Ketä äänestää, kun kotikunta tuntuu vain asuinkunnalta?

Jos sidokset asuinpaikkaan ovat löyhät, oman ehdokkaan löytäminen voi tuntua vaikealta. Kuva: Timo Filpus

Koti|Yhteiskunta

25.3.202509:30

Kolumni

Ville Toivonen

Äänestän huhtikuun kuntavaaleissa viidettä kertaa nykyisessä kotikunnassani. Joka kerta näiden vaalien aikaan havahdun samaan ihmetykseen.

En tunne täältä juuri ketään. En ole kasvanut tai käynyt täällä koulujani. Muutenkaan palvelut eivät ole tulleet järin tutuiksi.

Asummekin kunnan reunalla niin, että iso osa asioinnista suuntautuu luonnostaan naapurikaupunkiin. Jos naapurustoa ei lasketa, voin sanoa tuntevani täältä noin kymmenen ihmistä.

Asuinkuntani valtuustoon pyrkii reilut pari sataa ehdokasta. Nyt listoilla on yksi ehdokas, jonka oikeasti tunnen. Muistelen näin olevan ensimmäistä kertaa.

Muutaman muun ehdokkaan tietysti tiedän nimeltä. Ehdolla on pari ministeriä ja pari pikkujulkkista. Yhden ehdokkaan oletan olevan työkaverini tytär.

Juurtumattomuuteni syy tuskin on asuinkunnassani. Viihdyn täällä hyvin, mutta en silti ole täältä kotoisin.

Huomaan asian hyvin myös vaalien välillä. Jos kohdalle sattuu kuntakohtainen vertailu mistä asiasta tahansa, ensimmäisenä katson ala-asteaikaisen kotikaupunkini luvut. Sen jälkeen katson vaimoni kotipaikan lukemat. Jos satun muistamaan, niiden jälkeen ehkä vilkaisen myös nykyisen asuinpaikkamme tiedot.

Paikallisidentiteetin huomaa erityisen hyvin kuntavaalien ehdokaslistoista. Vaikka olen asunut muualla jo huomattavan pitkään, lapsuusajan kotikaupunkini vaaleissa olisi tutuista valinnanvaraa.

Ehdolla on muun muassa vanha luokkakaverini, joka on kotikaupunkini viime vaalikausien näkyvimpiä vaikuttajia. Olen puoliksi kiusallani kysellyt koska hän aikoo lähteä ehdolle eduskuntavaaleihin. Mieli ilmiselvästi on tehnyt, mutta jonkinlainen arkirealismi on tainnut panna vastaan.

Saman kaverini pikkuveli on ehdolla toisen puolueen listalla. Hänetkin tunsin lapsena, mutta myöhemmin en ole ollut kanssaan paljoakaan tekemisissä.

En pidäkään poissuljettuna, että yli kolmekymmentä vuotta sitten luomani mielikuva koulukaverini vähän hönöstä pikkuveljestä vaatisi päivitystä. Kyseisen pikkuveljen omistaman ja johtaman yrityksen liikevaihto on viime vuodet ollut päälle kolmen miljoonan.

Kolmannen puolueen ehdokkaana on serkkuni poika. Kun hänen isoisänsä, minun setäni, pari vuotta sitten kuoli, kukkien tilaaminen surutaloon meinasi olla hankalaa. Talo on sen verran maalla, että kukkakauppojen toimitukset eivät yltäneet sinne asti.

Asian järjesti aiemmin mainittu vanha koulukaverini, taksiyrittäjä. Koulukyyditysreitti päättyi parin kilometrin päähän setäni kotitalosta, joten kukat kulkivat näppärästi taksikyydillä. Nykyisessä asuinkunnassani en olisi saanut asiaa millään ilveellä hoidettua yhtä jouhevasti.

Ei pidä ymmärtää väärin. En varsinaisesti kaipaa synnyinkaupunkiini. Minulla olisi täysi mahdollisuus asua siellä, jos niin haluaisin.

Kuntavaaleissa sydämeni äänioikeus kuitenkin olisi siellä.

Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.