
Hailuodon murhaperjantain tapahtumat avartavat ymmärrystä myös nykysotien kauhuista
Tositapahtumiin perustuva Meren ja veren liitto -romaani kertoo isovihan aikaisesta joukkomurhasta Oulun edustan saaressa.
Päivi Alasalmi kirjoittaa synnyinseutunsa Pohjois-Pohjanmaan kipeästä historiasta. Kuva: Gummerus, Martti LeppäKun tarina imaisee kunnolla pyörteisiinsä, kirjan lukemiselle löytyy kyllä aikaa – vaikka sitten kotitöiden ja yöunien kustannuksella. En muista, milloin viimeksi olisin joutunut valvomaan silmät ristissä sen vuoksi, etten voi päästää kirjaa käsistäni.
Päivi Alasalmen Meren ja veren liitto on sellainen kirja. Tarina sijoittuu vuoteen 1714, jolloin suuri joukko Pohjois-Pohjanmaan rannikon asukkaita pakenee venäläisiä sotilaita Hailuotoon, josta tarkoitus on jatkaa turvaan Ruotsin puolelle.
Kasakat rantautuvat kuitenkin Perämeren saareen ja aloittavat siviilien silmittömän surmaamisen. Isovihan aikainen verinen vuorokausi tunnetaan historiassa nimellä Hailuodon murhaperjantai.
Alasalmi kuvaa raadollisesti sodankäyntiä, jossa sotilaita ei muoniteta soppatykkien ja taistelupakkausten avulla, vaan taktiikkana on ryöstää taloista omaisuus ja viedä samalla asukkailta elämisen edellytykset.
Tapahtumat ovat niin hirveitä, että osin siksi kirja on pakko lukea äkkiä. Lukija ikään kuin juoksee vihollista pakoon rinta rinnan päähenkilö Christinan kanssa.
Kirja avartaa käsitystä siitä, mitä elämän realiteetit olivat 1700-luvulla ja toisaalta siitä, minkälaista kauhua siviilit Ukrainassa ja Gazassa ovat tänäkin päivänä joutuneet kokemaan.
Tapahtumat ovat niin hirveitä, että osin jo siksi kirja on pakko lukea äkkiä.
Pelkkää väkivallalla mässäilyä kirja ei toki ole. Christina on vasta-avioitunut nuori papintytär, joka unelmoi rakkaudesta ja yhteisestä tulevaisuudesta komean miehensä kanssa.
Toisessa tarinalinjassa seurataan yksinäisen soturin Matthiaksen korpivaellusta läpi pimeiden metsien ja kylmien jokien.
Kirja kertoo siitä, millaisia kykyjä ihminen voi pakon edessä itsestään löytää. Tiukassa paikassa aiemmat elämänarvot voi joutua sivuuttamaan, mutta neuvokkuudesta on hyötyä.
Oulussa asuvana oli kiintoisaa ja opettavaista lukea alueen paikallishistoriasta, johon Haukiputaalla syntynyt, nyt Akaassa asuva Alasalmi on pieteetillä perehtynyt.
Meren ja veren liittoa voi lämpimästi suositella vaikkapa kouluihin historian tai äidinkielen tunnilla luettavaksi.
Viime syksynä ilmestynyt romaani oli yksi tämän vuoden Botnia-palkinnon ehdokkaista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







