Hirvivaara kasvaa syksyllä – näin vältät kolarin

Paras tapa hirvikolarin välttämiseen on nopeuden alentaminen hirvivaara-alueella. Kuva: Liikenneturva

Syksyn tullen kasvaa riski hirvieläimen kanssa kolaroinnista. Liikenneturvan mukaan paras tapa hirvikolarin välttämiseen on ajonopeuden hidastaminen hirvivaara-alueella.

Ravinnon perässä liikkuvat ja elinalueita vaihtavat hirvieläimet aiheuttavat vaaratilanteita teitä ylittäessään. Erityisen aktiivisia eläimet ovat auringonlaskun ja auringonnousun aikaan

Syksyllä metsästyskausi lisää hirvien liikkumista. Jahtimiesten ja koirien ilmaantuminen metsiin vauhkoonnuttaa hirviä syyskuun alussa.

”Hirvikolarin voi välttää ihan perusasioilla. Paras tapa on pitää oma ajonopeus maltillisena ja hyvät turvavälit. Keskity ajamiseen”, ohjeistaa Liikenneturvan koulutusohjaaja Ari-Pekka Elovaara.

Elovaaran mukaan hirvi juoksee usein metsästä suoraan tielle ja siksi yllättää kuljettajan helposti. Usein tilanteessa on mukana jokin häiriötekijä, kuten näköeste, vastaantulija, huonot sääolot tai jos kuljettaja keskittyy johonkin muuhun.

Tällöin tielle säntäävä hirvi yllättää kuskin.

Hirvet myös liikkuvat hämärällä, jolloin niitä on vaikea havaita. Tilastojen mukaan hirvieläinonnettomuuksista lähes kaksi kolmasosaa ajetaan hämärässä tai pimeässä.

”Kannattaa pyrkiä välttämään tarpeetonta liikkumista hämärän aikoina”, sanoo Elovaara.

Elovaaran mukaan myös kaukovaloja kannattaa käyttää jo hämärässä eikä vasta pimeällä.

Ajonopeuden hidastaminen antaa kuljettajalle lisää reaktioaikaa ja mahdollisen onnettomuuden sattuessa lieventää vammoja. Ennakoiva kuljettaja vähentää nopeutta hirvivaara-alueella ja heti havaitessaan jotain poikkeavaa.

Riittävä turvaväli edellä ajavaan autoon antaa enemmän aikaa reagoida, jos hirvieläin ilmestyy tielle äkillisesti.

”Muista myös, että siellä missä on yksi hirvi, on usein toinenkin. Hidasta heti, jos näet hirven, vaikka se vain seisoisi paikoillaan”, vinkkaa Elovaara Liikenneturvan tiedotteessa.

Viime vuosina hirvikantaa on pienennetty ja kanta on painunut 1990-luvun tasolle. Paikallisesti ja alueellisesti hirvikannassa on edelleen suurta vaihtelua.