Maailman parhaassa pyöräilykaupungissa töihin mennään autolla

Pyöräilijät ovat Hollannissa etusijalla liikenteessä. Kuva: Jarmo Palokallio

Houtenin aseman parkkiin mahtuu 4 000 polkupyörää. Kuva: Jarmo Palokallio

Hollantilaista Houtenia pidetään maailman parhaana pyöräilykaupunkina. Se on suunniteltu alusta alkaen pyöräilijöiden ehdoilla. Silti sieltä käydään töissä autoilla.

Hollannissa polkupyöräilijät ovat teiden kuninkaita, joita autot ja kävelijät väistävät. Erityisen suosittua pyöräily on kaupungeissa, joissa liikkuminen on suunniteltu heidän ehdoillaan. Maaseudulla pyöräily sen sijaan vähenee, koska palvelut karkaavat yhä kauemmaksi.

Houten rakentaminen alkoi 1970-luvulla lähes puhtaalta pöydältä. Vanhaa kylää ympäröiville pelloille rakennettiin pyöräilykaupunki, jonka autot ohjattiin kehätielle.

Periaatteessa jokaiseen kiinteistöön pääsee autolla, mutta se vaatii vaivaa ja on hidasta. Autot saavat ajaa joitakin pyöräteitä pitkin tonteille, mutta niiden pitää väistellä pyöräilijöitä ja edetä niiden nopeudella.

Poikittaisliikenne kaupungin sisällä on estetty autoilta kokonaan.

Houtenin rautatieasemalla on parkki 4 000 pyörälle. Pyöräilijä on niin etuoikeutettu, että rautatieaseman edessä ei ole edes suojatietä jalankulkijoille, sillä se hidastaisi ohi suhahtelevia pyöräilijöitä. Jalankulkijan osaksi jää luikkia asemalle henkensä kaupalla vilkkaan pyörätien ylitse.

Kaikki siis hyvin Houtenissa? Ei ihan. Unelmakaupungissa asuva väki on koulutettua ja varakasta, mutta töitä heille ei siellä ole. Siksi houtenilaiset joutuvat käymään töissä muualla. Keskimääräinen työmatka on parikymmentä kilometriä, mikä on pidempi kuin tiheään asutussa Hollannissa yleensä.

Työmatkat hoituvat pääosin autoilla. Junaa käyttää vain kymmenen prosenttia työmatkalaisista.

Kuvioon kuuluu, että duunareiden palkat eivät riitä Houtenissa asumiseen. Suuri osa siivoojista ja muista työläisistä tulee Houteniin muualta, joten kehä- ja pistoteillä riittää autoliikennettä.

Pyöräily rajoittuu siten utopiakaupungin sisälle. Siellä se on ylivoimainen ykkönen.

Samaan suuntaan vetävät muutkin hollantilaiskaupungit. Autoilu on tehty hankalaksi tai kielletty kokonaan.

Autoilua hidastetaan kaistoja kaventamalla ja parkkipaikkoja poistamalla. Joissain kaupungeissa keskustaan sitkeästi edelleen pyrkiviä autoilijoita seisotetaan punaisissa liikennevaloissa niin pitkään, että tyhmempikin ymmärtää luovuttaa.

Pyöräilyn ykkösmaaksi nouseminen on vaatinut Hollannissa vuosikausien määrätietoisen työn. Myös olosuhteet ovat olleet otolliset: tasainen maa, leuto ilmasto, tiheä asutus ja lyhyet etäisyydet sopivat pyöräilyyn.

Ongelmia silti on. Esimerkiksi liikennekuolemat ovat kääntyneet jälleen nousuun ja liikenteen turvallisuudesta vastaavat nostavat jo käsiä pystyyn.

Pyöräilijöitä liikenneturmat vievät vuodessa noin 200, minkä lisäksi yli 10 000 pyöräilijää loukkaantuu vuosittain.

Onnettomuuksista huolimatta Hollannin pyöräilykulttuuri on leppoisaa Suomeen verrattuna. Esimerkiksi maan pyöräilyjärjestön johtaja ihmettelee Suomen välillä avoimen vihamielisiä pyöräilytapoja. Hollannissa autot eivät ole pyöräilijöiden vihollisia, vaan niitä pidetään "vieraina".

Hollannissa ongelmia aiheuttaa pyöräilijöiden suuri määrä ja ylivertaisuus. Siitä johtuen kaduilla kävely tuntuu aina välillä turvattomalta. Vaikka pyöräilijät ja kävelijät on useimmiten erotettu omille kaistoilleen, törmäysvaara iskee päälle vähintään risteyksissä ja hämärällä.

Hollannissa pohditaankin jo, pitäisikö pyöräilyä rajoittaa tietyissä kohteissa. Sen pyöräilyjärjestöt tyrmäävät täysin.

Vähän yllättäen pyöräilijät torjuvat pystyjyrkästi myös kypäräpakon tai edes suositukset kypärän käyttöön.

Järjestöjen mukaan kypäräpakko vähentäisi pyöräilyä. Niiden mukaan pyöräilyn myönteiset vaikutukset ovat niin suuret, että onnettomuudet on vain hyväksyttävä.