Ihmiset & kulttuuri

Unelmien marjakaveri on iloluonteinen nautiskelija — tai koira, joka ei syö saalista

MT:n kyselyyn vastanneet toivovat marjakaverilta mukavaa seuraa ja monipuolista asiantuntemusta.
Museovirasto/Pekka Kyytisen kokoelma
Marjojen perkausta Kurkijoella 1930-luvulla. Marjoista saatiin vitamiineja ja vaihtelua ruokavalioon vaikka arvostettuja kaloreita ne eivät sisältäneetkään. Myynnistä tuli myös lisätuloja. Säilöntä ennen sokerin ja kylmäkaappien yleistymistä oli hankalaa.

Marjakausi on taas ovella ja satoennusteet lupaavat parempaa kuin hyvää. Raakileita ja kukkia on jo voinut käydä etsiskelemässä, mutta entäs marjastusretkien suunnittelu muuten? Puuttuuko vielä tärkein, eli hyvä seura?

MT julkaisi aiheesta viime viikolla kyselyn verkkosivuillaan. Siihen vastanneet toivoivat eniten seuraa nautiskelijoista, joiden mielestä laatu korvaa marjojen määrän. Parhaita marjoja kannattaa etsiä, vaikka ei löytäisikään.

Nautiskelija arvostaa hyvää seuraa saalista enemmän ja osaa myös laittaa marjastajakaverien kanssa sesongin herkkuruokia.

Toiseksi suosituin kaveri oli "joka marjan kerääjä", jolle kelpaavat marjat kuin marjat mukaan lukien pihlaja, kataja ja lillukka. Monipuolinen marjakaveri osaa myös käyttää erikoisempia marjoja ja lähtee retkille lähelle tai kauas, tunniksi tai koko päiväksi, kuinka vain sovitaan.

MT:n Facebook -ryhmässä ruodittiin aihetta innostuneesti. Moni kertoi, ettei seura ole ongelma. Marjametsässä saa kerrankin olla rauhassa yksin.

"Parempi lähteä ihan yksin. Helteisellä lakkasuolla on paljon paarmoja ynnä muita ötököitä. Niihin tympääntyneenä tulisi varmasti ruikutettua kokoajan ja sätittyä marjastuskaverikin", Sanna Turpeinen kuvailee.

"Yksin voi manata vain itseään ja miettiä oliko taas järkeä lähteä. Vuorokaudessa vaikeudet unohtuvat ja voi intoa puhkuen lähteä uudelleen."

Monille parasta seuraa on oma koira. Väsymätön kaveri, kommentoijat kuvailevat. Toisaalta talutushihna saattaa kohta olla jokaisen puun ympärille kiedottuna.

"Minulla oli joskus koira, joka söi edellä kulkiessaan lakat – ei päässyt kahta kertaa mukaan. Puolukassa oli mukana, sangosta yritti syödä myös", Tuula Heikura kertoo.

Suunnistusta harrastaville löytyy paljon halukkaita marjakavereita. Liisa Ojala toivoo kaverikseen suhteellisen kokenutta poimijaa, joka ei valittele itikoista ja käärmeistä.

"Ei pelkää karhuja, osaa suunnistaa, eikä himoitse parempia marjamättäitä jättämällä kaverin yksikseen. Kohtuu kaikessa, tulee uusia marikkojakin."

Marikko tarkoittaa hyvää marjapaikkaa tai apajaa.

Tuija Koskinen kertoo eksyvänsä jo, kun astuu ojan yli metsän puolelle.

"Sama homma", Suvi Saari kommentoi. "Ojan yli astuttua on ensimmäinen ajatus 'kyllä se tie täällä jossain oli' ja lähden heti väärään suuntaan."

Eija Seuna toivoo myös seurakseen parhaat marjapaikat tietävää suunnistajaa.

"Minä hommaan kyllä astiat ja eväät."

Sotamuseo
Nuoret marjastamassa, kuvan ajankohdasta ei ole tietoa. Kun kouluissa oli omat keittäjät, saatiin koululaisten keräämistä marjoista mehua hiihtokisoihin ja soppaa puuroaterioille. Viime vuosina koulujen marjastusperinnettä on taas herätelty henkiin.

Perheen kesken onnistuu myös marjastus, Ulla Taavitsainen kertoo.

"16-vuotias tytär ja perheen koira ovat parasta seuraa. Olemme molemmat ahkeria ja innokkaita, nopeita keräämään. Koira kulkee mukana, saa seuraa ja liikettä samalla."

"Tytär sai marjastuskipinän jo edesmenneeltä mummoltaan, joka järjesti pienille lapsille "marjastusreissuja" kotitalon lähimetsään, eväineen ja valmiiksi katsottuine marjapaikkoineen. Viime kesänä tytär jo keräsi ja siivosi marjoja myyntiin saakka."

Anitta Viljakainen viihtyy miehensä kanssa.

"Mieheni kanssa on sama tyyli poimia. Sovimme poiminta-alat ja huikkaamme kahvitauot. Termospullokahvit."

Jos Aki Raussi saisi aivan vapaasti valita, ottaisi hän marjametsään kiinnostavat juttukaverit ihan muualta kuin perhepiiristä.

"Barack Obama elävistä ja Adolf Hitler kuolleista", Raussi kommentoi. Kuinkahan monta täyttä saavia kertyisi tältä reissulta?

Museovirasto/Matkailun edistämiskeskuksen kokoelma
Tämän nuoren marjastajan nimestä tai kuvan ajankohdasta ei ole tietoa, mutta vaatteista päätellen se voisi olla 1970-luvulta. Vasu on perinteinen marja-astia, jossa marjat ja sienet säilyvät ilmavasti eivätkä homehdu niin helposti. Pohjalle voi laittaa voi- tai leivinpaperin, niin vasu ei likaannu.

Arktiset Aromit ry järjestää Marjakaveri-kampanjan myös tänä vuonna. Tavoitteena on edistää marjastusta jakamalla hyödyllisiä vinkkejä sekä auttamalla löytämään sopivaa seuraa marjametsään. Marjakaveri-ryhmistä voi etsiä seuraa, kyytiä ja vinkkejä marjapaikoista eri puolita maatamme.

Kampanjasivulla on mahdollista osallistua myös kyselyyn, jossa udellaan unelmien marjakaveria. Osa vastauksista julkaistaan kampanjasivuilla. Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan marjastusta helpottavia ja tehostavia keksintöjä.

Museovirasto/Kansatieteen kuvakokoelma
Oskari Nurminen marjastamassa Jämsän Rahkavuoressa vuonna 1959. Kokenut poimija on marjastamisessa arvokas apu, sillä hän tietää usein paikkakunnan parhaat paikat.

Lue lisää

Marjastaja Jouni Porvari kulkee metsässä vaiston varassa – Kerran hän kohtasi eksyneen metsästäjän, joka meinasi lähteä karkuun

Äänestä: Millaisen kaverin haluat mukaan marjaan? Kelpaako eväsretkeilijä vai kaipaatko himopoimijaa?

Aarre: Lillukan kansanomaiset nimet kuten kissanlillukka ja ämmänlitukka ovat suotta vähätteleviä – Lillukka on hyvänmakuinen marja

Tulossa toinen hurja marjavuosi? Mustikka on kukkinut viime vuottakin komeammin, nyt tarvittaisiin sadetta