mennä näin, että tuolla on lapset jotka kärsii, kun vanhemmat on ympäripäissään. Ja me täällä istutaan kuin kaksi vanhaa varista tyhjässä kämpässä.”
Kodissa tuoksui pesuaine, sillä Eija oli juuri siivonnut kodin. Hän ajatteli, että heidän luonaan lasten olisi hyvä olla, olisi turvallista.
Eija Ylä-Liedenpohja
55-vuotias sijaisäiti ja yhden tyttären biologinen äiti. Perheessä on asunut lähes 100 sijoitettua lasta lyhyt- tai pitkäaikaisesti.
Asuu Alavudella, josta myös kotoisin.
Perheeseen kuuluu uusi aviomies, neljä sijoitettua nuorta, pupu ja kaksi kääpiösnautseria. Ensimmäinen aviomies menehtyi äkilliseen sairauteen.
Harrastaa pyöräilyä, neulomista ja laulutunneilla käymistä.
Elämän motto: Ei ole olemassa niin pahaa asiaa, etteikö se jollain tavalla järjestyisi.
Eija pääsee suoraan takapihaltaan metsään lenkille kääpiösnautsereidensa kanssa. Kuvassa niistä toinen. Kuva: Johannes TervoKärsittyään kuusi vuotta lapsettomuudesta Eija oivalsi, että maailmassa on valtavasti syliä kaipaavia lapsia. Hän hakeutui perhehoitajakoulutukseen miehensä kanssa. Lasten ja nuorten kohdalla perhehoitajat toimivat usein sijaisvanhempina.
”Ei aluksi tajuttu sitä, että, kun ne muuttaa meille, niin ne voisi muuttaa joskus poiskin. Ensin meille tuli kesäksi lomalapset.”
Mutta pian tapahtui jotain odottamatonta. Kuukautiset olivat kaksi viikkoa myöhässä. Eija oli vienyt raskaushormonia mittaavan virtsanäytteen terveysasemalle. Alavuden verotoimiston ikkunaan säteili aurinko. Oli äitienpäivän jälkeinen maanantai vuonna 1996.
”Soitin sairaanhoitajalle työkaverini huoneesta. Hän vähän kiusoitteli minua, että kyllä se nyt on positiivinen tulos.”
Eijan mielestä lapsettomuushoidot olivat naiselle helpompia kuin miehelle. ”Tuli vähän sellainen olo, että mies saattoi kokea olevansa ihan tuhkamuna, kun ei pystynyt siihen, mihin kaikki muut miehet pystyivät.” Kuva: Johannes TervoKoko raskauden Eija pelkäsi keskenmenoa, sitten elottomana syntyvää lasta. Kun tytär syntyi 2.1.1997, tuli pelko kätkytkuolemasta.
Eräänä keväisenä päivänä vauva nukkui ikkunan alla, ja Eija oli lähdössä vaunulenkille, kun hän huomasi vauvan ihon sinertävän. Lapselle oli sattunut jotain, hän ajatteli.
Hän hälytti miehensä katsomaan vauvaa. Yhdessä he totesivat ihon olevan sininen.
Vasta kun Ylä-Liedenpohja siirsi huppua vauvan kasvoilta, hän huomasi kankaan heijastavan sinistä valoa. Kaikki olikin hyvin.
Vuonna 2000 kotiin tuli ensimmäinen pysyvä sijoituslapsi, eskari-ikäinen tyttö. Pienluokat ja terapia tulivat tutuiksi, mutta arki sujui yllättävän helposti.
Sijoitettu tyttö oli ensimmäinen, joka alkoi kutsua Eijaa äidiksi.
”Olemme tehneet selkeäksi, että lapset saavat itse päättää, millä nimellä meitä kutsuvat. Mutta ei se kovin helppoa ole, jos toisen äidin lapsi alkaa sanomaan minua äidiksi.”
Ainoan biologisen lapsensa vauva- ja lapsuusmuistoja Eija säilyttää muistolaatikossa. Kuva: Johannes TervoVain yksi lapsi jouduttiin sijoittaa koulukotiin. Hänellä oli paljon sijoitetuille tyypillisiä ongelmia, kuten erotuska, jonka vuoksi hän karkasi sijaiskodistaan.
”Ensimmäinen poliisihakeminen oli ihan järkyttävää, kun en ollut ollut sellaisessa tilanteessa aiemmin. Sen jälkeen se oli ihan normaalia perhearkea.”
Ensimmäiset kuukaudet koulukodissa nuori soitteli Eijalle ja hänen miehelleen, haukkui heitä ja sanoi, että hänen on niin hyvä olla tässä paikassa. Eräs pidempi puhelu Eijan miehen kanssa pehmensi hänet.
Siitä lähtien poika on soitellut tasaisesti.
”Tuntuu hirveältä, että nyt on paljon jonossa lapsia lastenkotiin tai laitokseen. Se on musta myös pelottava ilmiö, että joillakin alueilla joudutaan laittamaan laitokseen lapsia, jotka voisivat elää sijaisperheessä.”
”Tuntui, että kaikki kaverit saivat lapsia.”
Vaikka perheeseen siunaantui lopulta oma lapsi, Eija kokee olevansa lapseton. Hän olisi halunnut lisää lapsia. Takana on yksi keskenmeno.
Eija mietti pitkään, onko hänellä oikeus tuntea olevansa lapseton.
”Lapsettomuushan syntyy siitä, ettei saa toivottua lasta. Ei sillä ole merkitystä, onko jo yksi lapsi tai useampi. Voihan sitä olla vaikka kuinka monta, mutta juuri sen halutun lapsen kohdalla lapsettomuus on todellista”, Ylä-Liedenpohja sanoo.
Lainalapsilta, kuten Eija perhehoidossa olevia lapsia kutsuu, hän on saanut paljon rakkautta. Mutta silti oma lapsi on aina oma lapsi. Siitä ei pidä tuntea hänen mukaansa syyllisyyttä.
Lapsettomuus ei enää viillä Eijan mieltä 57-vuotiaana. Hän nauttii mummin roolista sijaislasten lapsille. Kuva: Johannes TervoToisen lapsen kaipaus on ajan kanssa kadonnut. Nyt Ylä-Liedenpohja miettii, tuleeko hänestä koskaan mummoa, kun oma tytär on 27-vuotias.
”Tytär ei ole varma, saako hän lapsia, koska eihän se ole koskaan varmaa.”
Onneksi aikuistuneet lainalapset tuovat lapsia mummolaan. Eija istuu lasten kanssa lattialla ja syventyy täysillä leikkeihin.
Myös koulukotiin joutunut lapsi on jo isä. Eija näyttää sydäntentäyteistä viestiä, jonka hän kertoo saaneensa pojalta.
Viestin viimeiset sanat kertovat kaiken: Te rakastitte ja välititte kuin omasta pojasta.
Tämä juttu on osa Maaseudun Tulevaisuuden Tilaajan toive- sarjaa, jossa käsitellään lukijoille merkityksellisiä aiheita.
Syytä lapsettomuuteen ei koskaan löytynyt. Ainut biologinen lapsi sai alkunsa spontaanisti. Kuva: Johannes TervoArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
