Osa teistä ja väylistäsaattaa jäädä hoitamatta
Haja-asutusalueen teiden ylläpito uhkaa heiketä entisestään. Jarmo Palokallio Kuva: Viestilehtien arkistoLiikenneministeri Merja Kyllösen (vas.) mukaan väylien kunnon on annettu rapistua. Hoitovelan suuruus mitataan miljardeissa euroissa. Teiden ja muiden väylien säällinen hoito edellyttäisi ainakin 100 miljoonan euron vuosittaista lisärahoitusta.
Kyllösen mukaan lisäraha on tiukassa valtiovarainministeriössä. Siksi liikenneministeriö pohtii perusväylänpidon potin kasvattamista hankkeiden rahoituksesta.
”Perusväylien ylläpito on järkevää myös työllisyyssyistä. Taantumaa ei kannata syventää omilla toimilla”, Kyllönen perustelee.
Rahojen vähyys näkyy jokaiselle tienkäyttäjälle. Väylät ovat päässeet rapistumaan.
”Isoja kysymyksiä on ilmassa. Onko yhteiskunnalla jatkossa varaa pitää kaikkia nykyisiä väyliä kunnossa. Kannattaako esimerkiksi talvella pitää auki lähes käyttämättömiä teitä?” kyselee Kyllönen.
”Jos lisää rahaa ei tule, poliitikot joutuvat päättämään mitä väyliä jatkossa hoidetaan ja mitä ei.”
Väylien kunto on tärkeä sekä yksittäisille ihmisille että koko yhteiskunnalle. Liikenteeseen uppoaa useampi kuin joka kymmenes euro kaikesta kulutuksesta ja keskimäärin jokainen suomalainen matkustaa yli tunnin päivässä.
Hyvät liikenneyhteydet ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä alueiden elinvoimalle.
Hallitusohjelmaan on kirjattu perusväylien kunnon säilyttäminen vähintään nykytasolla. Samalla hallitus haluaa turvata alempiasteisten teiden liikenteen maa- ja metsätalouden tarpeisiin.
Kyllönen kantaa huolta haja-asutusalueen päivittäisen liikenteen ja arjen liikkumisen sujumisesta. Se edellyttää usein henkilöauton käyttöä, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.
Joukkoliikenteen kannattavuutta parantamaan ministeri kaipaa toimivia kimppakyytejä ja kyytitakuuta, joka takaisi asiointimahdollisuuden kuntakeskukseen. Siitä on kokeilut käynnissä ja niistä odotetaan tuloksia.
Tavoitteena on, että kuljetukset saadaan hoidettua järkevästi. Jos syrjäkylältä kyytiä haluaa vain yksi vanhus, sinne on turha lähettää täyskokoista linja-autoa.
”Suuri kysymys on, miten kyydit saadaan järjestettyä kannattavasti. Jos palvelu toimii, se tavoittaa varmasti asiakkaita”, uskoo Kyllönen.
Järkevää olisi yhdistää erilaisia kyydityksiä. Se on osoittautunut vaikeaksi.
”Tässä vastaan tulee byrokratia. Lähes kaikkeen pitää olla nykyään erilainen passi. Kuljetusyrittäjän pitäisi olla pappi, lukkari, talonpoika ja kuppari samaan aikaan.”
”Eikä sekään riitä, jos haluaa kuljettaa ruokaa. Siihen tarvitaan oma lupansa, joten tämä alkaa mennä terveen järjen yläpuolelle”, ihmettelee Kyllönen.
JARMO PALOKALLIO
Jos lisää rahaa
ei tule,
poliitikot joutuvat päättämään
mitä väyliä
jatkossa hoidetaan ja mitä ei.
merja kyllönen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
