Lukijalta: Suomeen tarvitaan lisää tukiasemia ja valokuitua

Haja-asutusalueiden puhelinten kuuluvuus on monin paikoin heikko, kirjoittajat korostavat. Kuva: Lari Lievonen, Jarkko Sirkiä

Haja-asutusalueiden puhelinten kuuluvuus ja mobiilipalvelujen saatavuus paranevat lisäämällä tukiasemia. Teleoperaattorit eivät tätä vapaaehtoisesti tee, koska se ei tuo heille rahaa samalla tavoin kuin suurissa kaupungeissa toimiminen.

Nykyiset tukiasemat palvelevat liian suurta maantieteellistä aluetta. Yleispalveluvelvoitteen nosto edellyttää uusien tukiasemien rakentamista, minkä vuoksi operaattorit vastustavat sitä.

Myös junavaunuihin voidaan tehdä vaikka mitä temppuja, mutta tilanne ei muutu ilman kattavaa tukiasemaverkostoa.

Osa ongelmaa on, että tukiasemien kapasiteetti ei riitä palvelemaan suuria käyttäjämääriä esimerkiksi lomakausina tai muulloin, kun ihmisiä on yhtä aikaa paikoissa, joissa he eivät yleensä ole.

Pääkaupunkiseudulla yhteydet pelaavat varmasti vuoden ympäri, mutta kun sieltä tullaan kesämökeille, vaikkapa itäiseen Suomeen, loppuu olematonkin kapasiteetti kaikilta.

Alimitoitetusta verkosta kärsivät niin vakituiset kuin vapaa-ajan asukkaat ja yritykset sekä pahimmillaan pelastuslaitos ja sote-palvelut. Ongelma ei ole päätelaitteissa tai puhelimissa.

Tekninen ongelma, jota ministeriössä ei ymmärretä, on, että yleispalveluvelvoitteen tulee olla lähtevässä liikenteessä (upload) vähintään samaa tasoa kuin laskevassa liikenteessä (download).

Yleispalveluvelvoitteen nosto näyttää jäävän ainoaksi keinoksi tilanteen korjaamiseen. Se edellyttää, että nopeus pysyy kaikissa olosuhteissa lain määräämällä tasolla.

Tämä edellyttää valokuituyhteyksien lisäämistä harvaan asutuilla alueilla, jolloin mobiiliverkon kuormitusta saadaan purettua ja tukiasemia rakennettua kuidun päähän.

Ministeri Ranteen Tuutti-hanke ei ongelmia ratkaise, koska siinä ei ole riittävää kunnianhimoa gigabittisten yhteyksien ulottamiseksi kaikkiin kiinteisiin käyttöpaikkoihin.

Vesa Kallio

Jouni Ovaska

keskustan kansanedustajia