Ylihengitys aiheuttaa terveysongelmia

Nenä säätelee hengitystilavuutta tehokkaasti. Kuva: Venla Tirkkonen

Hengityskouluttaja Marketta Manninen näyttää, miten syvä palleahengitys pullistaa vatsan, mutta rintakehä ei liiku. Kuva: Stiina Hovi

Hengityksen vinkumista, hengen­ahdistusta, yskää, limaisuutta? Vai ehkä jatkuvaa haukottelua, huokailua ja tukkoisuutta?

Jatketaan listaa vielä unihäiriöillä, huimauksella ja päänsäryllä. Ehkäpä myös suolisto-oireilla, heikolla keskittymiskyvyllä ja ahdistuksella.

Yllättävää kyllä, kaikki edellä mainitut voivat johtua ylihengityksestä. Siinä ihminen hengittää koko ajan liikaa, yleensä suun kautta.

Ilmiö johtuu yleensä stressistä. Stressaantunut hengittää nopeasti ja pinnallisesti. Ylihengittävä ihminen vetää jatkuvasti liikaa ilmaa sisäänsä.

Syntyy noidankehä, jossa kiihtynyt hengitys aiheuttaa keholle stressiä ja stressi puolestaan kiihtynyttä hengitystä. Kierre täytyy pysäyttää ajatuksen kanssa.

Keho on varuillaan ja valmiustilassa koko ajan. Älylaitteet ovat iso stressitekijä, ne vaativat aivoilta jatkuvaa valppautta ja sitä kautta tekevät hengityksestä pinnallista ja tiheää.

Myös vääränlainen ruokavalio ja ylensyönti rasittavat kehoa. Prosessoitu ja itselle sopimaton ruoka vaatii paljon ruuansulatukselta, mikä lisää myös hengitystä.

Hengitysilmamme sisältää 21 % happea. Elimistö pystyy käyttämään siitä vain 6 %, jolloin veren happisaturaatio eli happikyllästyneisyys pysyy normaalina. Veren happisaturaatio on 96–98%, ei enempää. Ilmaa haukkomalla emme siis hyödy, päinvastoin.

Nykyään aletaan pikkuhiljaa ymmärtää hiilidioksidin vaikutus hapensaantiin. Lihastyö tuottaa hiilidioksidia elimistöön. Ylimäärä poistuu uloshengityksessä, mutta keho tarvitsee hiilidioksidia tietyn määrän happiatomien vapauttamiseen verestä elimistön käyttöön.

Ilmiön havaitsi tanskalainen Christian Bohr jo 1900-luvun alussa. Silti yhä elää sitkeästi uskomus, että mitä isommin hengität, sitä paremmin saat happea.

Vaikutus on itse asiassa juuri päinvastainen. Kun ihminen vetää palkeet pullolleen ilmaa ja huokaa yhtä isosti ulos, poistuu kehosta elintärkeää hiilidioksidia. Kehoon syntyy vaje. Veressä oleva happi sitoutuu entistä tiukemmin vereen, eikä mene kudosten käyttöön. Seurauksena on elimistön hapenpuute.

"Paniikkikohtauksessa ilmiö on hyvin havaittavissa. Hyperventiloivalle annetaan paperipussi, johon hengittää. Näin hän saa hiilidioksiditasonsa kohdalleen ja tila normalisoituu", kertoo Hoitava hengitys -menetelmän kehittänyt luontaisterapeutti Marketta Manninen.

"Nykyään ylihengitetään. Se tarkoittaa, että haukotaan ilmaa, mutta happi ei kunnolla kulkeudu kudoksiin asti", Manninen selittää.

Manninen kiinnostui hengittämisen terveysvaikutuksista poikansa astmadiagnoosin myötä. Hän löysi Buteyko-menetelmän, ja alkoi ohjata hengitysharjoituksia pojalleen. Astma saatiin oireettomaksi ja lääkitys voitiin lopettaa.

Buteykon pohjalta Manninen kehitti Hoitavan hengityksen, jonka puitteissa hän vetää kursseja eri puolilla Suomea.

Kuorsaus ja uniapnea ovat Buteyko-menetelmän mukaan myös seurausta ylihengityksestä suun kautta. Elimistön hiilidioksidipitoisuuden laskiessa hengityskeskus käskee kehoa lopettamaan hengittämisen hetkeksi, jotta hiilidioksidin määrä saadaan kohdalleen. Siitä johtuvat unenaikaiset hengityskatkokset.

Manninen suosittelee kokeilemaan helppoa keinoa: "Teippaa suu yöksi kiinni ihoteipillä! Se on helppo tapa varmistaa öinen nenähengitys."

Elimistö sopeutuu pikkuhiljaa liian alhaiseen hiilidioksidimäärään. Jatkuvassa huokailussa ja haukottelussa ei ole kyse hapenpuutteesta, vaan lisääntyneestä hiilidioksidimäärästä, josta elimistö haluaa eroon, koska ei ole tottunut siihen. Hengityskeskusta pystyy onneksi kuitenkin kouluttamaan.

"Hillitse omia hiilidioksidipäästöjäsi!" Marketta Manninen kehottaa. "Hengittämällä rauhallisemmin, laadukkaammin ja ennen kaikkea nenän kautta hallitset parhaiten kehosi hiilidioksidimääriä."

Ulkoa päin tuleva hiilidioksidi ei ole ratkaisu, asian pitää hoitua kehon oman kaasujenvaihdon kautta.

Hiilidioksidin toinen tärkeä tehtävä elimistössä on rentouttaa sileää lihaskudosta. Sitä on kehossa verisuonien, suoliston ja hengitysteiden ympärillä ja se on tahdosta riippumatonta. Liian vähäinen hiilidioksidin määrä vaikuttaa näihin supistavasti. Toki asiaan liittyy myös muita fysiologisia tekijöitä, mutta hiilidioksidi on niistä yksi.

Kun esimerkiksi verisuonten ympärillä olevat lihakset supistuvat, verenpaine suonissa kasvaa. Jos supistustila jää pysyväksi, seurauksena voi olla terveysongelmia.

Optimaalinen hengitysvolyymi on 4–6 litraa ja 6–12 hengenvetoa minuutissa. Yhden hengityskerran ilmamäärä on keskimäärin puolisen litraa.

Moni hengittää moninkertaisen määrän huomaamattaan. Osviittaa saa mittaamalla oman hengitystiheytensä per minuutti.

Maksimisuorituksessa ihminen voi hengittää jopa parisataa litraa ilmaa minuutissa, jolloin levossa hengitetty 16 litraa saattaa tuntua vähältä, mutta on silti liikaa.

Hengitys pienenee luonnollisesti heti, kun siirrytään nenähengitykseen.

Kun hengitystä alkaa tarkkailla, se väistämättä häiriintyy. Suun kautta hengittämään tottunut joutuu keskittymään alkuun huolellisesti. Nenähengitys tulee kuitenkin automaattiseksi pikkuhiljaa.

"Alkuun voi esiintyä puhdistusoireita, kun keho totuttelee uuteen hengitystapaan. Limaneritystä, tukkoisuutta, päänsärkyä ja väsymystä voi esiintyä alkupäivinä. Niistä ei kannata pelästyä", Manninen rauhoittelee.

HYVÄ HENGITYS

Tapahtuu nenän kautta, myös liikkuessa. Alkuun on maltettava hidastaa tahtia niin, että keho tottuu.

Syvä palleahengitys on oleellista. Syvähengitys näkyy vatsassa, sisäänhengityksellä vatsa pullistuu. Rintakehä sen sijaan ei liiku.

On syvää, rauhallista, kevyttä ja helppoa. Terveen ihmisen hengitys ei ole ulkopuoliselle kuultavissa eikä nähtävissä.

Hengityksen korjaaminen: volyymin pienentäminen, rytmin tasoittaminen, rytmin hidastaminen.

Hengityksen korjaamisella on monia hyötyjä. Esimerkiksi astmaoireet saattavat helpottua niin, että lääkitystä voidaan lääkärin suostumuksella vähentää tai jopa lopettaa. Allergeeneille reagointi vähenee, koska kehon oma histamiinin tuotanto saadaan aisoihin.

Hengitysvolyymin pienentyessä kuorsaus ja uniapnea vähenevät.

Mieli rauhoittuu ja syke alenee. Liikunnan teho paranee ja maitohappojen muodostus vähenee.

Painonhallinta helpottuu, koska rasvan polttamiseen tarvitaan happea ja nyt elimistö saa sitä.

Koko elimistö saa enemmän happea käyttöönsä, vireys lisääntyy. Keskittymis­kyky ja unenlaatu paranevat.

Testaa tästä oletko ylihengittäjä.