Yliö: Elintarvikemarkkinalakia muutettava reilumman kilpailun varmistamiseksi
Moni viljelijä kärsii kohtaamastaan vääryydestä hiljaa, koska viljelijän mahdollisuudet viedä asia oikeuden ratkaistavaksi ovat käytännössä olemattomat suuren kuluriskin vuoksi, kirjoittavat Kimmo Tammi MTK:sta ja Rikard Korkman SLC:stä. ”Myös epäkohdista keskustelun kynnys on erittäin korkealla kaupallisten kostotoimien pelon takia.”
Ruokaostoksilla. Kuvituskuva. Kuva: Carolina HusuSuomalainen ruoantuotanto on viime vuosina kohdannut monia murroksia. Muutosten aikakautena elintarvikemarkkinoiden terve toiminta on elintärkeässä roolissa.
Tekeillä oleva elintarvikemarkkinalain uudistus on askel oikeaan suuntaan markkinoiden terveen toiminnan näkökulmasta. Viljelijöiden aseman vahvistaminen ja terveen kilpailun edellytysten turvaaminen vaatii silti vielä enemmän konkreettisia toimia.
Tuoreen Kantar Agrin kyselytutkimuksen mukaan suomalaisista noin 80 prosenttia kokee, että maanviljelijöiden vaikutusvaltaa tuotteiden hintaneuvotteluissa pitäisi lisätä.
Ehdotettu lakimuutos on hyvä pohja, mutta rinnalle tarvitaan ruokaketjun toimijoilta myös yhteistä sitoutumista reilujen kauppatapojen kehittämiseksi. Tätä kehitystyötä voisi tehdä nykyistä vahvemmin esimerkiksi elintarvikemarkkinavaltuutetun johdolla.
Elintarvikemarkkinavaltuutetun tehtävänä on työskennellä elintarvikemarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi ja hyvien liiketapojen vastaisten käytäntöjen estämiseksi. Valtuutettu on toiminnassaan itsenäinen ja riippumaton viranomainen.
Elintarvikeketjun epätasapaino on tosiasia: viljelijät ja usein myös elintarviketeollisuus ovat neuvotteluvoimaltaan ketjun heikoimmassa asemassa. Markkinoiden keskittyminen sekä kaupan omien tuotemerkkien kasvu ovat lisänneet painetta tuottajille ja teollisuudelle.
Elintarvikemarkkinavaltuutetun tuoreen selvityksen mukaan yli puolet kaupan private label -tuotteita valmistaneista yrityksistä kokee, että riskit eivät jakaudu oikeudenmukaisesti kaupan ja valmistajan välillä. Vain harva pitää kilpailua reiluna.
Tämä kehitys ei ole vain elintarviketeollisuuden ongelma – se heijastuu läpi elintarvikeketjun aina maataloustuottajiin asti. Pahimmillaan sillä on myös negatiivisia vaikutuksia kuluttajien valinnanvaraan, varsinkin pidemmällä aikavälillä, jos innovaatiokannustimet uutuustuotteiden kehittämiseen laskevat.
Onkin mielenkiintoista seurata, miten vaikkapa niin sanottujen hybridituotteiden, eli tuotteiden, jotka yhdistävät esimerkiksi kasvi- ja eläinperäisiä ainesosia, valikoima kehittyy lähiaikoina.
Viljelijät ja usein myös elintarviketeollisuus ovat neuvotteluvoimaltaan ketjun heikoimmassa asemassa.
Nyt käsillä olevassa elintarvikemarkkinalain muutosehdotuksessa on myös tunnistettu tarve vahvistaa tuottajien oikeusturvaa. Moni viljelijä kärsii kohtaamastaan vääryydestä hiljaa, koska viljelijän mahdollisuudet viedä asia oikeuden ratkaistavaksi ovat käytännössä olemattomat suuren kuluriskin vuoksi.
Myös epäkohdista keskustelun kynnys on erittäin korkealla kaupallisten kostotoimien pelon takia. Lakiehdotuksessa tätä on yritetty ratkaista ehdotuksella käänteisestä todistustaakasta. Tämä tarkoittaa, että kaupan, myyjän niin vaatiessa, itse pitää todistaa, että on toimittu lain hengessä eikä toisin päin kuten tällä hetkellä.
Kauppa ei myöskään saa käyttää väärin neuvotteluasemaansa esimerkiksi vaatimalla tarpeettoman pitkiä hinnantarkistusajanjaksoja ja välttämällä tilanteita, jossa tavarantoimittaja, joka on erittäin riippuvainen tietystä kaupan toimituskanavasta, tiputetaan pois kaupan valikoimasta.
On huolestuttavaa, ettei lakiehdotuksessa elintarvikemarkkinavaltuutetulle annettaisikaan mahdollisuutta puuttua neuvotteluvoiman väärinkäytön yksittäistapauksiin. Riittävät valtuudet puuttua epäkohtiin tarvitaan myös yksittäistapauksissa.
On tiedossa, että Euroopan komissio on julkaisemassa lähiaikoina epäreiluja kauppatapoja koskevan direktiivin arvioinnin ja ehdotuksiaan tämän lainsäädännön kehittämiseksi. Työ elintarvikemarkkinoiden sääntelyn kehittämiseksi tulee siis jatkumaan.
Esimerkiksi kaupan menekkitiedon saatavuutta ruokaketjun muille osapuolille tulee jatkossa parantaa, jotta markkinat toimisivat paremmin ja ruokaketjun neuvotteluasetelmat tasapainottuisivat. Tiedon tasaisempi jakautuminen arvoketjussa edistäisi koko ruokaketjun kilpailukykyä.
Kotimaisen ruokaketjun ja kuluttajan yhteinen etu on, että viljely ja ruoan tuotanto Suomessa on kannattavaa ketjun kaikille osapuolille – siihen tarvitaan reiluja pelisääntöjä.
Kimmo Tammi
juristi
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK
Rikard Korkman
asiamies
Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
