Para on yksi Sampo Marjomaan suosikkihahmoista suomalaisessa kansanperinteessä. Kuva: Jirina Alanko / Banijay Finland Oy
Suomalaista kansanperinnettä piti sensuroida, ennen kuin se taipui tv-sarjaksi
Suomen kansan salaiset kansiot avautuvat Koti, uskonto ja Marjomaa -sarjassa.
Vanhan tarinan mukaan kuollut voitiin kaivaa haudasta, jotta hän kertoisi totuuden. Vas. ruumis Sampo Marjomaa, kylänmies Pete Rahikainen ja tietäjä Esa Piippo. Kuva: Niki Soukkio / Banijay Finland OyTiedätkö, keitä ovat Sika-Kyösti ja Häntä-Romppanen?
Kansanperinteen hahmot tulevat tutuiksi Koti, uskonto ja Marjomaa -sarjassa, jossa tv-kasvo Sampo Marjomaa sukeltaa Suomen kansan salaisiin kansioihin.
Sika-Kyösti varasti rikkailta ja oli köyhille antelias. Suurvarkaan uskottiin pystyvän muuttamaan itsensä siaksi. Häntä-Romppanen taas oli isäntä, joka muuttui sudeksi, sillä hän oli ollut jumalaton.
”Kansanperinne on ollut minulle rakas aihe hyvin nuoresta. Olen kotoisin Oulusta ja muistan tarinat, joita isovanhemmat, varsinkin isänäiti, ovat kertoneet”, kertoo Marjomaa.
”Kansanperinne on ollut minulle rakas aihe hyvin nuoresta.”
Parat ja koirankuonolaiset tulivat Marjomaalle tutuiksi jo lapsena.
Para onkin yksi hänen suosikkihahmoistaan. Kyseessä on yliluonnollinen olento, joka kävi muissa taloissa varastamassa erityisesti voita.
”Hahmo on liittynyt vahvasti maatalouteen. Talon vaurautta on mitattu lehmien määrällä ja sillä, paljonko ne tuottavat voita ja maitoa.”
Sarjassa humoristisesti esitetty para kertoo kateudesta ja köyhyydestä.
Paran pullauttaa ilmoille Susanna Penttilä. Muissa sarjan cameorooleissa nähdään esimerkiksi Satu Silvo, Sami Kuronen ja Sini Sabotage.
Koirankuonolaiset taas olivat isonvihan aikana venäläisten joukoissa. He olivat hyviä jäljittämään metsissä piileskeleviä suomalaisia.
Koirankuonolaisia käsitellään maanantaina, kun Yle TV1:ssä nähdään sarjan viides jakso Sodan koirat.
Vanha kansanperinne ammentaa paljon metsistä ja metsästyksestä.
Entisaikoina metsästys oli välttämättömyys, joten sen onnistuminen yritettiin varmistaa rituaalein ja loitsuin.
Moni tarina kertoo nuotiolle tulleista mettänneidoista. Metsästäjä saattoi kehitellä heihin eroottista suhdetta ja palkaksi saada hyvin saalista, kertoo sarjassa folkloristiikan dosentti Kaarina Koski Turun yliopistosta.
Metsänneitoa kuvataan koreaksi etupuolelta, mutta takaa neito näytti kannolta tai puulta.
Kristinuskon tullessa Suomeen kansa on elänyt uuden ja vanhan puristuksessa.
”Metsänneitoja, jumalia ja metsänemäntiä täytyi pitää tyytyväisinä. Sitten sunnuntaina piti mennä kirkkoon ja palvella uutta systeemiä. Olimme jäseninä kahdessa kerhossa, jotka olivat keskenään vihollisia”, sanoo Marjomaa.
Jos metsästäjä meni metsään, hänen piti kysyä lupa yöpymiseen. Polulla ei saa yöpyä, koska siinä oli haltijoiden kulkuväylä, Kaarina Koski kertoo sarjassa. Kuva: Petteri KivimäkiKansanperinne koetaan Marjomaan mielestä monesti tylsäksi, pölyiseksi ja vaikeasti lähestyttäväksi.
”Tästä sarjasta voi oppia sen, että perinteemme on mehukasta. Välillä niinkin mehukasta, että meidän on pitänyt sensuroida tavaraa.”
Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistosta Helsingistä löytyy kolme miljoonaa tarinaa suomalaisuudesta 1830-luvulta lähtien.
Marjomaa on rampannut kaivelemassa arkistoa jo kahdeksan vuotta. ”Olen sullonut kansanperinnettä kaikenlaisiin projekteihin, mitä olen tehnyt.”
”Suomalaisuudessa on se upeus, että meillä on sensuroimaton kokoelma tarinoita, jotka ovat ihmisyyttä itseään.”
Sarjan ideana onkin sytyttää suomalaisuuden kipinä. Marjomaan mukaan suomalaisuutta herkästi väheksytään, eikä sitä ainakaan juhlita.
”Eihän meillä ole mitään Kalevala-paraatia tai koko kansan valtavaa Louhi-discoa Kalevalan päivänä.”
”Tästä sarjasta voi oppia sen, että perinteemme on mehukasta.”
Kansanperinne kertoo, keitä suomalaiset ovat. Nykyistä kansanperinnettä ovat esimerkiksi netin salaliittoteoriat ja urbaanilegendat.
”Olemme tarinoista elävä eläinlaji. Kertokaa tarinoita!”
Yle Areena, Yle TV1 maanantaina klo 19Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
