
Koneviesti: Kokeilimme kiinalaista apumoottoria 1930-luvun polkupyörän vauhdittajana
Kummajaiselle kertyi hintaa toimituskuluineen 195 euroa, mikä ei tuntunut kohtuuttomalle, jos nyt ei varsin halvallekaan.
Polkupyörien apumoottoreita oli aikanaan tarjolla melkoinen valikoima, leningradilaisen Krasnyj Oktjabrj-tehtaan (Punainen Lokakuu) KO-D4 lienee ollut Suomen markkinoilla lajinsa viimeisiä. Oikeat mopot maksoivat 50-luvun lopulla 60 000–80 000 mk, joten 18 000 kustantaneella D4:llä pääsi huokeimmalla motoristien ylvääseen kastiin. Nyt tuo summa vastaisi noin viittäsataa euroa. Kuva: Kimmo Kotta
Näistä kamppeista pitäisi syntyä etevä moottoriajoneuvo. Fillari on isoisän peruja jostain 30-luvun alusta – ei ehkä paras mahdollinen apumoottorin alusta, mutta tyyliin sopiva. Sarja on maahantuojan mukaan täydellinen, vain pyörä puuttuu. Varustepakettiin kuului 14-sivuinen manuaali, jonka kansikuva ei liittynyt millään tavalla sisältöön.Apumoottoripolkupyöriä huristeli pitkin ja poikin Suomea vielä 1960-luvulla, mutta ne hävisivät maanteiltä mopojen yleistymisen myötä. Erilaiset sähköiset apumoottorit ovat tulleet taas kuvioihin, mutta polttomoottoriversioita näkee harvemmin, vaikka nekin ovat viimeaikaisten lakimuutosten ansiosta tulleet luvallisiksi tietyillä ehdoilla. Kokeilimme kiinalaista apumoottoria 1930-lukulaisen pyörän vauhdittajana – kokemus oli innostava.
Pikkupoikana tuli nähtyä KO-D4 liikenteessä ja se vaikutti jo silloin kiintoisalta laitteelta. Niitä on ollut esillä monissa vanhojen koneiden näyttelyissä, eikä viehätys ole päässyt väljähtymään. Sellaisen hankkiminen on ollut suunnitelmissa, mutta hinta-laatusuhteeltaan sopivia yksilöitä on ollut kovin harvoin tarjolla.
Jokunen vuosi sitten pari firmaa aloitti suunnilleen samanlaisen sarjan maahantuonnin. Moottori on hieman erilainen, mutta enimmät muut osat täysin identtisiä muinoisen KO-D8:n kanssa. Asialla ovat kiinalaiset, jotka tekevät sitä yli kymmenessä eri tehtaassa. Sikäli siellä on pantu paremmaksi, että valikoimiin kuuluvat jopa 80-kuutioiset mallit, joissa on kuitenkin sama tekniikka kuin 50-kuutioisissa.
Jokainen tehdas ilmoittaa hieman erilaisia teknisiä tietoja. Yhteistä kaikille on 2-tahtisuus, 48 kuutiosentin tilavuus, 40 millin poraus ja 38 millin iskunpituus. Jotkut ilmoittavat suurimmaksi tehoksi peräti 3 hv, useimmat paljon uskottavamman 1,6 hv.
Moottorikokonaisuudessa ei ole minkäänlaista vaihteistoa, pelkästään 18:1 hammaspyörävälitys ja sen jatkeena kuiva levykytkin. Sytytys on tykkänään elektroninen, eli tyyppiä CDI, kuten nykylaitteissa kuuluu ollakin, mutta kaasutin puolestaan hyvinkin perinteinen uimureineen ja luisteineen. Maahantuoja vakuutti nettisivuillaan, että sarjaan kuuluu kaikki tarpeellinen polkupyörää lukuun ottamatta. Kummajaiselle kertyi hintaa toimituskuluineen 195 euroa, mikä ei tuntunut kohtuuttomalle, jos nyt ei varsin halvallekaan. Siispä tilaus vetämään ja jo seuraavana päivänä Matkahuollosta tekstiviestitettiin, että täällä odottaa noutajaansa päälle 10-kiloinen paketti.
Laatikosta löytyi itse moottori, sekä irrallaan olleet tulppa, kaasari ja puola. Muita osia olivat sievän näköinen tankki, bensaletku, hana ja suodatin, 2 rei’itettyä kumilaippaa, takaratas, ketjut ja ketjunkiristin. Lisäksi lootasta paljastui kaasu- ja kytkinkahvat vaijereineen, pakoputki tukirautoineen, sekä hyvänlainen pussillinen ruuveja ja muttereita. Työkaluvalikoimaan kuului tulppa-avain ja voimansiirtorattaiden ulosvetäjä. Pakkauksessa, enempää kuin osissakaan, ei ollut minkäänlaista mainintaa valmistuspaikasta tai tuotemerkistä, paketin päädyssä luki vain suurpiirteisesti: Made in China.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
