Äitini elämän dramaattiset alkuvaiheet paljastuivat vasta vuonna 2020, kun hän kirjoitti muistelmansa
Lapsena ihmettelin, miksi mummi hengästyi niin helposti. Tarinan aukot paljastuivat vasta aikuisiällä.
Ryhmäkaste Tampereen joulumerkkikodissa vuonna 1954. Vapriikin kuva-arkisto. Kuva: Arvo SaloMinulle valkeni äitini varhaislapsuuden jännittävät vaiheet vuonna 2020, kun äitini kirjoitti muistelmat omasta elämästään. Olin itse tullut juuri silloin äidiksi, minkä vuoksi asia herkisti erityisellä tavalla.
Kuuden tunnin ikäisenä äitini oli viety Valkeakosken sairaalasta Tampereen joulumerkkikotiin, sillä hänen äitinsä eli mummini sairasti tuberkuloosia.
Mummini ei saanut tavata vastasyntynyttä tytärtään lainkaan, jotta tauti ei tarttuisi vauvaan. Äitini kotiutettiin vajaan kolmen kuukauden ikäisenä.
Pian sen jälkeen mummini sairaus kuitenkin paheni. Vauva ja kaksivuotias esikoinen, eli minun tätini, jäivät vaarini sekä vaihtuvien apulaisten hoiviin.
Lapsista eroon joutuminen oli mummilleni traumaattinen kokemus, eikä ihme.
Mummini pelasti Tukholmassa tehty leikkaus, jossa poistettiin lähes puolet toisesta keuhkosta. Hän eli vajailla keuhkoillaan lopulta 91-vuotiaaksi.
Lapsena ihmettelin, miksi mummi hengästyi niin helposti. Äitini kertoi sairastetusta keuhkotaudista ja leikkauksesta, mutta muuten asiasta ei juuri puhuttu.
Tubi oli aikansa tabu. 1950-luvun tapahtumien kulusta äiti sai itsekin tietää tarkemmin vasta luettuaan mummini päiväkirjoja tämän kuoleman jälkeen.
Lapsista eroon joutuminen oli mummilleni traumaattinen kokemus, eikä ihme.
Voi vain kuvitella, millainen hormonien myrsky seuraa, kun toivottu ja odotettu vauva viedään synnytyslaitoksella pois.
Sekä mummini kirjoituksista että äitini puheista välittyy kuitenkin kiitollisuus siitä, että joulumerkkikoti piti vauvoista huolta. Se saattoi pelastaa jopa äitini hengen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
