Rotta ei mieluusti näyttäydy päiväsaikaan, mutta nälkä pakottaa ottamaan riskejä. Kuva: Petteri Kivimäki
Kanalasta löytyi jättikokoinen rotta – näin suuriksi ne voivat kasvaa hyvissä oloissa
Rottaa pidetään luontaisena selviytyjänä, mutta Suomen metsissä sen on vaikea sinnitellä talven yli. Siksi se tulee ihmisen reviirille.
Rotta olisi talvella pulassa ilman ihmistä. Lintujen ruokintapaikat ovat sille talvella tervetullut buffetti. Kuva: Petteri KivimäkiRotalle ruoka ja suojapaikat ovat kaikki kaikessa, kun talvi tulee. Näistä kahdesta ruoka on lämpöäkin tärkeämpää.
On mahdotonta tietää, paljonko talvi verottaa rottakantaa. Ylipäätään rottien määrän arviointia vaikeuttaa se, että ne lisääntyvät tehokkaasti ja elävät yleensä korkeintaan pari vuotta.
”Kymmenissätuhansissa niiden määrä liikkuu väkisin Helsingissä. Muualla maassa niitä on eniten varmasti muissa Länsi- ja Etelä-Suomen isoissa kaupungeissa”, sanoo väitöskirjatutkija Santtu Pentikäinen.
Hän valmistui aikoinaan ekologian ja evoluutiobiologian maisteriohjelmasta ja tutkii parhaillaan rottien kannanvaihteluita sekä käyttäytymistä ja selviytymistä kaupunkiympäristössä.
Taajamissa rotilla on hyvä olla, sillä ne hyötyvät ihmisestä. Saattavat ne silti lisääntyä riesaksi asti luonnossakin, jos lämpöä ja ravintoa riittää.
Rotat syövät lähes mitä vain, myös elävää ravintoa. Linnunpoikaset ja -munat sekä muukin pieni eläinravinto maistuu. Tällä hetkellä Saint Paulin saarella Alaskassa etsitään yhtä ainutta rottaa, sillä sen pelätään tuhoavan ainutlaatuisen luonnon.
Historia tuntee etenkin Uudesta-Seelannista varottavia esimerkkejä rottien tuhoista alkuperäiselle eliöstölle.
Suomessa on toisin. Talvi tekee luonnossa elämisen rotille jopa mahdottomaksi.
”Metsä on rotalle aika vaikea paikka. Näädät, kärpät, ketut ja pöllöt ovat uhkana ja ravintoa paljon niukemmin kuin taajamissa”, sanoo Pentikäinen.
Talvella rotta voisi löytää luonnosta suojapaikan ja välttyä pedoiltakin, mutta ruuan löytäminen on vaikeaa – puuttuvat ne linnunpesät, sisiliskot ja sammakonpoikaset ja etenkin ihmisten tuottamat ruuantähteet.
Osa kuitenkin lähtee tien päälle ja kokeilee onneaan. Jotkut päätyvät maatilalle tai hevostallille, joissa ravintoa ja suojaa löytyy.
Kissa on surkea rotanpyytäjä, mutta koiralta homma onnistuu.
Pentikäinen tuntee tapauksen, jossa kanalassa elänyt rotta oli elänyt pitkään ja saavuttanut noin 550 gramman painon. Se oli selvästi yksinäinen kulkija, sillä lajikumppaneita sillä ei ollut eikä siksi jälkeläisiäkään.
”Suurin rotta, minkä itse olen pyytänyt, oli 410 grammaa ja ilman häntää pituutta oli 25 senttiä. Rotan maksimipaino lienee siinä puolen kilon kieppeillä.”
Osa rotista onnistuu löytämään harvaan asutulla maaseudullakin kumppanin ja luomaan yhdyskunnan. Ne saadaan siellä kuitenkin helpommin poistettua kuin taajamissa. Kaupungissa tilalle tulee lähes aina melko pian uusi populaatio, jos olot ovat suotuisat.
Torjunnassa valitettavasti luomukeinot ovat tehottomia. Yleinen käsitys on, että kissat pitävät rotat loitolla.
Muutama vuosi sitten tehty tutkimus osoitti, että kissat saavat aikuisia rottia hengiltä äärimmäisen harvoin. Rotta toki varoo kissoja ja pysyy enemmän piilossa, mikä tavallaan lakaisee ongelman maton alle.
”Rotan poikaset ovat tyhmänrohkeita ja hassuja pari viikkoa pesästä lähtemisen jälkeen, ja niitä kissa niitä saattaa saalistaa. Aikuisia rottia tuskin koskaan”, Pentikäinen vahvistaa.
Rottien luomutorjunnassa koira voittaa kissan ylivoimaisesti, ja erityisesti terrierit olisivat koulutettuina niissä töissä kotonaan.
Rotan ruskea turkki erottuu helposti hankea vasten, mikä helpottaa jyrsijöitä saalistavia petoja. Kuva: Petteri KivimäkiRotan kuvitellaan tulevan ahdistettuna päälle. Pentikäinen on loukuttanut satakunta rottaa, mutta yksikään ei ole purrut.
”Rotta välttää konflikteja. Se alistuu eikä ole aggressiivinen loukkuun jäädessään, kuten vaikkapa orava. Orava puree ja raapii niin, että joskus olen pelännyt sen loukkaavan itsensä.”
Käsitys rotan aggressiivisuudesta on Pentikäisen mukaan suureksi osaksi väärää tulkintaa. Karkuun lähtiessään se tekee äkkinäisiä liikkeitä. Lisäksi roskista liikuteltaessa se loikkaa sieltä karkuun ja saattaa vahingossa hypätä jopa jäteastian tyhjentäjän päälle.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 5.10.2024.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
