Ovatko Vauhtus ja Hyväneuvo tuttuja? Lännen kansaneepos on hyvin erilainen kuin kansalliseepoksemme
Länsimurteiden sekoituksella kirjoitetut kalevalamittaiset tarinat vievät kiinnostavalle matkalle. Hahmoista tunsin ennestään vain Väinämöisen.
Juha Jyrkäs: Rauni – länsisuomalainen kansaneepos. Salakirjat. 464 s. Kuva: Salakirjat28.12.202520:00
Itäsuomalaislähtöisenä ihmisenä, joka on lukenut Kalevalan monta kertaa, on jännittävää tarttua länsisuomalaisia kansanrunoja yhteen kokoavaan Rauniin.
Kirjan esittelytekstissä on mainittu vaimonsa polttava Klaus Kurki, oudon paimenen tapaava Mataleena, miestappoon sortuva Hyväneuvo ja ukko Väinämöinen. Heistä vain viimeinen on tuttu hahmo.
Luettelen nimiä myös länsisuomalaislähtöiselle miehelleni. Hänkään ei heitä tunnista.
On erittäin kiintoisaa tutustua uusiin kansantarinoihin. Voisikohan näitä hyödyntää esimerkiksi matkailussa?
Kehyskertomuksessa Rauni-neito ja Vauhtus-noita tapaavat Hämeen härkätiellä. Rauni latelee noidalle virren toisensa perään. Lopuksi kehyskertomus jatkuu ja tarina saa yllättävän päätöksen.
Rauni latelee noidalle virren toisensa perään.
Teoksen virret ovat kalevalamitassa ja länsimurteiden yhdistelmällä kirjoitettu.
Murteiden sekoitus on kohtuullisen ymmärrettävää minullekin, vain ”huavin” kohdalla jään jumiin. Se siis tarkoittaa Ruotsin vallan aikaista ratsumiestä.
Tarinoita lukiessa kaivan Kalevalan rinnalle. Teksti tuntuu siinä toisteisemmalta, mutkikkaammalta. Rauni on ehkä suoraviivaisempaa kieltä.
Lempivirret löytyvät helposti: ne ovat ”Kauhavan iso isäntä”, joka sijoittuu sikolättiin ja jossa paha saa palkkansa sekä äidinrakkaudesta kertova ”Mikä meidän Katriinalla?”.
Kiinnostavaa on virsissä näkyvä kristinusko, joka on Kalevalasta pitkälti häivytetty pois.
Olisiko tässäkin pitänyt yhdistellä tarinoita ronskimmalla otteella?
Jään pohtimaan eepoksen rakennetta. En tiedä, onko se reilua, mutta huomaan katsovani sitäkin Kalevala-lasien läpi: Elias Lönnrothan muokkaili ja yhdisteli tarinoita ja loi uusia hahmoja muodostaakseen kansalliseepoksesta ehjän kokonaisuuden. Olisiko tässäkin pitänyt yhdistellä tarinoita ronskimmalla otteella, etenkin jos ne liittyvät samaan sukuun tai paikkaan?
Teoksen on koonnut ja toimittanut kirjailija ja kansanrunotutkija Juha Jyrkäs. Hän perustelee alussa rakennevalintaansa.
Lisäksi Jyrkäs kertoo lännen kansanrunoista taustoja ilahduttavan perusteellisesti. Myös kirjan lopun sanasto, paikkahakemisto, henkilöhakemisto ja lisätiedot siitä, mihin runotyyppeihin mikäkin virsi perustuu, saavat täydet pisteet. Jos paikkahakemistoon saisi vielä sivunumerot, lukija pääsisi helposti perehtymään oman alueensa kansanperinteeseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
