Kärsiikö kotisi vihreä asukas kaamoksessa? Näillä ohjeilla saat huonekasvit selviytymään talvesta

Vähäinen valonmäärä, kuiva ilma sekä lämpötila heikentävät huonekasvien elinvoimaisuutta talvella. Kuva: Säde Aarlahti

Olemus on nuutunut ja kesäaikainen vireys on kokonaan kaikonnut. Eikä nyt puhuta kaamoksessa tarpovista ihmisistä, vaan huonekasveista.

”Marras–tammikuussa luonnonvalon määrä on Suomessa aika olematon sekä ihmisten että huonekasvien kannalta”, kertoo Marttaliiton kotipuutarha-asiantuntija Annika Jääskeläinen.

Ei ole ihme, että kokematon huonekasvinomistaja saattaa saada talvella kasvinsa hengiltä. Talven hankaluuden huonekasveille ymmärtää, kun katsoo karttaa.

Valtaosa huonekasvien luonnonvaraisista serkuista elelee tropiikissa päiväntasaajan molemmin puolin, ja niiden näkökulmasta Suomi sijaitsee kivenheiton päässä pohjoisnavasta.

Kasvi tarvitsee valoa kasvuunsa, ja tropiikissa valoa riittääkin tasaisesti vuoden jokaiseen päivään. Suomessa tilanne on jokseenkin päinvastainen, sillä kesäaikaan elämme yltäkylläisessä valossa, kun taas talvella aurinko ei juuri vaivaudu näyttäytymään.

Jos kasvi ei saa riittävästi valoa, se lopettaa kasvamisen. Jääskeläisen mukaan tämän huomaa yleensä viimeistään marraskuussa siitä, että kasvi ei enää tee uusia versoja tai lehtiä.

Jos valonpuute alkaa vaivata kasvia oikein kunnolla, se alkaa näyttää nuupahtaneelta ja sen lehdet saattavat kellastua tai jopa pudota.

Esimerkiksi limoviikuna saattaa osoittaa mieltään pimeää vuodenaikaa vastaan pudottamalla lehtensä. Moni kotiolojen limoviikuna näyttääkin talvisaikaan kaljulta risulta.

Kasvien talviolosuhteita voi tehdä mukavammiksi kasvivaloilla. Lisävalon avulla kasvi voi jatkaa kasvuaan talvellakin, Jääskeläinen kertoo.

”Nykyiset led-valot eivät vie juuri sähköäkään.”

Kasvivaloja ei kuitenkaan saa sähkö- ja paloturvallisuussyistä sijoittaa aivan kiinni kasvien lehtiin, Jääskeläinen muistuttaa. Paras etäisyys on kymmenen–parinkymmenen sentin päässä kasvin ylimmistä lehdistä, jolloin valoteho ei heikkene turhaan etäisyyden kasvaessa. Samalla tavalla myös luonnonvalon teho heikkenee, jos kasvit on sijoitettu metrien päähän ikkunoista.

Suurin osa huonekasveista on trooppiselta vyöhykkeeltä. Kuvassa oleva peikonlehti on alkujaan kotoisin Väli- ja Etelä-Amerikasta Kuva: Jarkko Sirkiä

Kasvivalot kannattaa sijoittaa kasvien yläpuolelle, jotta kasvi ymmärtää kasvaa ylöspäin.

Useat huonekasvit selviytyvät sisätiloissa myös ilman kasvivaloja, mutta Jääskeläinen kehottaa pitämään mielessä, että tällöin kasvi on lepotilassa. Kun kasvi ei kasva, se ei myöskään tarvitse vettä samaan malliin kuin valoisaan aikaan.

Jääskeläisen mukaan yksi yleinen huonekasvien hoitamiseen liittyvä virhe onkin se, että kasville tarjoillaan talvella juotavaa kesäkauden mitoituksella. Koska talvesta väsynyt kasvi ei jaksa hörppiä moisia nestemääriä, liikakastelu mädättää kasvin herkästi.

Jos kasvi ei saa talvella lisävaloa, Jääskeläisen mukaan kasvin multa saa kuivahtaa kastelujen välillä, eikä lepotilaan vaipunut kasvi tarvitse myöskään lannoitetta. Jos taas kasvi saa talvella lisävaloa, sen kastelua ja lannoitusta kannattaa vähentää. Tällöin tärkeintä on seurata, miten hanakasti kasvi kasvaa ja ryystää nestettä.

Jos kasvi on vaipunut lepotilaan, suomalaisasuntojen sisälämpötila saattaa olla sille liikaa. Jos ihmisasukas viihtyy yli 20 asteen lämpötilassa, mutta kasvi on vetäytynyt talvilepoon, kasvi viihtyisi mieluummin talven yli hieman viileämmässä. Tällöin asunnosta kannattaa yrittää etsiä kasville 15–20-asteinen, vedoton paikka.

Jos taas kasvi saa lisävaloa, se pitää myös lämmöstä. Tällöin kuitenkin ongelmaksi saattaa muodostua kuiva huoneilma.

Talvikaudella suomalaisasuntojen ilmankosteus saattaa pudota vain pariinkymmeneen prosenttiin, kun taas kasvit pitäisivät vähintään 60 prosentin ilmankosteudesta.

Kuvan itulehti on saanut punaista väriä pintaansa, mutta kyse on kasvin luontaisesta värityksestä, eikä huonoista kasvuoloista. Kuva: Säde Aarlahti

Liian kuiva ilma saa monien kasvien lehdet kellastumaan. Jääskeläisen mukaan kasvien kosteusolosuhteita voi parantaa muun muassa viemällä niiden lähistölle vesiastioita kosteutta haihduttamaan tai kuivaamalla pyykkejä kasvien vieressä.

Kasvit voi myös viedä välillä suihkuun, Jääskeläinen lisää. Suihkussa on tosin syytä olla tarkkana, ettei tule muuttaneeksi multaa kuravelliksi suihkutilan lattialle.

”Myös suihkupullolla sumuttelu on mahdollista, mutta sitä pitäisi tehdä usein ja säännöllisesti, jotta siitä olisi kasvin kannalta hyötyä”, Jääskeläinen kertoo.

Kasvien kosteusolosuhteita voi parantaa myös ilmankostuttimilla, mutta Jääskeläinen kehottaa aina hankkimaan ilmankostuttimen lisäksi myös ilmankosteusmittarin, jotta liiallinen ilmankosteus ei ala tehdä tuhoja talon rakenteissa.

Vaikka kaamos saattaa tuntua loputtoman pitkältä sekä huonekasvin että niiden henkilökunnan mielestä, kevät tulee joka talven jälkeen. Yleensä viimeistään maaliskuussa valon määrä on riittävä siihen, että huonekasvit alkavat tehdä uusia versoja tai lehtiä.

Tällöin kasveja voi myös alkaa leikata ja vaihtaa uusiin ruukkuihin ja multiin.

”Uusi kasvukausi tarkoittaa myös reippaampaa kastelua ja lannoituksen aloittamista”, Jääskeläinen lisää.