Kun traktori korvasi hevosen ja autotraktorin puunajossa – Arvo Tuomela muistelee koneellistumisen alkuaikoja
Puunajo metsästä siirtyi hevosilta traktoreilla tehtäväksi 1950-luvun puolivälistä alkaen. Koneviesti haastatteli raahelaista Arvo Tuomelaa koneellistumisen alkuajoista.
Arvo Tuomela ajoi Fordson Power Majorillaan suuret määrät halkoja. Kuvassa olevassa kuormassa on 20 pinometriä halkoja. Kuva: Arvo Tuomelan albumista1950-luvun puolessa välissä traktoreita oli saatavilla rajoitetusti, ja niiden hinta on korkea. Monella tilalla hankittiin vanhasta autosta muokattu korvike korvaamaan traktoria. Myös Arvo Tuomelan kotitilan peltotöihin tuli 1930-luvun Ford-kuorma-autosta tehty autotraktori, jossa oli jatkuvasti ongelmia. Koneella vedettiin hevoskäyttöön tarkoitettua niittokonetta ja karhia.
Tuomelan tilan ensimmäinen ”oikea” traktori oli vuosimallin -56 Fordson Major Dieselin, joka hankittiin yhdessä Tuomelan vaimon veljen kanssa. Traktori oli tilalla käytössä vuoteen 1959 asti, jonka jälkeen Tuomela vaihtoi sen omaan Fordson Power Majoriin. Traktorin ostaminen 1950-luvulla ei ollut helppoa, sillä koneista oli pulaa tuontisäännöstelyjen ja valuuttapulan myötä. Onnistunut traktorikauppa herätti myös kateutta.
Tuomela ajoi traktorilla suuria määriä halkoja kouluille ja kunnantalolle. Kärrynä oli viisi metriä pitkä Bedford-kuorma-autosta tehty kärry. Ajot tapahtuivat noin 1962‒1963 kevättalvella.
”Hyvin tuo yhdistelmä jaksoi mennä mäkiä, vähän mustaa savua tuli tosin pakoputkesta”, Tuomela muistelee.
”Yhdeksän kesää ajoin metsäliiton pöllejä Raahen satamaan Lapaluotoon tästä lähiympäristöstä Pattijoen ja Saloisten alueelta. Se oli paperipuuta. Puut syydettiin veteen ja sieltä lastattiin laivoihin ulkomaille vietäväksi. Englantiin ja mihin niitä veivätkään. Tässä lyhyemmällä matkalla ei tarvinnut niin isoja kuormia ajaakaan kuin mitä halonajossa kauemmaksi”, Tuomela kertoo työurastaan.
Puunajon lisäksi Tuomela veti tela-Majorilla ojia. Samalla työmaalla olivat myös Tuomelan Fordson Major sekä Tuomelan isä. Työpäivän lopuksi molemmat koneet piti saada ajettua kotiin. Tuomelan isä ei ollut kuitenkaan koskaan ajanut traktoria.
”Laitoin sopivan pienen vaihteen päälle ja sanoin, että paina tuota kytkintä, jos tulee joku ongelma. Vähän hirvitti itseä, mitenköhän tuossa käy? Hyvin kuitenkin meni tuo ensimmäinen traktorilla ajo. Isästä ei kuitenkaan tullut traktorimiestä, vaan hän jatkoi hevosella ajamista”, Tuomela muistelee
Tuomelan ja Fordsonin työsuhde jatkui lopulta yli 30 vuotta. Yhteiselo ei ollut mutkatonta muun muassa kampiakselin laakeripukin pultti katkesi, imuventtiilin lukitus lohkesi ja moottorin kannentiivisteet hajosivat usein, mikä johtui siitä, etteivät sylinteriputket eivät olleet suorassa lohkon tasopinnan kanssa. Vika korjattiin, jonka jälkeen kannentiiviste alkoi kestää.
Myöskään työolosuhteet eivät aina parivaljakkoa hellineet.
Lue Koneviestin nettisivuilta, missä olosuhteissa Tuomela ja Fordson työskentelivät ja mihin Fordson päätyi työvuosien jälkeen!
Sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
