Kantri

Maallemuutto muutti perheen ruokavalionkin – "aloin nähdä eläimet syötävinä"

Juvalle muuttanut helsinkiläisperhe ihmettelee, miksei yhä useampi tee samaa perässä.
Saara Lavi
Helsingistä muuttaneet Tuomas, Valokki ja Taito Vanhanen sekä Piia Häkkinen ovat viihtyneet Juvalla todella hyvin.

Kun kuusi vuotta sitten Taito-pojan oli aika aloittaa koulutiensä Helsingissä, päättivät vanhemmat Piia Häkkinen ja Tuomas Vanhanen, että nyt muuten muutetaankin maalle. Aloitat opintaipaleesi maalaiskoulussa.

”Helsingin lähikoulussa oli paljon kiusaamista. Ajattelin, etten voi altistaa poikaani sellaiselle”, Piia Häkkinen sanoo.

Taito on nyt seitsemännellä luokalla Juvan yhteiskoulussa Etelä-Savossa. Pikkusisko Valokki käy saman koulun neljättä.

Ainakin kiusaamisasiassa muutto Juvalle on ollut nappivalinta. Pitäjän koulu on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyn mukaan opinahjo, jossa esiintyy vähiten kiusaamista koko valtakunnassa.

Häkkinen-Vanhasen perhe vaikuttaa muutenkin verrattoman tyytyväiseltä uuteen asuinpaikkaansa. Helsingin Laajasaloa ajatellessa ei koeta haikeuden tunteita, vaan koti on tiukasti Juvan kirkonkylällä, kuuden tuhannen asukkaan kunnassa.

”Ikävä on oikeastaan vain hyviä kavereita, jotka jäivät Helsinkiin”, Valokki Vanhanen tuumii.

”Sama juttu. Olisipa mahdollista siirtää myös ne tärkeät ihmiset tänne Juvalle. Ihmettelen usein, miten ihmiset haluavat asua Helsingissä pikku kopeissaan”, Piia Häkkinen sanoo.

Parantuneiden etätyömahdollisuuksien vuoksi moni koulutettu kaupunkilainen pohtiikin maalle muuttoa. Työpaikka on silti yleinen vetovoimatekijä, jonka vuoksi kaupungista ei haluta pois.

”Minä taas en yrityksistäni huolimatta saanut oman alani töitä Helsingissä”, fyysikon koulutuksen saanut Piia Häkkinen sanoo.

”Olin ollut monta vuotta pois työelämästä perhevapailla, ja olin kai pudonnut kelkasta. Ajattelin, että jos kerran on oltava työttömänä, olen sitä mieluummin jossain kivassa ympäristössä.”

Häkkinen koki voivansa Helsingissä pahoin, vaikka olikin asunut siellä jo vuosia. Ruuhkat, meteli, rauhattomuus päiväkodeissa ja kouluissa ja asioiden yleinen sujumattomuus rassasivat.

Puoliso Tuomas Vanhanen on diplomi-insinööri hänkin, kemian alalta. Otaniemen kampuksella pariskunta aikanaan toisensa tapasikin. Vanhasen työ oli liikkuvaista, ja työn tukikohta saattoi yhtä hyvin olla myös Juvalla.

Piia Häkkinen on kotoisin Mikkelistä, Tuomas Vanhanen Porista. Kummallakin on kaupunkilaistausta. Juva valikoitui uudeksi kotikunnaksi Piia Häkkisen perintömökin vuoksi.

”Perin isovanhempieni vanhan tilakeskuksen Juvan Auvilasta. Remontoimme taloa ja mökkeilimme siellä ahkerasti kesäisin. Taiton koulun aloituksen lähestyessä päätimme sitten kokeilla vuosi maalla -ajatuksella Juvalla.”

Perhe ei kuitenkaan halunnut muuttaa mökille, joka ei ole talviasuttava ja josta olisi kirkonkylän palveluiden äärelle yli parikymmentä kilometriä. He halusivat asua niin, että työ-, harrastus- ja koulumatkat voisi taittaa polkupyörällä.

Melko lyhyen etsinnän jälkeen sopiva 1950-luvun rintamamiestalo kirkolta löytyi, ja niin he ostivat uuden kotinsa. Talo ja puolen hehtaarin tontti Juvalta irtosi Helsingin Laajasalossa sijaitsevan entisen asunnon myyntihinnalla helpostikin.

Arki Juvalla on osoittautunut lapsiperheelle sopivaksi. Kodin lähellä on hiihtoladut, uimahalli, sulka­pallohalli, kirjasto, päiväkoti ja uusi koulurakennus esikoulusta lukioon asti. Soittotunneille ja 4H-kerhoon on pyörämatka, ja partiotoiminta aktiivista.

Terveyspalvelut toimivat arkisin. Ainoastaan etanoliauton tankkaamista ja vaateostoksia varten on ajettava reilun puolen tunnin matka Mikkeliin.

”Kulttuuritarjonta on toki vähäisempää kuin Helsingissä, mutta olemme hyödyntäneet sitä tehokkaasti. Käymme kesäteattereissa ja tapahtumissa myös ympäristökunnissa”, Tuomas Vanhanen kertoo.

”Helsingissä tarjontaa on liikaakin, eikä tule siksi edes lähdettyä.”

Piia Häkkinen on toistaiseksi hylännyt fyysikon uran, ja työskentelee nyt Juvan kirjastossa kirjastovirkailijana. Työn ohessa hän on opiskellut kirjastoalan tutkinnon.

Tuomas Vanhanen teki aikansa reissu- ja etätyötä, kunnes viime syksynä aloitti työt aurinkosähkö­teknologiaan erikoistuneessa yrityksessä. Työmatka konttorille käy pyöräillen minuutissa.

Perheen arkea ryydittää halu elää ekologisesti ja ilman kerskakuluttamista. Tuomas Vanhanen toteaa, että ”kyllähän me tällaisia viherhippejä ollaan”. Monilta osin perhe ei edusta perinteistä juvalaisuutta. Mitä se sitten onkaan.

”Jos jokin yllätti niin se, että maalaiset ajavat kaikki lyhyetkin matkat autolla. Vaikka pari sataa metriä saunamökille”, Tuomas Vanhanen sanoo.

”Meidän luokalla monella on oma auto, yhdellä on Volvo”, Valokki Vanhanen, 10, kertoo ikätovereidensa moottoriharrastuksista.

”Päätöksenteossakin autoilu on usein kärkenä. Esimerkiksi halutaan laajentaa parkkipaikkaa, jotta turisteja tulisi jonkin palvelun äärelle enemmän. Vaikka turistit kävelevät ja pyöräilevät mieluummin”, Piia Häkkinen sanoo

Perheen puheista voi kuultaa ihmetys, mutta ylenkatsomista niissä ei ole. Jos autoilua ei oteta lukuun, maalaiskunnan ilmapiiri on monin tavoin yllättänyt iloisesti.

”Meidät on otettu moneen mukaan. Täällä myös pääsee oikeasti vaikuttamaan asioihin”, Tuomas Vanhanen sanoo.

Piia Häkkinen on Juvan kunnan varavaltuutettu ja teknisen lautakunnan jäsen vihreiden riveissä. Tuomas Vanhanen vetää ryhmää Juvan Partioveikoissa.

”Toki pienessä paikassa kaikki tietävät toistensa asiat. Olin kerran työmatkalla, kun Piia oli ostamassa meille raivaussahaa. Ennen kuin pääsin kotiin saakka, vastaan tullut kyläläinen kertoi, että vaimosi muuten osti raivaussahan”, Tuomas Vanhanen kertoilee.

Maalle muutto on myös muuttanut perhettä. Perheenjäsenet ovat liittyneet kirkkoon, ja lapset kastettiin koululaisina. Uskoontulosta ei niinkään ole kyse. Kirkko vain alkoi tuntua organisaationa mieluisalta.

”On edes yksi taho, joka yhdistää ihmisiä ja yrittää tehdä hyvää, ilman kaupallisia vaikuttimia.”

Myös ruokavalio muuttui. ”Aloin tänne muuttamisen myötä nähdä eläimet syötävinä. Kaupunkilaisina olimme kasvissyöjiä”, Piia Häkkinen sanoo.

Omista arvoista voidaan silti pitää kiinni. Perhe on kasvattanut mökkimaisemissaan kanoja, lampaita ja kesäsian. Itse hoidettujen kotieläinten syöminen on tuntunut sopivalta tavalta siirtyä sekasyöjiksi. Perhe omistaa myös metsää, jota hoidetaan jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti.

Perheessä on eräs piirre, joka ulkopuolelta tarkasteltuna voi olla tärkeä perusta uudelle paikkakunnalle sopeutumiselle. Fyysikko-kirjastovirkailijaa, kemistiä ja kahta koululaista yhdistää halu oppia uutta.

Taito Vanhanen on juuri yhdessä isänsä kanssa perehtynyt aiheeseen: Miksi Suomen maaperä on luontaisesti hapanta? Maantiedon kirjan toteamus ei kaksikolle riittänyt, vaan piti yhdessä selvittää, miksi.

Avoin ja utelias suhtautuminen ympäristöön ei voi olla pahasta, kun vaihtaa elinpiiriä.

Lue lisää

Ei mitään tavallisia Virtasia – Ukevirtasten käsissä ukulele soi iloa

Meistä tuli kesäksi hampunviljelijöitä – ei se niin helppoa ollutkaan

Näin metsäsi pelastaa Euroopan

Hillitön elämä soi ukuleleorkesterin riemua Leppävirran kirkossa