Ihmiset & kulttuuri

Satapäisen karjan isäntä sanoo suorat sanat raiviopelloista: "Päättäjien tulisi laittaa asia kuntoon, kun lapset riitelevät"

"Tuottajahintoihin kaivataan samanlaista pompsahdusta kuin kustannuksiin", sanoo MTK Keski-Pohjanmaan puheenjohtaja.
Johannes Tervo
"Nautakarjaa parjataan, mutta nauta pystyy muuttamaan muutaman kuukauden kesän sadon proteiiniksi. Kun hätä tulee, apu on meren takana. Edellisistä maailmanlaajuisista katovuosista on 150 vuotta, mikä on vain silmänräpäys ihmisen historiassa", Atso Ala-Kopsala sanoo rapsuttaessaan Pikachu-lehmää.

MTK-Keski-Pohjanmaan puheenjohtaja Atso Ala-Kopsala astelee Pikachu-lehmän perässä niityllä mitä parhaimmassa syyssäässä. Aurinko paista pilvien lomasta, ja syksyn värit hehkuvat jokilaakson kumpuilevia peltoja reunustavissa metsäsaarekkeissa.

Karjatilan muut eläimet on jo siirretty sisätiloihin. Ala-Kopsala pohtii viime päivinä hyvään mittaan kasvaneen nurmen riittävän muullekin karjalle kuin vain valokuvamalliksi ulos päästetylle Pikachulle.

Ihmiskosketukseen Pikachu tottui jo vasikkana, kun se karkasi läheisen joen yli tutkimusmatkalle. "Löysin sen metsästä ja nostin autoon."

Tuolloin karkumatkan syy oli uteliaisuus. Hiljattain lähistöllä liikkui jäljistä päätellen karhu, joka vauhkoonnutti pellolla olleesta laumasta hiehoja niin kauas, että niistä piti kuuluttaa Whatsapp-viestipalvelussa.

"Löytyiväthän ne lopulta kyliltä aika kaukaa joen takaa kymmenen kilometrin päästä. Atrian autolla ne sitten saatiin turvallisesti kotiin. Sama vauhkoontuminen toistui vielä seuraavanakin yönä lopulle karjalle. Peuroja ja kauriita näillä seuduilla riittää, samoin petoja", Ala-Kopsala sanoo.

Sukutilaa neljännessä polvessa viljelevä Ala-Kopsala kertoo isoisänsä isän ostaneen konkurssiin menneen tilan aikoinaan Amerikan siirtolaisena ansaitsemillaan rahoilla.

"Toholammilta lähti suomenkielisistä kunnista väkilukuun nähden kaikkein eniten väkeä siirtolaisiksi. Tietä Kannuksen asemalle kutsuttiin aikoinaan Amerikan raitiksi. Palattuaan kotiin isoisän isä meni naimisiin, piti tässä kauppaa ja teki puisia vesijohtoja myyntiin. Joskus olen tuuminut, olisiko kaupanpito ja muovivesiputkien valmistus ollut tilanpitoa järkevämpää itsellekin", sanoo Ala-Kopsala, joka teki agrologiopintojensa työharjoittelun Sleschwig-Holsteinissa Saksassa 2000-luvun vaihteessa.

Johannes Tervo
"Ympäristö ja ilmastopainotus korostuivat cap-lausunnoissa ja itse tuotanto jäi sivuosaan. Käytännön maamiehet pohtivat, mihin ne toimet oikein johtavat, kun koko viljelijäura on toteutettu hiiliviljelyä", Ala-Kopsala analysoi.

Valmistumisen jälkeen 2004 työtä on riittänyt kotitilalla. Satakunta lehmää ja parisataa hehtaaria viljelyksessä olevaa peltoa työllistävät oman väen lisäksi kaksi vakituista. Lisäksi tarvitaan konepuolelle pari keikkatekijää kiireisimpinä aikoina.

"Sukupolven vaihtuessa lypsettiin 250 000 litraa, mutta entinen navetta oli niin pieni, että lehmien hyvinvoinnin kannalta piti ryhtyä tekemään uutta. Silloin piti toimintaa kovasti tehostaa."

"Nykyinen navetta valmistui 2008. Koko meni silloin vielä yhden ja kahden lypsyrobotin väliin. Nyt robottihankintaa pitää miettiä osaksi lehmien mahtumisen, osaksi siksi, että työvoiman löytäminen on jo kysymysmerkki."

Litramääräinen keskituotto on tilalla kasvanut, vaikka Valion uuden sopimusmallin takia päitä on entistä vähemmän.

"Robotti pystyy lypsämisen ohessa keräämään tärkeää tietoa lehmästä, koska karjan hyvinvointiin pitää pystyä reagoimaan ennaltaehkäisevästi jo ennen kuin eläin sairastuu. Ammattitaitovaatimus kasvaa, pitäisi osata lukea sekä dataa että lehmiä."

Maitotila sitoo omistajansa tiukkaan päivärytmiin, mutta Ala-Kopsalan ei ole vaikea ponkaista aamuaskareisiin. Lisätyövoima auttaa nyt, jatkossa lypsyrobotti voi muuttaa työtä kevyemmäksi.

"Silti pitää muistaa, että sairastunut lehmä estää kyllä lähdön puinnille. Robottikin voi hälyttää, ettet lähdekään Kokkolaan. Silloin ei shoppailla."

Nurmirehun ensimmäinen sato kasvoi viime kesänä Toholammilla parhaaksi, mitä Ala-Kopsala muistaa.

"Sitä tasasivat toinen ja kolmas sato, jotka kärsivät kuivuudesta – keskimääräinen sato oli silti kokonaisuutena. Nurmiheinää tulee syväjuurisena aina, sillä kevätkosteus riittää pitkälle ja syksyllä kosteus palaa."

"Ohraa viljellään kasvirehuna ja kaikki säilötään tuoreena. Syysvehnää kylvin nyt kolmatta vuotta nyt, sillä hietakumpumaat käyvät sille. Muutama rekallinen menee myyntiin."

Investointi kahteen robottiin merkitsee noin 400 000 euron satsausta, mikä vaatii lisälitroja maitosopimukseen. Niitä Ala-Kopsalan mukaan tulee, kun tiloja lopettaa koko ajan.

"Ihan mielenkiintoista on nähdä tuotantosopimusmalli, kun viljelijät itse ottavat homman hanskaan, eli miten se vaikuttaa tuottajahintaan. Ellei markkinoilta tulla saamaan lisää hintaa, motivaatio tuottamiseen katoaa."

Tuottavuuden tason nosto pitäisi olla hänen mukaansa riittävä. "Viljelijä tykkää työstään ja töitä tehdään liikaa, koska kannattavuus vaatii sitä."

"Muualla Euroopassa maidontuotanto nousee ja täällä päinvastoin laskee. Miten se vaikuttaa hintaan? Meijerikenttä joutuu pohtimaan tässä kultaista keskitietä."

Maidon tuottajahinta on ollut kohtuullisen vakaa viime aikoina. "Muualla se on ollut tilaston mukaan nousussa, meillä matalat pitoisuudet heijastuvat kuumana kesänä hintaan – jälkitilejä ei huomioida vasta kuin myöhemmin. Lannoitteiden ja muiden kustannusten hinta on pompsahtanut. Sama pompsahdus tarvittaisiin nyt myös tuottajahintoihin", Ala-Kopsala vaatii.

2000-luvun kaltaisia isoja investointeja on nyt harvassa.

"Tukipolitiikan varaan ei investointeja kannata laskea, vaan pitää lähteä suuntautumaan markkinavetoisesti. Talouden hallinta vain korostuu tiloilla entisestään."

Johannes Tervo
Atso Ala-Kopsala toivoo valtionhallinnolta oikeudenmukaista ratkaisua raiviopeltojen tukikysymykseen.

Tukipolitiikassa on Ala-Kopsalan mukaan unohtunut se, että ne olivat hinnanalennuskorvauksia maailmansodan jälkeen, jotta köyhillä oli varaa ostaa tulonsiirtosysteemin ansiosta ruokaa varakkaiden veroilla.

Nyt tukitoimilla tavoitellaan ympäristötoimia, mutta ne vaativat investointeja tiloilla.

"Moni parantaa toki myös toimintaansa, esimerkiksi eläinten hyvinvointikorvaukset ovat pioneerien tekemiä, jotka nyt jalkautetaan kaikille tiloille. Ennen vasikat olivat pikkuparressa, sitten joku tajusi niiden kasvavan paremmin isossa tilassa kuivikkeineen."

Raiviopelloista ei voi olla tänä syksynä puhumatta. Aihe jakaa viljelijäkenttää, mutta ongelman ratkaisu on Ala-Kopsalan mielestä yksinkertainen,

"Pitää miettiä vain, mikä on oikeudenmukaista, että kaikilla on samat mahdollisuudet. Usein kyse on vain viivasta kartassa, eli miten maa jakautuu raivioksi."

Tämä on muutaman kymmenen miljoonan euron kysymys, joka ei tunnu valtiontaloudessa missään. "En ymmärrä päättäjiä vallankahvassa, miksi asiaa ei hoideta pois. Vai pidetäänkö sillä viljelijäkenttää hajallaan?

"Valtionhallinnon tulisi laittaa asia kuntoon, kun lapset riitelevät. Myös MTK:n pitäisi olla tässä yksimielinen. Johtokunnan olisi hyvä tehdä päätös."

Otsikon turvepelto-sana muutettu raiviopelloksi 27.9. klo 9.10.

Atso Ala-Kopsala

  • Syntynyt vuonna 1978
  • Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme lasta
  • Tila tuottaa maitoa Valiolle
  • MTK Keski-Pohjanmaan johtokunnan jäseneksi 2004 ja sen puheenjohtaja vuodesta 2015
  • Metsänhoitoyhdistys Keskipohjan hallituksessa 2011–2015
  • Mukana MTK:n keskusliiton talousryhmässä
  • Toimikausi päättyi EU-komission Milk Market -ennusteryhmässä

Lue lisää

Myyräkuume ja välilevynpullistuma pistivät Jukka Niittyojan perheen elämänarvot uusiksi: "Hautausmaat ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat luulleet olevansa korvaamattomia"

"Rivejä on syytä tiivistää, koska korkeampi hinta tukee koko ketjua rehusta lihaan", sanoo MTK-Satakunnan puheenjohtaja Otso Heikola

Ravinnepäästöt ovat yhteinen ongelma

"Maataloustuotantoa tarvitaan maailman tappihin asti" – Timo Kankaanpää johtaa motivoitunutta väkeä: "Ei tässä olla laittamassa lautoja ovien eteen"